Liebster Award -haaste

Kiitos Hehkua -blogille haasteesta. Päätin vastailla kun on tylsä vaihde päällä täällä blogissa ja sellaista julkaisukelpoista tekstiä ei tunnu muuten nyt syntyvän. :D 

Ohjeet Liebster Award -haasteeseen: 
1. Kiitä tunnustuksen antanutta bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa. 
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen. 
3. Nimeä ja linkitä 11 Liebster Award -tunnustuksen saavaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa. 
4. Keksi 11 uutta kysymystä valitsemillesi blogeille.

Suurin osa mun seuraamista blogeista on jo vastannut tähän haasteeseen, joten en taida haastaa ketään. Jos kuitenkin joku tänne mun blogiin eksyy, joka ei ole tätä täyttänyt niin ole hyvä ja täytä! :)

1) Oletko sitku-, mutku-, voiku-, vai nytku-ihminen?
Olen sitku ja mutku -ihminen. :D Äärimmäisen hyvä keksimään tekosyitä itselleni ;)
 

2) Miten varmistat, että kiikkutuolin vierellä on seuraa sitten kun olet vanha?
 Tätä tahtia kun eteenpäin mennään päivä kerrallaan niin kohta siellä kiikkustuolissa jo ollaankin tällä kokoonpanolla. :D

3) Mitkä kolme sinua kuvaavaa sanaa tekevät sinut onnellisimmaksi?
 Mua kuvaillaan usein oma-aloitteiseksi, iloiseksi ja ryhmätyökykyiseksi. Minusta kaikki niistä ovat ilahduttavia! Vaikka synkät pilvet ovat lähiaikoina varjostaneet mun elämää, niin silti mut nähdään iloisena lapionvarteen tarttujana, joka hoitaa hommat mieluusti porukalla. :)

4) Mikä paikka, tavara tai ominaisuus on parasta kodissasi?
Parasta tässä meidän kodissa on se seikka, että ollaan kerrostalon alimmassa kerroksessa. Ei siis ole kovasti portaita kuljettavana. :D Mun lempipaikkani täällä on ihan satavarmasti olohuone. Viihdyn siellä puuhassa jos toisessa.

5) Milloin teit viimeksi jotain hyvää nimettömänä (Random Act of Kindness)? Mitä teit?
Meidän Turkin reissulla juoksin erään rattaita työntävän naisen perään, kun heiltä putosi kassista lapsen uimalelu!

6) Mitä sellaista sinulla on, mitä muut kadehtivat?
Öööh... Nyt on vaikea kysymys. En oikeastaan tiedä kadehtiiko minua kukaan! :D Tai jos kahdehtii, niin vitsi miten outoa! :'D

7) Luopuisitko kokonaisesta raajasta, jotta toiveesi toteutuisi?
Kokonaisesta raajasta. Siis esim. kädestäkö? En kyllä suoralta kädeltä kyllä sellaista pystyisi tekemään. En edes sitten, jos raajan amputoinnin seurauksena tulisin raskaaksi ja saisin lapsen. 

8) Millä iskureplalla sinä/puolisosi lähti matkaan?
Mieheni kehui minua hänen mallikaunottarekseen, kun toimin koulussa valokuvamallina harjoitellessamme järkkärillä kuvaamista. :D Tämä juttu kävi siis melkein seitsemän vuotta sitten!

9) Missä suomalaisessa sananlaskussa ei mielestäsi ole järkeä?
Pata kattilaa soimaa musta kylki kummallakin. Vei vuosia, että ymmärsin mistä tässä sananlaskussa oli puhe! :D Tai toinen: Rakkaudesta se hevonenkin potkii! :D

10) Paras autocorrect-moka, joka tekstissäsi tai sinulle lähetetyssä tekstissä on ollut?
 Eipä nyt juuri tule mitään mieleen...

11) Mitä toivoit minun kysyvän / Mitä haluaisit vastata listalta puuttuvaan kysymykseen?
 En toivonut mitään! :)

Tuntemuksia

Alamahassa kipuilee tasaisin väliajoin. Äitini oli sitä mieltä, että se on ovulaatiokipua, mutten kyllä enää jaksa siihen uskoa. Ja sitä paitsi, ei se kipu näin monena päivänä olisi.

Kipu on aika heikkoa, aaltomaista, kramppailua. Menkkamaistakipua voisi sanoa. Mutta paaaaaljon heikompaa. Se tulee vähintään kerran päivässä vähän kipeämmäksi ja laantuu taas. Todella rasittavaa, kun nyt muutenkin kuulostelee kroppaa normaalia tarkemmin niiden yllärimenkkojen jälkeen. :D

En tiedä mitä näistä kivuista pitäisi ajatella. Tai ehkä ei pitäisi ajatella mitään... :D

Loput ovistikut syyniin

Nyt on  kaikki loput ovistikut sitten käytetty. Enempää niitä ei meille nyt ainakaan heti ole tulossa. Näiden tulkitseminen vie hermot. :D

Mitäs mieltä olette, onko näissä jotain tulkattavaa? :D

Aaawwww!

Kyllä vauvat vaan vievät sydämen mennessään. On sitä sitten kuinka kateellinen tahansa. Niin ja raskaana olevat naiset kyllä saavat mut heltiämään. Näemmä...

Miehen veli saa vauvan helmikuussa. Hänen tyttöystävänsä voi todella huonosti. Hän on sairaalahoidossa kovan pahoinvoinnin vuoksi. Vaikka kuinka pahalta tuntuu etten se ole minä, joka on raskaana niin kyllä sitä toivoisi, että toinen selviäisi vähemmällä... Kurjaa...

Siskon vauva on kertakaikkisen suloinen. Hän oli sairaalasta lähtiessä hiukan vajaa 3kg ja pieni kuin mikä. Isänikin totesi, että suloinen vauva, kun kaikki eivät ole. :D Ihanaa saada kummityttö. Tytön kanssa kun luulisin, että mulla on pidempään yhteistä tekemistä. Tai eihän sitä koskaan tiedä vaikka kummipoikani tykkäisi käydä kummitädin kanssa vähän isompanakin teatterissa tai leffassa. :D Varsinkin jos kummitäti kustantaa! Haha!

Kuva

Kaiken tämän vauvahumun keskellä pitää välillä pudottautua maan pinnalle ja todeta, että pitkästä aikaa tulleet luomumenkat kestivät pari päivää pidempään kuin normaalisti, ne olivat kivuttomammat kuin yleensä ja vuoto oli vähäisempää. Erikoista, mutta enemmän kuin tervetullutta. :D

Tänään on kp14. Sehän tarkoittaisi normaalisti sitä, että elettäisiin oviksen aikaa. Olen testaillut aamupissasta ovista nyt pari päivää. En kyllä odota näkeväni mitään. :D Jostain syystä en luota niihin tikkuihin yhtään... Ja sitä paitsi. Ei mun kroppa varmaan edes ymmärrä sellaista käsitettä kuin ovulaatio. Eniveis, yritetään kiireisen arjen keskelle ujuttaa pikaisia tai vähemmän pikaisia peittojen heilutteluhetkiä nyt normaalia useammin. Ihan vain siksi, etten voi murehtia yrittämisen puutetta. Ja onhan se kivaakin... ;)

Oikeastaan nyt ei mulle kuulu muuta kuin vauva, vauva, vauva, vauva......... Joten yritän keksimällä keksiä välillä jotain muutakin luettavaa. Onko teillä jotain mistä haluaisitte kuulla?

Se on tyttö!

Kuva

Siskollani oli vaikea synnytys. Siinä mielessä, että oikeastaan mitään ei kovien supistusten lisäksi tapahtunut ensimmäisiin 19 tuntiin. Heti kun epiduraali oli laitettu ja kalvot puhkaistu niin alkoi tapahtua ja synnytys kesti kaikkiaan 23h 30min. Äärimmäisen raskas koitos siskolleni.

Olin tulla hulluksi! Viestejä ei kuulunut enkä pystynyt täällä kotona keskittymään mihinkään. Joten illalla laitoin viestiä siskon miehelle, että missä mennään. Hänen kanssaan sitten viestittelin väliaikatietoja yöhön puoli kahteen asti. Tyttö syntyi sitten aamuyöllä.

Kaikki on heillä hyvin. Väsyneitä ovat, mutta muuten kaikki on hyvin. Nyt voi kummitätikin nukkua. :D Tyttö on suloinen. Olemme saaneet muutaman kuvan katsottavaksemme. En malttaisi millään odottaa keskiviikkoon, että he kotiutuvat sairaalasta. <3

Aallon harjalta pohjalle ja takaisin ylös - kai...

Eilen oli aamulla viimeinen terapia. Olo oli hyvä ja pirteä. Sanoin psykologiselle sairaanhoitajalleni, että olo on oikeastaan aika hyvä. Nyt meidän lomamatkamme jälkeen ja ennen sitä meidän parisuhteemme on alkanut tasaantua. Matkalla olimme vain yhdessä. Ei ollut mitään häiriötekijöitä, ei edes nettiä! Se sai olon hyväksi. Olimme oikeasti kaksin. Ja se tuntui luonnolliselta. Ilman yhtään ainutta riitaa tai riidanpoikasta.

Terapian jälkeen hehkutin miehellekin hyvää oloani. Hän hymyili takaisin ja halasi. Hänelläkin oli hyvä olo.

Sitten miehen isoveli soitti.

He odottavat vauvaa.

...

...

...

...

...

...

...

He ovat viikolla 8, sydänäänet he ovat käyneet kuuntelemassa ja pahoinvointi on rajua ympärivuorokautista. Mutta heille tulee vauva.

Minä romahdin täysin. Tunsin olevani hukassa. Hoin mielessäni, että miten epäreilua tämä on. Ja miten kovasti minuun sattuu. Ja muilla onnistuu sormia napsauttamalla ja meillä menee vuosikaupalla, jos onnistumme koskaan. En saanut edes syödyksi, kun olo oli niin kurja. Ja se tapa, jolla meille kerrottiin oli karu. Ymmärrän, ettei heillä nyt ollut muuta vaihtoehtoa kun kaikki muut jo tiesivät, eiväthä he halunneet ottaa riskiä, että joku lipsauttaa vahingossa. Silti se tuntui karulta ja kurjalta.


Eilinen menikin sitten kokonaan niissä tunnelmissa...

-----

Tänään aamulla saimme viestin, että siskoni on matkalla synnyttämään! Se sai taas ajatukset muualle siitä seikasta, ettemme juuri nyt mahda sille mitään, etten ole raskaana ja että muut saavat vauvoja. Odotettuja vauvoja kaikki kuitenkin ovat. Emme voi olla niin suuria hirviöitä, että toivoisimme oikeasti etteivät he lasta saisi. Jokainen lapsi on ihme. And we have to deal with it.

Minusta tulee tänään täti ja kummitäti toistamiseen! <3