Lihavuus raskauden esteenä

Mulla on sellainen ongelma, että en luultavasti voi tulla raskaaksi kahdesta syystä.

1. Sairastan endometrioosia
2. Olen sairaalloisen lihava

Aloin lihoa kuutisen vuotta sitten. Muutin pois kotoa ja kaikki sipsi ja karkkihyllyt olivat vain nurkan takana kotoa. Silloinen poikaystävä hemmotteli mua paljon. Ja itse myös. Tällä hetkellä painoindeksini huitelee jossain 40 tienoilla. Ja painoa on 110kg. Ihan hirvittävä määrä. Se ällöttää mua itseänikin. En todellakaan koe itseäni kauniiksi naiseksi. 

Mutta miten tuo paino sitten vaikuttaa vauvan hankkimiseen? Monellakin tapaa. Selväähän se on. Raskaaksi tuleminen on vaikeaa, mutta sen lisäksi altistan niin itseni kuin lapsenkin kaikenlaisille ongelmille. Raskaus ei ehkä etene toivotulla tavalla, voin sairastua diabetekseen, lapsi ei kasva normaalisti ja vaikka mitä muuta.

 Olen yrittänyt tiedostaa, että oma lihavuuteni voi olla este lapseni hyvinvoinnille, mutta jostain syystä en silti osaa tehdä asialle mitään. Olen yrittänyt ruokapäiväkirjaa, olen pitänyt puhelimessa kirjaa ruoista, olen käyttänyt netissä kiloklubin palvelua, olen ollut painonvartijoissa, olen yrittänyt keskittyä säännölliseen syömiseen, olen kokeillut karkkipäivämetodia, mutta mikään ei auta. Himo suklaaseen ja sipseihin tai muuhun herkkuun kasvaa sietämättömäksi ja ajan myötä marssin kauppaan ajayuksena vain saada suklaata. Olen kuin addikti. Käyttäydyn suklaan kanssa samalla tavalla. Sitä on vai  saatava. Onkohan olemassa jotakin ryhmää suklaaaddikteille? Koska kyllähän suklaa vapauttaa samoja hormooneja kuin vaikka seksi.

Synnytyksestä

Tänään pohdin hieman synnytysasioita. Jännää, miten aina on tiennyt, että miten se tapahtuu,  mutta kun alkaa itse suunnitella sitä, se kuulostaakin täysin erilaiselta koitokselta.

Kaikki tieysti kokevat erilaisena synnytyksen. Olen muutamia erilaisia tarinoita lukenut. Äitini kertoi omasta kokemuksestaan jokin aika sitten ja hän kuuluu luomusynnyttäjien joukkoon. Tämä tuli mulle täysin yllärinä. En osannut odotta sitä ollenkaan.

En missään tilanteessa ole koskaan ajatellut edes vaihtoehtona luomusynnyystä. Mä varmasti tarvitsen keskusteluapua synnytyspelon taltuttamiseksi ennen h-hetkeä. En itseasiassa pelkää sitä synnytystä, vaan sitä kipua. Samalla tavalla kun en pelkää ruiskua vaan sitä kipua, joka aiheutuu kun saa rokotteen tai otetaan verikoe. Pelkään kipua.

Olen lukenut paljon synnyttämisestä. Olen katsonut synnytyksiä tositvn muodossa. Yritän imeä itseeni paljon infoa. Lähinnä näin kipupelkoisena siitä kivunlievityksestä. Toivon saavani mukavat hoitajat ja kätilön, jotka ottavat kipuni tosissaan. Toivon myös, että mies pysyisi tajuissaan koko toimituksen ajan, jotta hän voisi mua tukea. Hän on vähän herkkänahkainen, joten varmuutta tajuissaan olevasta miehestä synnytyksessä ei ole. :D

Pillereiden lumoissa

Laskeskelin tuossa, että mulla on kotona pillereitä enää sen verran, että ne riittää itsenäisyyspäivään asti.

Tämä jollainlailla tuo innostuksen tunteet pintaan, mutta samalla pelko alkaa kalvaa mun sisällä kokoajan syvempänä. Pillereiden pois jättäminen tarkoittaa, että lapsi voisi perjaatteessa tulla koska tahansa. Jos päätämme jättää sitten kortsutkin ostamatta. Toisaalta pillereiden pois jättäminen tarkoittaa, että mun on kohdattava se pelko, että menkat ei tulekaan. Ja taas jos menkat tulee, niin se ihan hirvittävä kipu. Ja koska ei ole pillereitä lopettamassa vuotoa ajoissa, niin ne saattavatkin kestää kuukauden tai pari - putkeen... Mä olen tämän vuoden aikana oppinut elämään ilman kipua. Se kun on ollut tätä ennen joka kuukautinen painajainen. Sain kunnollisia kipulääkkeitäkin vasta viime vuoden puolella joskus. Jos 1 tarkoittaa ei kipua ja 10 tarkoittaa tajuttomuuteen johtavaa kipua, olen pahimmillaan kärsinyt 9 veroisista kivuista. Usein on pätkiä päivästä, kun en muista mitään. Kaiken on täyttänyt kamala kipu. Pillereiden pois jättämisen jälkeen tuo kaikki on taas todellisuutta.

Olenko valmis äidiksi? Onko kukaan? Ihan oikeasti? Ehkä ei, mutta pelkään ja odotan raskautta ja äidiksi tulemista samaan aikaan. Onko siinä järkeä?

Entä jos en voikkaan tulla raskaaksi, tai raskauden aikana tapahtuu jotakin pahaa, vain koska olen lihava? Miten ihmeessä mun päänuppiini ei voi olla kytkettynä jotain vipua, jota kääntämällä pysyisin tekemissäni ruoka- ja liikuntasuunnitelmissa? Miksi mun itsehillintäni ei toimi? Onko nyt liian paljon meneillään samaan aikaan, ettei mun päänk kestä sitä ja jättää jotkin asiat vaan tekemeättä?

Voi miksi miksi miksi...?