2 päivää myöhässä

Niin sanoo mun Period Calendar puhelimessa. Hah. Sanon minä.

Palataanpas ensin muutama viikko taaksepäin. Me saatiin mun verikokeiden tulokset. Kokeita oli melkoinen määrä ja hintakin sen mukainen. Niistä ei kuitenkaan selvinnyt mitään, sillä kaikki arvot olivat viitearvojen sisällä. Lääkäri totesi, ettei tulokset tue kovin hyvin PCO:n diagnoosia, mutta koska mm. karvan kasvu on kovaa ja helminauhamaisuutta oli havaittavissa munasarjoissa, niin ei peruuteta sitä diagnoosia. Mulla edessä siis tällä hetkellä pelkästään painonpudotus. Sekin on muuten saanut taas uutta puhtia kun hankin LadyLinelle salikortin. Pilates on miellyttävää ja monta muutakin tuntia siellä kutkuttelisi kunhan vaan saisi kaikki menot sovitettua yhteen.

Nyt odotetaan miehen labrojen valmistumista. Hän kävi myös kivesten ultrassa, mitta sieltä ei mitään löydöksiä tullut. Hyvä juttu. Tästäkin kunnon lausunto otettujen kuvien perusteella saadaan seuraavalla käynnillä parin viikon päästä.

Tässä kierrossa ei juurikaan olla otettu stressiä seksistä vaan sitä on harrastettu juuri silloin kun mieli on tehnyt. Ovistuntemuksia ei ollut ollenkaan. Tissit eivät ole olleet kipeät eikä juuri muitakaan oireita finnien lisäksi ole ollut. Ihanan kivuton kuukausi! Nyt vaan pelkään, että kierto venyy hirmupitkäksi kun ovista ei tullut... Pitänee tehdä r-testi ja aloittaa terot ensi viikolla, jollei menkkoja kuulu.

Mites meni joulu? Me hengattiin perheiden kanssa ja temmellettiin kummitytön kanssa uusien lelujen parissa. :) Kummipojalle me lähetettiin kovasti lentosuukkoja, hän kun oli sairaana joulun. Me saatiin miehen kanssa paljon kivoja lahjoja. Yhteistä aikaa leffalippujen muodossa ja jotain vähän hyödyllisempää lahjaa astioiden muodossa. Joulu on ihanaa aikaa ja nytkin se meni ohitse ihan liian äkkiä.

Toivotan kaikille onnekasta uutta vuotta 2017! :)

Kp5 ja 8 näyteputkiloa

Maanantaina oli kp5. Se tarkoitti sitä, että aamu alkoi HUS-labiin jonottamisella.

Yhteensä 8 putkiloa verta ne ottivat. Vielä pitäisi selvittää tarkalleen mitä nämä kaikki testit olivatkaan, kun ei enää pysty muistamaan. :D

• P-Uraat P-Uraatti
• S-TSH S-Tyreotropiini
• S-LH S-Luteinisoiva hormoni
• S-AMH S-Anti-Muller-hormoni
• S-FSH S-Follikkelia stim. horm
• S-PRL S-Prolaktiini
• S-TestoVL S-Testo, vapaa + kok + shbg
• B-PVK+T B-Perusverenkuva + tromb
• S-T4-V S-Tyroksiini, vapaa

Seuraavaksi varataan aika parin viikon päähän, että kuullaan tulokset. Eli tuomio. :D

Kp1, Yk20

Sellaiset lukemat pärähti laskelmiin tänään. Joo-o.

Felicitas

Ensikäynti on nyt takana. Tuntuu aika jännältä.

Mun pitää pudottaa painoa vielä lisää 10kg. Sillä välin otetaan labroja ja aloitetaan uusia lääkkeitä tukemaan painonpudotusta. Tilasimme myös edellisestä paikasta meidän kaikki paperimme Felicitakseen. Niiden saavuttua katsotaan miehen siittiötilannetta.

Metformiiniannos nostettiin 3tbl/pvä. Lisää pahoinvointia siis tiedossa. Ugh. Tämän lisäksi sain vasta tänä vuonna Suomeen tullutta Inofolicia. Se on tukee metformiinin toimintaa ja sisältää myös folaattia. Sitä otan kaksi annospussia per päivä. Näillä ja liikunnan lisäämisellä sekä herkkujen karsimisella saadaan paino toivottavasti putoamaan.

En vielä tiedä mistä me saadaan kokoon ne rahat joilla jossain vaiheessa olisi tarkoitus kovia hoitoja tehdä, mutta se selvinnee vielä. On tässä vielä aikaa pohtia sitä kun pudotamme painoa.

Mehiläisen lapsettomuusviikko

Mehiläisellä vietetään lapsettomuusviikkoa ensi viikolla ja koko viikon he tarjoavat lapsettomuustutkimusten ensikäynnit puoleen hintaan. Tämä tarkoittaa sitä, että ensikäynnin hinnaksi jää KELA-korvausten jälkeen alle 100€. Myös sperma-analyysejä tehdään halvemmalla hinnalla koko viikon. Ajan voi varata puhelimitse tai netissä.

Mies löysi tämän tarjouksen ja hänen toiveestaan varasimme ajan ensi viikon torstaille. Olen satavarma, että olen menossa taas uuteen läksytyksern painostani, sillä vaikka olen painoa saanutkin putoamaan, niin se ei ole pudonnut tarpeeksi. Yritän olla liikoja ajattelematta, vaikka vaikeaa se onkin.

Nyt tässä kierrossa oviksen pitäisi tulla vielä tällä viikolla. Tänään oli jo paineen ja kivun tuntemuksia oikean munasarjan kohdalla. Ihan niinkuin pitäisikin. Edelleen kovin hämmentävää tämä  mun ovulointini....

Mutta nyt siis on teillä muillakin mahdollisuus hyödyntää tätä Mehiläisen tarjousta. Jos yhtään mietityttää oma tilanne, niin nyt on mahis saada asioista selkoa. <3

Jaahas.....

Verta.

Ei mun varmaan tarvii paljoa muuta sanoa. Paperiin jäi äsken kirkasta verta. Pientä kipuilua on jatkuvasti alavatsalla. Enemmän ehkä vasemmalla puolella kuin oikealla. Tänään mennään kp29/30-35.

Jännittää

Mua jännittää ihan hirveesti. Menkkojen pitäisi alkaa ylihuomenna. Yleensä tiputtelu alkaa kaks päivää tai päivää ennen kun kunnon vuoto alkaa.

Kipuja on ollut alavatsalla viime viikon loppupuolelta asti ja tissit ovat olleet kipeät. Väsymys on valtaisaa ja metuista tulee huono olo. Niin ja herkkuja tekee mieli hirveästi. Moni oire sopisi raskauteen, mutta myös PMS oireisiin.

Mua jännittää ihan tajuttomasti. En tiedä onko näiden melkein kolmen vuoden aikana ikinä vielä jännittänyt tämä odottaminen näin paljon... Vatsassa menee ihan perhosia! :D

Kipua

Yhtä kipua jatkuvasti.

Hetken kivuttoman kauden jälkeen tuli oviskivut, jotka pakottivat välillä kulkemaan kumarassa. Siitä eteenpäin olen kärsinyt tissikivusta. Pieni hipaisu riittää. Nännit ovat niin kertakaikkisen arat, että nukkuminenkin tuottaa ongelmia. Ja nyt pari päivää on alavatsalla ja alaselässä ollut viiltäviä menkkakipuja. Jomottaa, särkee, viiltää, ahdistaa. Ei kuitenkaan ihan jatkuvasti, vaan aaltoillen. Seuraava askel onkin varmaan se, että ne menkat alkaa ja se sitten räjäyttääkin pankin viikoksi.

Yhtä kipua jatkuvasti.

Piinaviikot...

Nyt on viikko oviksesta.

Finnejä on. Nännit on niin kipeet, että hipaisu sattuu. Väsyttää kokoajan. Makeaa tekee mieli.

Vatsassa ei mitään tuntemuksia ole. Eikä vielä kai pitäisikään olla. Tää tuntuu siltä, että plussaa ei viikon päästä tule. Clomit oli mukana tässä kierrossa ja painokin taas vaihteeksi on vähän pudonnut.

Mä välillä toivon, että olis jotain ihan muuta ajateltavaa. Vaikka häät. Tai jotakin. En tajua miten pystyn vielä viikon olemaan lunkisti... Huoh.

Smile

Tiistaina alkoi pieni juiliminen alavatsalla. En kiinnittänyt siihen juuri huomiota, koska noita samanmoisia kipuiluja mulla on vähän väliä.

Keskiviikkoaamulla oli inhottavaa kävellä kun vasen puoli alavatsasta oli pinkeä ja kivulias. Sanoin miehellekin, että nyt on kyllä hurjat tuntemukset.

Ja niin se ovistikku hymyili mulle illalla. <3

Sen seurauksena on tissit tai oikeastaan vain nännit olleet ihan älykipeät. Ne on ne hormoonit... Muita oireita ei ole. Vaikka ihan tyhmäähän se sellaisia "oireita" on etsimällä etsiä.

Testipäivä on 26. tai 27.10. Vähän ehkä jännittää. :D

Ajatuksenvirtaa

Nyt on jälleen lapsia maailmassa enemmän. Meidän ystäväporukkaan on syntynyt pari vauvaa lisää. Aika katkeralta tuntui vauvalahjoja viedä vaikka kuinka yrittäisi ajatella, ettei muiden vauvat ja ilo ole meiltä pois.

Tuo kolmas vuosi yrittämistä alkaa pikkuhiljaa tulla täyteen ja edelleen minä täällä painin samojen ongelmien kanssa kuin silloin aloittaessa. Edelleen kiroan itseäni kun en saa sitä painoa riittävän alas, jotta päästäisiin oikeasti hoitoihin. Ja edelleen kiroan kroppaani kun se toimii miten sattuu.

Selvennetäänpä vähän tässä myös tuota tikutusta tässä kierrossa. Siinä kun on ollut vähän epäselvyyksiä kun en muistanut tänne kirjoitella tuossa välissä. Eli siis kaksoishormonitestit toimivat niin, että tikkuun tulee vilkkuva hymiö kun raskauden mahdollisuus on kohonnut eli ovis on tulossa. No, koska olen pco-nainen, niin mulle se vilkutti hymiötä piiiiiiitkään. Ja tikkuun pärähti vilkkumaton hymiö vasta 13.9. oviksen merkiksi. Siispä tämän kierron pitäisi päättyä huomenna tai keskiviikkona. :)

Nähtiin viikonloppuna taas pitkästä aikaa kummilapset. Oltiin kummipojan 2v. synttäreillä. Ihan älyttömän nopeesti aika menee. Siellä oli kaikki kaveritkin kutsuttu juhliin ja vilskettä riitti! :D Myös meidän kummityttö nähtiin vkl ja hänelläkin alkaa jo olla vauhtia aikalailla touhuissaan. Kävin siskoni ja kummityttöni kanssa vauvauinnissakin. Tyttö oli niin reipas sukelluksissaan ja polskiessaan altaassa, että moni muu jäi kakkoseksi! :) Kummilapset ovat kyllä pelastus tähän meidän tilanteeseen.  <3

Olen melko varma, että menkat sieltä alkavat huomenna tai viimeistään keskiviikkona. Mulla ei ole yhtään raskaustestiä kotona, etten voi tänään hätiköidä. Tuon testin tekeminen tällä viikolla olisi muutenkin vähän hankalaa, kun meillä majoittuu tällä viikolla monta matkalaista ja ohikulkijaa. Ei siis olisi rauhaa olla onnellinen tai pettynyt. Mutta tuskin testiä edes tarvitaan kun viime postauksessa jo kertoilin noita kaikkia oireita ihan riittämiin...

Ihana syksy on täällä! Nauttikaa väriloistosta! <3

Naama kukkii

Taisi olla tämäkin kierto tässä. Menkkojen pitäisi alkaa viimeistään tiistaina ja naama kukkii jo. Kokoajan tekee mieli jotakin makeaa. Kiukuttaa ihan ihmeelliset asiat ja tiuskin miehelle milloin mistäkin vain huomatakseni sekuntia myöhemmin miten typerää se kaikki olikaan. Alavatsalla on tutut juilimiset alkaneet. Aika selkeät PMS-oireet, vai mitä? Hmh. No, eipä tässä kai sitten muu auta kuin surra tämäkin tappio ja jatkaa sitten taas matkaa...

Ovis +

Tänään tuli vesiputouksen lailla valkovuotoa, joten tein ovistestin illalla kun pääsin kotiin töistä ja kaupungilta. Ja kas kummaa! Se oli positiivinen!

Joten ovis + bongattu 13.9.2016. Kirjataan ylös! :D

Kaksoishormonitestit

Ostettiin Clearbluen kaksoishormonitestejä. Olen jonkin aikaa niitä jo harkinnut ja nyt tähän clomijälkeiseen kiertoon ne hankittiin.

Päätin, että en tässä kierrossa syö taas clomeja koska luin jostain, että ne vaikuttaisivat vielä seuraavassakin kierrossa. Tiedä sitten pitääkö se paikkansa... Clomikierto päättyi aikaisin, jo kp 27. Lisäksi vuoto oli todella runsasta ja veren seassa oli paljon hyytymiä. Tai niitä sellaisia klimppejä.... Ja kun sanon paljon, tarkoitan paljon! Joka pyyhkäisyllä niitä tuli. Kummallista...

Nyt olen parit testit tehnyt uusilla testeillä. Tänään on kp14. Ja arvatkaa! Testiin ilmestyi vilkkuva hymiö!!! Kääk!!! :D Se tarkoittaa sitä, että on kohonnut mahdollisuus raskautua. Vau! Nyt sittesn vielä huomenna ja maanantaina varmistetaan testillä, että se ovis sieltä tulee. Ja tietty tehdään kaikkemme taas makkarin puolella.

Vaikka tiedän, etten saisi, niin väkisin mieleen tulee sellainen mahdollisuus, että saisi isänpäivänä kertoa tuleville pappoille! <3

Yk 17

Verta. Paljon. Hitto.

Sunnuntaina tuli ekat veritipat. Aattelin, että se voi johtua hiivasta, joka jylläsi. Maanantaina tuli pari tippaa lisää. Ja verihiutaleita. En osaa muuten kuvailla. Paperiin jäi ikäänkuin hiutaleita. Ei kirkasta verta. Anteeksi ällöys... Tiistaina illalla alkoi vuoto kunnolla ja hyytymiä alkoi tulla enemmän. Keskiviikkona kivut olivat jo kovat ja vuoto runsasta sekä hyytymiä tuli joka pyyhkäisyllä.

Noita hyytymiä mulla tulee aina yks tai kaks suht pientä klönttiä, eikä siinä mitään, ihan normaalia. Mutta kuinka paljon niitä hyytymiä voi tulla, että se on normaalia? Varsinkin tuo hiutalemainen hyytymien alku mietityttää kun selaista ei ennen oo ollut.

Ehkä taas mietin liikaa. Ehkä pitäisi ottaa löysin rantein välillä...

Pikapäivitys

Tänään jäi aamulla paperiin verta...

Housut märkinä

Kirjaimellisesti.

Nimittäin valkovuodosta. Kellertävää valkovuotoa on tullut melko runsaasti nyt muutaman päivän ajan. Ajattelin sen olevan hiivatulehdus. Muttei Canesten tunnu tuovan helpotusta. Ajattelin sen myös olevan pissatulehdus, mutta eipä siihen taida tuollainen oire kuulua. Ja sitten mieleen tuli, että voisinko olla raskaana...? Huh! En uskalla ajatella enempää...

Vuoto ei ole juoksevaa, vaan vähän kokkareista, kellertävää, eikä se haise miltään. En tiedä uskallanko googlettaa oiretta ollenkaan... :D Ehkä en tänään. Ehkä huomenna. Jos Canesten kuitenkin auttaisi.

Jomottaa

Mitään kummallisia oireita ei ole ollut tähän asti. En myöskään ole saanut tikutettua ovista, vaikka viime viikolla oli pari limapäivää.

Äsken alkoi alaselän ja alavatsan kipuilu. Jomottaa oikein kunnolla. Tulee tuskainen yö...

Kosteaa...

Hirvittävä määrä valkovuotoa liikenteessä nyt kolmatta päivää. Ovistestit näyttää negaa. Turvotuksen tunne ja epämiellyttävä olo ovat poissa. Tällä hetkellä itseasiassa aika normaali olo. :)

Kipuja

Hikistelykohtaukset ovat vähentyneet, mutta niiden tilalle tuli viime yönä alaselän ja alavatsan kivut. Olo on epämukava, vatsa tuntuu hiukan turvonneelta ja paineentunnetta on. Töissä paikallaan istuminen tuotti tänään hankaluuksia.

Olenko ymmärtänyt oikein, että tällainen on ihan normaalia?

Hengissä ollaan!

Jestas miten kiireinen oli heinäkuu! En ehtinyt edes ajatella tänne tulemista kun oli niin kova säpinä päällä kokoajan. :D Mutta nyt alkaa tahti hidastua ja asiat loksahtelevat paikoilleen pikkuhiljaa.

Ollaan täällä pääkaupunkiseudulla nyt asuttu pari viikkoa. Tai mies on jo pidempään kun hänen työt alkoivat niin nopeasti. Ja minä olin tuossa viikon Espanjassakin reissussa. Mutta parisen viikkoa on ollut kämppä täällä ja kamoja on laitettu paikoilleen kovalla raivolla. :D

Lapsettomuusrintamallakin on edetty. Menkat alkoivat oletettua myöhemmin ja onneksi, nimittäin muuten olisi tämä kierto mennyt mönkään. Nyt alkoi siis Yk16. Käytiin viime viikolla ostamassa Clomit ja ne on nyt tässä kierrossa olleet käytössä. Söin niitä ohjeen mukaan kierron 3-7 päivinä yhden pillerin per päivä. Pillerit olivat naurettavan pieniä! :D Mutta pienestä koostaan huolimatta ovat aiheuttaneet muutaman oireen. Nimittäin muutamana aamuna on ollut todella paha olo. Ja saan hikistelykohtauksia. Ihan kuin olisi vaihdevuodet alkaneet!! Yhtäkkiä tulee hirveä hiki vaikka istuisi sohvalla... Tosi kiva. :D No, mutta nyt toivotaan, että ne auttavat ja aletaan testailla ovista ja yrittämään kaksi kertaa kovemmin.

Vauvajuttuja on tässä lähiaikoina myös tulossa paljon kun kummityttö täyttää vuoden, on kaverin vauvakutsut, kummipoika täyttää kaksi, miehen ystävä saa vauvan ja mitähän tässä loppuvuodesta vielä ehtiikän tulla lisää. :)

Olo on tällä hetkellä ihan hyvä. Tiedän, että kolahtaa kovaa, jollei tästä kierrosta tärppää, mutta onhan se pettymyksiäkin kestettävä. Nautitaan nyt niin kauan hyvästä mielestä kun sitä riittää. Vai kuinka? ;)

Elämä muuttuu

Meidän elämä muuttuu. Tai oikeastaan se on jo muuttunut. Nimittäin mies sai pääkaupunkiseudulta töitä, joten meidän on muutettava sinne. Elämä muuttuu vauhdilla ja paljon.

Mies on jo kaverinsa luona punkkaamassa, jotta pääsee töihin. Minä ja tavarat jäätiin jälkeen. Hirveällä tohinalla yritetään nyt saada asuntoa, että ikävä helpottaisi ja elämä lähtisi soljumaan uomiinsa.

Kuva

 Mulla on ihan kamala stressi tästä kaikesta. Siitä, että pitää jättää koko elämä tänne ja lähteä. Siitä, että kummilapset ja molempien perheet jäävät tänne. Siitä, että miten saadaan järjestettyä kaikki asuntoasiat ja näytöt yms. kun vain toinen meistä on siellä pääkaupunkiseudulla. Pakkaaminen on jotain aivan hirveää. Se on hirveää vaikka olisi mies auttamassa. Vielä hirveämpää siitä tekee äiti. Jo ajatus äidistä täällä mun kanssa pakkaamassa saa mut repeämään raivosta! :D Ja toisessa hetkessä itken miehelle kun on niin kova ikävä häntä. Lisäksi meidän pitää myydä tai varastoida puolet meidän omaisuudesta, koska näin isoa asuntoa meillä ei ole varaa vuokrata. Valintojen tekeminen on vaikeaa.... Ja kaiken tämän keskellä mulla on työhaastattelu, joten siihenkin pitäisi pystyä keskittymään edes hetken ennen sinne marssimista. Toki tässä on lisäksi vielä kaikki lapsiasiat, jotka tuolla takaraivossa kovasti rymistelevät sitä suljetun arkun kantta.

Että sellasta. Elämä muuttuu. Tulevaisuus tuo tullessaan kaikenlaista uutta jännää. Mutta se tuo mukanaan myös ikäviä juttuja. Sellaisia juttuja, joita en haluaisi ajatella ollenkaan. Nyt olisi tärkeää saada ajatukset kasattua. Mutta miten tehdä se? Mielellään heti?

No mitä tämä nyt on olevinaan?

Menkat loppuivat pari päivää sitten. Olivat täysin normaalit ja kestivät 6 päivää. Ei mitään poikkeavaa. Kivutkin minun mittapuullani olivat normaalit. Aika kivuliaat siis ensimmäisinä päivinä.

MUTTA

Tänään aamulla paperiin jäi hieman verta. Ikinä ennen ei ole käynyt näin. Nyt havaitsen pientä nippailua vasemman munasarjan kohdilla. Siellä seudulla olivat kaikki kivut viime kierrossakin.

Ajatuksia?

Se oli sitten siinä...

Eilen illalla jäi pyyhkiessä vähän ruskeaa paperiin ja äsken oikein punaista verta. Se taisi olla sitten siinä. Aavistelin sitä kyllä jo pari päivää sitten kun alavatsakipuja alkoi tulla useammin. Eilen illalla vatsa oli vasemmalta puolelta melko kipeä. Sama juttu jatkuu tänään eli kyllä se tyhjennys nyt varmasti alkoi. :(

Piinaviikot jatkuvat...

Tänään eletään sitä maagista kiinnittymishetkeä. Siis, jos olisi käynyt hyvä tuuri...

Kun alavatsakivut helpottivat tiistain tienoilla, niin tilalle tuli tissikipu. Se alkoi ihan hiljalleen nännien arkuudella, mutta on nyt muuttunut kokoajan pahemmaksi kivuksi. Yölläkin täytyy miettiä miten saa oltua kun tissit on niin kipeät. :D

Toisaalta toivon ihan hirveästi, mutta toisaalta en usko raskauteen. Tissikipua, vatsan nipistelyä ja juilintaa on mun menkkaoireistossa niin paljon, että tämä voi hyvinkin tarkoittaa vaan menkkoja.

Oviskipuja

Minä kuulun mitä ilmeisemmin siihen pieneen osaan naisista, jotka kärsivät oviskivuista. Ihan järkyttävää kipuilua nyt vasemmalla munasarjan kohdalla! Ovisplussa tuli eilen ja jo lauantaina oli sellainen epämukava olo. Eilen sitten kun plussa tuli tikkuihin joskus neljän paikkeilla iltapäivällä, niin sen jälkeen alkoi jonkun ajan päästä kivut. Kipuilu on tänään voimistunut. Ei se varmaankaan kauaa kestä.

Lisäksi yhtenä uutena erikoisuutena on kohdunsuu ollut arka eli seksi sattuu. Siitä huolimatta ollaan talletettu (tai pankitettu, kuten mies sanoi eilen kunnei muistanut mikä se termi taas olikaan :D) torstaina, lauantaina, sunnuntaina ja tänään. Mies oli sitä mieltä, että vielä huomennakin niin on ainakin hyödynnetty tämä ihme.

+

Se kuulkaa pärähti ovisplussa selkeänä ensimmäistä kertaa sitten yrityksen aloittamisen! o_O

Mitä jos musta ei edes tulisi hyvää äitiä?

Tällainen ajatus on pyörinyt lähiviikkoina mun mielessä useampaankin kertaan.

Olen itkenyt yksin ja miehen kainalossa. Olen pohtinut, etten millään pystyisi olemaan niin hyvä äiti kuin paras ystäväni tai siskoni on. Olen pohtinut, että miltä tuntuisi elää vanhaksi lapsettomana. Olen ajoittain ollut varma, etten pystyisi olemaan äiti. Olen uskonut, että kaikki muut ovat kuin tehtyjä äideiksi, mutta minusta ei tulisi hyvää äitiä tekemälläkään. Olen alkanut uskoa, että koska kaikki on niin vaikeaa, niin ehkä minusta ei ole tarkoituskaan tulla äitiä.

Ehkä minun osani on katsoa katellisena muiden lapsia ja läheisiäni, joita kutsutaan äideiksi.

Kahden viimeisen vuoden aikana lähipiirin on siunaantunut seitsemän lasta. Meidän yritystaival on kestänyt pian kaksi ja puoli vuotta. Ja kokoajan musta on tullut epävarmempi itsestäni äitinä. Epäilen jatkuvasti jaksamistani, osaamistani, pystymistäni, taitojani, kaikkea.

Huomenna on yhdet ristiäiset. Jännitän niitä kovasti. Kaikki on siellä vauvalasienläpi katsovia ihmisiä. Juuri kukaan ei tiedä meidän tilanteesta. Eniten pelkään, että joku kysyy meiltä koska meille tulee vauva. Tuntuu siltä, että kaikki tämän vauvan elämässä ärsyttää mua. Vauvaa kutsutaan keijuksi. Sekin on ärsyttävää. Kuten myös se, että hänellä käytetään haalareita, vaikka hän on tyttö. Ärsyttää myös, että äiti ruokkii pientä keijukaistaan tuttipullosta väärin. Kaikki näistä on sellaisia asioita, jotka eivät liity minuun millään tavalla. Ja silti ne ärsyttävät. Jännitän ristiäisiä niin kovasti, etten tiedä miten selviän niistä loppuun asti.

Ja kaiken keskellä ja kaikesta huolimatta toivoisin olevani raskaana. Pelkään vauva-arkea. Toivon sitä. Jännitän raskautta. Pelkään synnyttämistä. Toivoisin silti olevani äiti. Kaipaan omaa lasta. Yk14 käynnistyi tiputtelulla tiistai-iltana. Ja edelleen minä vain odotan ja toivon ja pelkään.

Suunnitelmien muutos

Keskusteltiin miehen kanssa näistä clomeista ja kesästä ja meidän lähitulevaisuuden suunnitelmista toissapäivänä.

Meillä on kivoja kesäsuunnitelmia, mm. ulkomaanmatka. Osittain tästä matkasta johtuen minä ehdotin miehelle, että mitä jos aloitettaisiin clomit vasta reissun jälkeen loppukesästä. Minä kun kovasti haluaisin mukaan matkalle. Ja toinen syy, josta mieskin oli samaa mieltä, on se, että miehen pitää rajoittaa juomisiaan jonkin verran vielä lisää noihin clomikiertoihin.

Aikaisempiin kokemuksiin perustuen me tiedetään, että miehen siittiötilanne paranee kun hän juo vähän vähemmän. Ihan loogista kyllä muutenkin... Mutta tästä syystä hän on päättänyt, että meidän lomareissun jälkeen hän vähentää kaljan juontia pariin saunaolueen. Näin siittiöitä olisi tarjolla enemmän jos ne clomit avittaa mun puolelta asioita. Lisäksi mies syö sinkkiä päivittäin.

Minä taas olen luvannut liikkua enemmän ja syödä vähemmän herkkuja. Tällä hetkellä turhauttaa kovasti kun olin jo päässyt hyvään sykkeeseen pilateksessa ja nyt olen ollut useana peräkkäisenä viikkona kipeänä milloin mitenkin. Ensin vatsatautia, sitten jäätävä flunssa pienen lämpöilyn kera ja nyt tällä viikolla venäytin selkäni...

No, eniveis, nyt mä yritän olla huolehtimatta sen suuremmin mistään ja alan odottaa meidän kesälomamatkaa. :) Kivaa, pian on kesä!

Yökkistä

Kiitos edelliseen postaukseen kommentoineet. Mieli rauhoittui kyllä teidän kommenteistanne. :) 

Siitä huolimatta kipu oli niin kova, että menin tänään aamulla gynelle. Sain taistella itseni sinne sillä jäätävä pahaolo valtasi mut jo ennen herätyksen soimista. Hyvä, että menin. Se patti oli taas kasvanut ja oli jo pikkurillin kynnen kokoinen mätäpaise. Eli olitte oikeassa, vain tulehdus, joka oli kerännyt mätää. Se puhkaistiin ja heti helpotti. :) Se puhkaisu tosin sattui ihan mukavasti, mutta enää se ei ole kipeä. Antibioottivoidetta sain mukaani ja sitä nyt muutama päivä laitellaan. 

Ja kun käynti oli laskua vaille valmis niin ryntäsin lääkärin vessaan oksentamaan! Yök! Siitä lähtien olen tunnin välein halannut pönttöä. Vatsa on ihan tyhjä jo ja ulos tulee vain sappinestettä. Ja kun yrittää juoda ihan vaan yhden minikulauksen niin se tulee heti ylös. En ole vuosiin ollut vatsataudissa ja kyllä taas muistaa miksei se ole kiva tauti yhtään... Hyi. 

Niin, tosiaan! Munasarjat ultrattiin myös ja sieltä paljastui vasemmalta 15mm rakkula, eli yritystä on ollut tässäkin kierrossa. Sain luvan terolutkuuriin ja sen jälkeen clomeihin. Eli heti kun tästä taudista pääsen eroon, niin asiat alkavat taas rullata. :)

Patti!

Onko kukaan teistä löytänyt patteja jostain kummallisesta paikasta ja saanut kaameaa hätäkohtausta siitä? Minä olen. Juuri äsken.

Nimittäin löysin pienen (noin neljäsosa pikkurillin kynnestä) kokoisen patin sisempien häpyhuulten tyvestä. o_O Kääk!

Patti tuntuu kovalta ja on erittäin kipeä. Liikkuessa, istuessa, pyyhkiessä, mitä vaan tehdessä se tuntuu pienenä kipuiluna. Mitä helkkaria?! Hätäpäissäni varasin nyt huomiseksi gynen, joka toivottavasti kertoo minulle, ettei mitään hätää ole.

Junnaillaan

Hepskukkuu! Täällä junnataan edelleen paikallaan. Kaikki testit näyttää negaa. Niin ovistestit kuin raskaustestitkin..... :( Eikä menkkoja kuulu ei näy.

Tällä hetkellä:

• Väsyttää ihan pirusti kokoajan
• Finnejä tupsahtelee ympäri naamaa (yleensä vain leuassa....)
• Tissit eivät vieläkään ole kipeät
• Herkkuhimo nostaa päätään

Ja ainiin. Kuultiin taas vauvauutisia. Ystäväpari saa syksyllä vauvan. Oi jee! ---- Not. Ja lisäksi me kuultiin tää uutinen sillätavalla kivasti sivukorvalla. Argh!

 

Housut märät....

Jep. Kirjaimellisesti! :D Nimittäin valkovuodosta. Huomasin jo eilen, että valkovuotoa tulee tavallista enemmän. Tuossa kun jo oli aika kuivahkoakin. Tänäänkin valkovuodon määrä on ollut valtava. Vähän väliä holahtaa alkkareihin ja joka kerta ajattelen, että 'Oh, shit! Nytkö alkoi uus kierto!'. :D Toistaiseksi ei ole kyllä alkanut.

Me ollaan miehen kanssa menossa juhliin viikonloppuna ja siellä varmasti on boolia tarjolla. Ja kyllä tekisi mieli maistella vähän irmaa tai sidukkaa myös. Joten lauantaina on sitten testipäivä! Ihan vaan varmistaakseni etten pelleile liian tärkeiden asioiden kanssa.

Miten noiden valkovuotojen pitäisi normaalisti mennä? Oviksen aikaan runsastua ja sitten kuivahtaa? Kuuluisiko sen määrän lisääntyä normaalisti ennen menkkoja?

Turhauttaa!!!

Ja kiukuttaa.

Nyt tuntuu siltä, että voisin viskata kaikki ovistikut roskiin samantien. Perkule sentään! Niihin tulee vain yksi viiva. On tullut jo kp13 lähtien. Nyt eletään jo kp25:ssä...

Tikkuja ei onneksi ole enää kovin montaa. Sillä seuraavaksi ajattelin (vaikka ne onkin hel****n kalliita) hankkia digitestejä. Niissä tulos on sentään selvä ja hiukkasen vähemmän hermoja raastava.

Hiiskatti.

Ovista - Missä olet?

Nyt mennään kp21 eikä ovista ole kuulunut. Aloitin testien tekemisen kp13 ja olen tehnyt niitä yleensä kaksi per päivä.

Eli on kai tehtävä se päätelmä, että joko ovis jäi tulematta tai sitten se on roimasti myöhässä.... Pöh! Vielä on vähän testejä jäljellä, että kyllä mä vielä niitä aion tehdä, mutta ärsyttää silti. :D

Seksiä ollaan harrastettu nyt kuitenkin joka toinen päivä, että tsäänssit pitäisi olla sitten kohdallaan jos jostain syystä ovis ei tikussa olisi näkynytkään.

Vai voiko syy olla mun testeissä? Mulla on One-Stepin testejä.

V - A - U - V - A

Miehestäni tuli sitten eno.

Terve tytöntyllerö sieltä tuli. Kaunis vauva kuin mikä.

Harmittaa. Ilostuttaa. Kiukuttaa. Ihastuttaa.

Kovin ristiriitaista. Silti en malttaisi odottaa, että saan hänet syliin... Vauvat vaan on niin kertakaikkisen ihania.

Pukeudu keltaiseen

Tänään pukeudutaan keltaiseen endometrioosiviikon kunniaksi ja tueksi kaikille endosta kärsiville!

Mitä täällä tapahtuu?!

Noniin. Eli faktat esin:

1. Väitän, että ovis oli (jos siis oli :D) 21.2. Silloin havaitsin kirkasta limaa illalla. Sellaista kananmunan valkuaista.

2. Tasan kaksi viikkoa siitä eteenpäin eli 6.3. alkoi vuoto. Tulkitsin ne menkoiksi. Vuoto oli ajoittain runsasta, kuten mulla yleensäkin. Kivutkin olivat ihan kiitettävät. Vuoto kesti 6 päivää. Eli menkat loppuivat perjantaina.

3. Tänään, ihan äsken, vessakäynnilla paperiin jäi kirkasta verta.

Mitä hittoa täällä tapahtuu? Osaako kukaan sanoa onko tällainen ihan normaalia? Mulla ei ole ikinä ollut minkäänlaisia välivuotoja tms. :/ Niin, ja r-testiä en ole tehnyt. Pitäisikö?

Endokuukausi

Maaliskuussa vietetään endometrioosikuukautta. 

Nyt alkava viikko on endometrioosiviikko 14.-20.3.2016. 

Maanantaina 14.3.2016 vietetään pukeudu keltaiseen päivää. Osoita tukesi laittamalla vaikka keltainen koru tai pukeutumalla päästä varpaisiin keltaiseen. Viikon aikana järjestetään paljon erilaisia tapahtumia ympäri Suomen. Tukeaan voi osoittaa myös jakamalla tietoisuutta tästä sairaudesta.

Linkkivinkit:

Endometrioosiviikon tapahtumia:

http://www.endometrioosiyhdistys.fi/fi/ajankohtaista/news=652

Endometrioosiyhdistyksellä on myös facebooksivut:

https://www.facebook.com/endometrioosiyhdistys

Kerro kerro kuvastin, kelle kertoa clomeista?

Jostain syystä en ole kertonut äidilleni - saatikka miehen vanhemmille -, että meille kirjoitettiin clomeja ovulaation saavuttamiseksi. En ihan tarkkaan tiedä miksi. Kyllähän he tietävät kuitenkin meidän tilanteestamme. Sen sijaan paras ystäväni, siskoni ja siskon mies tietävät.

Olen viime vuosien aikana lähentynyt siskoni kanssa kovasti. Ja minusta tuntuu, että vielä  enemmän kun minusta tuli hänen lapsensa kummitäti. Siispä tuntui luonnolliselta kertoa hänelle tästäkin asiasta. Joka on meille samalla jännittävä ja pelottava. On mukavaa miten sisko osaa kääntää kaikista asioista hyviä puolia ja jopa vitsailla.

Me kun miehen kanssa pohdittiin sitä vaihtoehtoa, että clomit saisikin aikaan kaksosraskauden, niin siskoni vitsaili, että jos sieltä tulisi useampi kuin kaksi niin hän kyllä ei pystyisi pidättämään naurua. :D Sen tilanteen miettiminen mielessä on aika koominen. Kun jos niin kävisi, että ultrassa ilmenisi monikkoraskaus, niin en kyllä pystyisi pitämään sitä salassa yhtään. Olisin varmaan niin shokissa, että siitä pitäisi kertoa. Ja miten siitä sitten kertoisi? "Ai hei moi! Mä oon muuten raskaana. Ja ainiin, sieltä tulee neljä." :D No, onneksi todennäköisyydet on meitä vastaan, eikä tällaiseen tilanteeseen todennäköisesti päädytä. En nimittäin tiedä miten minä muka pärjäisin useamman kuin kahden vauvan kanssa. o_O

Ja paras ystäväni on paras ystäväni. Tottakai hän tietää. Miten ei voisi tietää?

Mutta kertoakko vai eikö kertoa muille? Varsinaisesti meillä ei ole salaisuuksia tästä asiasta vanhemmillemme, mutta näistä clomeista nyt vaan ei ole tullut kerrottua. Toisaalta taas, miehen vanhempia ei varmaan edes kiinnosta kun heidän ensimmäinen lapsenlapsensa laskettuaika on ihan kulman takana. Heidän kaikki tarmonsa menevät nyt pikkuisen odottamiseen. Mun vanhemmat taas... Äiti on niin oman lapsenlapsensa pauloissa ja pohtii vaan sitä, että koska siskoni saa toisen, että en oikeastaan tiedä miten tällaisesta asiasta hänelle ylipäänsä kertoisi. Enkä ole isäni kanssa ollut koskaan niin läheinen, että tällaisesta kertominen vain hänelle tuntuisi hyvältä.

Huomaan, että kehitän taas tästäkin asiasta kamalan ison dilemman. Ehkä tilanne raukeaa kun joskus keväämmällä otamme clomit oikeasti käyttöön.

Suunnitelmia

Multa loppui reseptiltä metut ja päätin jättää, sille samalle gynelle joka reseptin kirjoitti, soittopyynnön. Ajatuksenani oli kysyä voisinko vielä jatkaa metujen syöntiä kun mun kroppa näyttää suhtautuvan lääkkeeseen aika hyvin. Onhan mun kierto ollut nyt viimeiset kerrat ihan normaali kp30-39 luokkaa. Ja vaikka ovista en olekkaan saanut bongattua, niin nyt viime kierrossa väittäisin, että näin ekaa kertaa ovislimaa!

Ja lääkäri oli kanssani samaa mieltä, että koska vaste on niin hyvä, niin hoitoa kannattaa jatkaa. Hän kehoitti syömään metuja vielä kierron kaksi. Ja jollei tärppää niin hän lupasi kirjoittaa sähköiselle reseptille Clomifenia! Aivan kertakaikkisen loistavaa! Ja ohjeeksi sain syödä yhden pillerin kp3-7. Korkeintaan kolme kiertoa, joista viimeisellä kaksi tablettia päivässä.

Mulla on todella hyvä fiilis nyt. Joku haluaa auttaa meitä ja tekee sen ystävällisesti ja kannustavasti. Vaikka tässä on sairastelujen ja muiden kipuilujen ja henk.koht. asioiden vuoksi tullut pari kiloa lisää, niin en osaa tällä hetkellä murehtia siitä. Niinhän voi ihan normitilanteessakin tapahtua. Paino elää jatkuvasti. Nyt aion nauttia siitä, että meillä on kerrankin oikeasti mahdollisuus onnistua. :)

Yk13

Niinpä tänään aamulla heräsin alavatsan kipuihin. Siitä jo tiesi, että nyt mentiin seuraavaan kiertoon. Ja kyllä vain, kivut yltyivät ja vuoto alkoi kunnolla.

Eipä tarvitse murehtia enää testaamisia vaan nyt yritetään selviytyä kivuista ja sitten vasta sen jälkeen murehditaan seuraavaa tärpin mahdollisuutta.

Se siitä sitten?

Heräsin viime yönä siihen fiilikseen, että kuset tuli alle. Tiedättekö miten kamala tunne se on kun täydestä unesta herää siihen, että ihan kuin olisi laskenut alleen? No joo... Siitä sitten äkkiä lakanoita koittamaan. Täysin kuivat. Sitten vessaan ja tsädäm! Paperissa on kirkasta verta.

Mieliala laski kuin lehmän häntä.

Verta ei ole sen jälkeen tullut enää, mutta olen aika varma, että vuoto huomisen tai viimeistään lauantain aikana runsastuu ja menkat ne ovat. Blah. Ja minä kun jo ehdin taas toivoa...

Miksi aina pitää toivoa? Mikse voi olla vain tässä asiassa sellainen romootti joka hoitaa asiat järkevästi tunteilematta ja toivomatta turhia? Aina pitää olla toivomassa ja pettymässä. Yhtä vuoristorataa!

Ja ainiin. Kuultiin miehen kanssa taas vaihteeksi vauvauutisia. Eräs miehen ystävä, joka hiljattain meni naimisiin, saa tänä vuonna vauvan. Sillä lailla. Ihan kuin näitä Erno Pettereitä ja Liisa Marjoja ei tähän lähipiirin siunautuisi muutenkin tarpeeksi.

Mur.

Voi tissit...

Viime kierrosta huomasin, että tissit alkoivat kipeytyä kolme päivää ennen kuin menkat alkoivat. Ensin oli kipeät vain nännit ja sitten lopulta ihan koko tissit. Nukkuminen oli inhottavaa. Pukeminen oli inhottavaa. Peseytyminen oli inhottavaa. Ja se liivien pois riisuminen tai aamulla ylös nouseminen vasta inhottavaa olikin. Silloin tissikipu kesti kaikkiaan viisi päivää.

Nyt olen taas tullut hyvin tietoiseksi tisseistäni. Nyt on kuudes päivä menossa, mutta vuotoa ei kuulu. Todella inhottavaa. Ja herättää ihan turhia toiveita taas... Nyt on kp35 menossa.

Metuja syön edelleen. Joskin nyt pääsi kotoa loppumaan, niin että nyt jäi välistä. Niistä tuntuu olevan jotain hyötyä, kun vuoto kuitenkin alkaa. Kaksi viimeistä kiertoa ovat olleet ihan säädyllisiä siinä 30 kiertopäivän tiimoilla. Edelleen mun tekee pahaa (ihan niin pahaa, että meinaa tulla oksennus pelkästä hajusta) makkarat ja sulatettu juusto. Esimerkiksi grillimakkara ja vaikka kanariisivuoan päälle sulatettu juusto ei tule kuuloonkaan. Yök.

Tällä hetkellä täällä ollaan flunssassa. Onneksi otin influenssapiikin, niin siltä on vältytty, mutta eihän tuo piikki tavallista kausiflunssaa silti estä tulemasta. Vaikka kovasti me on koitettu miehen kanssa vältellä sellaisia kyläpaikkoja, joissa sitä on ollut liikkeellä.

Jatketaanpa kaikki tästä kohti aurinkoista kevättä!

Pilates

Miehelle nauroin eilen kun hain postista Elloksen paketin, että kyllä on joku vipu naksahtanut, kun olen niin innoissani tästä paketista. Sieltä tuli meinaan pelkästään urheiluvaatteita.

Kahdet housut, pitkät ja caprimittaiset.Näistä tykkäsin oikeastaan molemmista. Vyötärö tuli mukavan ylös ja niissä oli vielä kuminauha säätämistä varten jos olisi tarvetta.

Ellos

Ellos

Lisäksi paketista löytyi urheiluliivit ja -paita. Erityisesti tuosta paidasta pidän ihan hirveästi! Siinä on päällä osaksi erillinen punainen pitsi. Todella kaunis. :)

Ellos

Ellos

Ja nyt kun olen intoillut näistä riittävästi, niin on aika intoilla uudesta _liikunnallisesta_ harrastuksestani! ;) Nimittäin sen joogan tilalle tuli pilates. Ja se on näemmä tullut jäädäkseen. Jollain kieroutuneella tavalla pidän siitä. Vaikka uhkun ja puhkun (ainoana varmaankin koko tunnilla olevista :D) koko 55min ajan, jonka tunti kestää. Lihakset ovat niin kovilla tuon tunnin aikana, että joitain liikkeitä vaan ei yksinkertaisesti jaksa vaikka kuinka pinnistää. Se siinä ehkä onkin kaikkein hienointa, että niin lyhyessä ajassa, saa itsensä niin totaalisen piippuun, että autoon nouseminen tunnin jälkeen sattuu. :D Muutaman päivän tunnin jälkeen on vatsa, reidet, takapuoli ja hauikset kipeinä, mutta sitten taas odottaa innolla uutta tuntia. Täytyy myös myöntää, että muutaman kerran olen vetänyt kukkarosta salin kuukausikorttini ja ihmetellyt sitä epäuskoisena siitä, että mulla on sellainen. Haha!

Niin, että kyllä täällä on tapahtunut kaikenlaista, vaikka olenkin ollut täällä blogin puolella aika hiljaa. Jostain syystä en muista tulla kertoilemaan tänne asioista. o_O Kurjaa teidän lukijoiden kannalta. Pyydän nöyrästi anteeksi! <3

Yk12

Se alkoi tavallaan yllättäen. Kipuja oli ollut jo kolmen päivän ajan, mutta silti ajattelin ettei sieltä voi menkat alkaa kun oltiin vasta kp30 tietämillä. Sieltä ne vaan alkoivat.

Ja kipujen kera. Kuumavesipullo ja lääkekaapin ovi on käynyt tiuhasti taas. Vuotoakin on ollut ihan järjettömät määrät. On pitänyt yösidettä käyttää päivän läpeensä ja silti on pitänyt käydä parin tunnin välein vaihtamassa... Siirryn kohta vaippaan. Huoh.

Yk11

Uusi kierto alkoi jouluna. Ei minkäänlaista kipua. Missään vaiheessa. Tosin ei ollut kyllä paljon vuotoakaan... Ja nyt ällövaroitus! :D Ainoastaan sellaista rusehtavaa limaa, jonka joukossa ihan pikkuisen kahden päivän ajan kunnon punaista vuotoa. Siteeseen asti ei tullut mitään. Outoa. Tulkitsin kuitenkin niiden olleen menkat, koska ne kestivät suunnilleen saman verran kuin mun aikaisemmat menkatkin.

Muuten tänne meille ei kuulu mitään uutta. Eletään elämäämme parhaamme mukaan. Riehutaan kummilasten kanssa ja yritetään etsiä töitä. Meillä alkoi nyt tipaton ja suklaaton tammikuu. Tekee varmasti hyvää...

Minä edelleen taistelen surullisuuden ja ilon ja kateuden tunteiden kanssa kun tuon miehen veli sen pienen tyttärensä maaliskuussa saa. Hänelle järjestetään vauvakutsut nyt tammikuussa ja se tuntuu nyt olevan mulle jotenkin kamalan kova paikka. Olin ajatellut järjestää kutsut itse, jotta saisin prosessoitua siinä samalla omia ajatuksiani, mutta nyt en saakkaan järjestää niitä. Eräs toinen tyttö ilmoitti, että hän järjestää ja piste. Olen ollut kamalan kiukkuinen tästä ihan typerästä asiasta nyt noin viikon verran. :D Ehkä osan mielialanheilahteluista voin laittaa menkkojen piikkiin, mutten kyllä kaikkea!

Toivottavasti pian saadaan täällä etelässäkin nauttia kunnon talvesta ja saadaan oikea lumipeite!