Kävin lääkärille valittamassa, että endokivut on pahoja ja panacodista tulee oksettava olo. Pitkän pohtimisen ja haastattelun jälkeen lääkäri määräsi mulle Tramadolia (50mg).
Lääkeseloste kuulosti hurjalta. Onko jollain kokemuksia tästä lääkkeestä? Kuulisin mielelläni.
Epäilen, ettei tämäkään lääke nimittäin sovi minulle, koska sen haittavaikutusten listan kärjessä on huimaus ja pahoinvointi. :( En tiedä mitä myrkkyjä sitten joudun kroppaani tunkemaan, jos tämäkään ei ole hyvä...
Mutta niitä kokemuksia?
12. joulukuuta 2014
11. joulukuuta 2014
Vuosi takana
Tajusin juuri, että olemme yrittäneet vauvaa vuoden. Salakavalasti sekin etappi hiipi kohdalle...
Olemme vuoden olleet ilman ehkäisyä ja tässä sitä edelleen kaksistaan ollaan. Mun mielialat tän asian tiimoilta vaihtelee kovasti. On päiviä jolloin on hyvä olla. Silloin ajattelen, että meidänkin aikamme vielä koittaa. Tavalla tai toisella. Ja että nyt on hyvä keskittyä kummipojan kasvun seuraamiseen ja laihdutusprojektiin. Ja sitten on päivä, jolloin tuntuu siltä, että elämä täyttä paskaa. On epäonnistunut olo niin naisena olemisessa, puolisona ja tyttärenä. Silloin on sellainen olo, etten kelpaa tällaisena äidilleni enkä puolisolleni. Ja kaiken lisäksi en osaa edes hillitä makeanhimoa ja kaikenlaista ruoan ylisyöntiä.
Oloani niissä pohjamudissa ei varmastikaan helpota se, että esimieheni on raskaana. Tai se, että firmassamme on tällä hetkellä laskettava kahden käden sormilla äippälomalaiset. Ja sitten on vielä pimeää ulkona. Ja olen lihava. Ja siskoni yrittää myös lasta. Ja koen, etten saisi valittaa mistään, koska emme ole yrittäneet kuin vasta vuoden. Ja... Ja... Ja...
Nyt on varmaankin menossa se pimeä kausi. Kärsin kaamosmasennuksesta ja takerrun mielessäni jos jonkinlaiseen sanaan ja sanomisiin. Niin äitini kuin siskoni kuin miehenikin. Kaikki tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta. Kukaan ei tunnu ymmärtävän oloani. Enkä oikein osaa sitä selittääkkään. Tuntuu vain pahalta olla. Ja päivät vierivät vain eteenpäin.
Edelleen käyn psykologisella sairaanhoitajalla. Ensi kerralla käsittelemme epäonnistumisen tunnetta. Se kun on mun elämässä ollut läsnä lähes aina. Milloin missäkin asiassa...
Luin Suunnittelemattomuuksissaankin -blogista "Ihmeet tapahtuvat muille" kirjasta ja ajattelin lainata sen kirjastosta lukemiseksi. Ehkä saan siitä lohtua ja voimaa jaksaa jatkaa.
Olemme vuoden olleet ilman ehkäisyä ja tässä sitä edelleen kaksistaan ollaan. Mun mielialat tän asian tiimoilta vaihtelee kovasti. On päiviä jolloin on hyvä olla. Silloin ajattelen, että meidänkin aikamme vielä koittaa. Tavalla tai toisella. Ja että nyt on hyvä keskittyä kummipojan kasvun seuraamiseen ja laihdutusprojektiin. Ja sitten on päivä, jolloin tuntuu siltä, että elämä täyttä paskaa. On epäonnistunut olo niin naisena olemisessa, puolisona ja tyttärenä. Silloin on sellainen olo, etten kelpaa tällaisena äidilleni enkä puolisolleni. Ja kaiken lisäksi en osaa edes hillitä makeanhimoa ja kaikenlaista ruoan ylisyöntiä.
 |
| Kuva |
Oloani niissä pohjamudissa ei varmastikaan helpota se, että esimieheni on raskaana. Tai se, että firmassamme on tällä hetkellä laskettava kahden käden sormilla äippälomalaiset. Ja sitten on vielä pimeää ulkona. Ja olen lihava. Ja siskoni yrittää myös lasta. Ja koen, etten saisi valittaa mistään, koska emme ole yrittäneet kuin vasta vuoden. Ja... Ja... Ja...
Nyt on varmaankin menossa se pimeä kausi. Kärsin kaamosmasennuksesta ja takerrun mielessäni jos jonkinlaiseen sanaan ja sanomisiin. Niin äitini kuin siskoni kuin miehenikin. Kaikki tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta. Kukaan ei tunnu ymmärtävän oloani. Enkä oikein osaa sitä selittääkkään. Tuntuu vain pahalta olla. Ja päivät vierivät vain eteenpäin.
 |
| Kuva |
Edelleen käyn psykologisella sairaanhoitajalla. Ensi kerralla käsittelemme epäonnistumisen tunnetta. Se kun on mun elämässä ollut läsnä lähes aina. Milloin missäkin asiassa...
Luin Suunnittelemattomuuksissaankin -blogista "Ihmeet tapahtuvat muille" kirjasta ja ajattelin lainata sen kirjastosta lukemiseksi. Ehkä saan siitä lohtua ja voimaa jaksaa jatkaa.
10. joulukuuta 2014
Uutta tutkimusta Endometrioosista
Mielenkiintoisen uuden tutkimuksen tiedote on julkaistu Varsinais-Suomen Sairaanhoitopiirin verkkosivuilla 1.12.2014. Ihan loistavaa, että niin kansainvälisesti, kuin ihan täällä Suomessakin tutkitaan endometrioosia. Se kun on tavanomainen meidän hedelmällisessä iässä olevien keskuudessa, mutta hyvin harva lääkäri tietää sairaudesta yhtään mitään. Valitettavasti suuri osa lääkäreistä ei tunnusta koko sairauden olemassaoloa. Tästä syystä liian harva jää vaille kunnollista hoitoa.
Jos yhtään kiinnostaa tuo endometrioosin yhteys testosteroniin tai ihan muista syistä tämä sairaus kiinnostaa, kehoitan teitä lukemaan edes tämän tiedotteen.
– Tuoreessa tutkimuksessa havaittu aivan uusi hämmästyttävä löydös on miessukuhormoni testosteronin korkea taso endometrioosikudoksessa --, selvittää dosentti Antti Perheentupa.
Jos yhtään kiinnostaa tuo endometrioosin yhteys testosteroniin tai ihan muista syistä tämä sairaus kiinnostaa, kehoitan teitä lukemaan edes tämän tiedotteen.
6. joulukuuta 2014
2. joulukuuta 2014
Joulu saapuu...
...kipujen kera.
Taas on alkanut ne inhottavat kipukohtaukset. Alavatsaa polttelee samaan tapaan kuin menkkojen aikaan, mutta mitään ei tule ulos. Vuoto ei ala itsekseen. Kipu saapuu luokseni aina yllättäen. Millon iltaisin, milloin aamuisin, joskus päivisin. Satunnaisesti. En ole enää pitkiin aikoihin pysynyt mukana kiertopäivissä.
Minun pitäisi suunnitella koska suon menkkojen alkavan seuraavan kerran. Ennen joulua pitäisi varmaan yhdet menkat tuottaa. Terot kyllä toimivat joka kerta. Kurjaa miten oma kroppa ei toimi oikein... Yritän elätellä toivoa, että kun paino tarpeeksi putoaa, niin estrogeenitaso nousee ja menkatkin alkaisivat itsekseen. Sen mahdollisuus vaan taitaa olla aika pieni.
Joulu saapuu...
...kiireiden kera.
Viikot ennen joulua ovat bookattuna. Vapaata aikaa ei kovin paljoa ole, kun moneen paikkaan pitäisi ehtiä kylään ja paketit paketoida ja piparit leipoa.
Tuntuu siltä, että ei ole sopivaa neljän päivän taukoa missän kohtaa, että voisi ne menkat ja kivut ottaa vastaan ennen aattoa. On vain huonoja vaihtoehtoja.
Tästä kaikesta huolimatta odotan joulua. Rakastan aattoa, sen rauhallisuutta, perheen yhteistä aikaa, joulumusiikkia, hyvää ruokaa, joulukoristeita.... Olen jouluihminen. Henkeen ja vereen.
Taas on alkanut ne inhottavat kipukohtaukset. Alavatsaa polttelee samaan tapaan kuin menkkojen aikaan, mutta mitään ei tule ulos. Vuoto ei ala itsekseen. Kipu saapuu luokseni aina yllättäen. Millon iltaisin, milloin aamuisin, joskus päivisin. Satunnaisesti. En ole enää pitkiin aikoihin pysynyt mukana kiertopäivissä.
Minun pitäisi suunnitella koska suon menkkojen alkavan seuraavan kerran. Ennen joulua pitäisi varmaan yhdet menkat tuottaa. Terot kyllä toimivat joka kerta. Kurjaa miten oma kroppa ei toimi oikein... Yritän elätellä toivoa, että kun paino tarpeeksi putoaa, niin estrogeenitaso nousee ja menkatkin alkaisivat itsekseen. Sen mahdollisuus vaan taitaa olla aika pieni.
Joulu saapuu...
...kiireiden kera.
Viikot ennen joulua ovat bookattuna. Vapaata aikaa ei kovin paljoa ole, kun moneen paikkaan pitäisi ehtiä kylään ja paketit paketoida ja piparit leipoa.
Tuntuu siltä, että ei ole sopivaa neljän päivän taukoa missän kohtaa, että voisi ne menkat ja kivut ottaa vastaan ennen aattoa. On vain huonoja vaihtoehtoja.
Tästä kaikesta huolimatta odotan joulua. Rakastan aattoa, sen rauhallisuutta, perheen yhteistä aikaa, joulumusiikkia, hyvää ruokaa, joulukoristeita.... Olen jouluihminen. Henkeen ja vereen.
 |
| Kuva |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)