Ja kiukuttaa.
Nyt tuntuu siltä, että voisin viskata kaikki ovistikut roskiin samantien. Perkule sentään! Niihin tulee vain yksi viiva. On tullut jo kp13 lähtien. Nyt eletään jo kp25:ssä...
Tikkuja ei onneksi ole enää kovin montaa. Sillä seuraavaksi ajattelin (vaikka ne onkin hel****n kalliita) hankkia digitestejä. Niissä tulos on sentään selvä ja hiukkasen vähemmän hermoja raastava.
Hiiskatti.
30. maaliskuuta 2016
26. maaliskuuta 2016
Ovista - Missä olet?
Nyt mennään kp21 eikä ovista ole kuulunut. Aloitin testien tekemisen kp13 ja olen tehnyt niitä yleensä kaksi per päivä.
Eli on kai tehtävä se päätelmä, että joko ovis jäi tulematta tai sitten se on roimasti myöhässä.... Pöh! Vielä on vähän testejä jäljellä, että kyllä mä vielä niitä aion tehdä, mutta ärsyttää silti. :D
Seksiä ollaan harrastettu nyt kuitenkin joka toinen päivä, että tsäänssit pitäisi olla sitten kohdallaan jos jostain syystä ovis ei tikussa olisi näkynytkään.
Vai voiko syy olla mun testeissä? Mulla on One-Stepin testejä.
Eli on kai tehtävä se päätelmä, että joko ovis jäi tulematta tai sitten se on roimasti myöhässä.... Pöh! Vielä on vähän testejä jäljellä, että kyllä mä vielä niitä aion tehdä, mutta ärsyttää silti. :D
Seksiä ollaan harrastettu nyt kuitenkin joka toinen päivä, että tsäänssit pitäisi olla sitten kohdallaan jos jostain syystä ovis ei tikussa olisi näkynytkään.
Vai voiko syy olla mun testeissä? Mulla on One-Stepin testejä.
17. maaliskuuta 2016
V - A - U - V - A
Miehestäni tuli sitten eno.
Terve tytöntyllerö sieltä tuli. Kaunis vauva kuin mikä.
Harmittaa. Ilostuttaa. Kiukuttaa. Ihastuttaa.
Kovin ristiriitaista. Silti en malttaisi odottaa, että saan hänet syliin... Vauvat vaan on niin kertakaikkisen ihania.
Terve tytöntyllerö sieltä tuli. Kaunis vauva kuin mikä.
Harmittaa. Ilostuttaa. Kiukuttaa. Ihastuttaa.
Kovin ristiriitaista. Silti en malttaisi odottaa, että saan hänet syliin... Vauvat vaan on niin kertakaikkisen ihania.
14. maaliskuuta 2016
Pukeudu keltaiseen
Tänään pukeudutaan keltaiseen endometrioosiviikon kunniaksi ja tueksi kaikille endosta kärsiville!
13. maaliskuuta 2016
Mitä täällä tapahtuu?!
Noniin. Eli faktat esin:
1. Väitän, että ovis oli (jos siis oli :D) 21.2. Silloin havaitsin kirkasta limaa illalla. Sellaista kananmunan valkuaista.
2. Tasan kaksi viikkoa siitä eteenpäin eli 6.3. alkoi vuoto. Tulkitsin ne menkoiksi. Vuoto oli ajoittain runsasta, kuten mulla yleensäkin. Kivutkin olivat ihan kiitettävät. Vuoto kesti 6 päivää. Eli menkat loppuivat perjantaina.
3. Tänään, ihan äsken, vessakäynnilla paperiin jäi kirkasta verta.
Mitä hittoa täällä tapahtuu? Osaako kukaan sanoa onko tällainen ihan normaalia? Mulla ei ole ikinä ollut minkäänlaisia välivuotoja tms. :/ Niin, ja r-testiä en ole tehnyt. Pitäisikö?
1. Väitän, että ovis oli (jos siis oli :D) 21.2. Silloin havaitsin kirkasta limaa illalla. Sellaista kananmunan valkuaista.
2. Tasan kaksi viikkoa siitä eteenpäin eli 6.3. alkoi vuoto. Tulkitsin ne menkoiksi. Vuoto oli ajoittain runsasta, kuten mulla yleensäkin. Kivutkin olivat ihan kiitettävät. Vuoto kesti 6 päivää. Eli menkat loppuivat perjantaina.
3. Tänään, ihan äsken, vessakäynnilla paperiin jäi kirkasta verta.
Mitä hittoa täällä tapahtuu? Osaako kukaan sanoa onko tällainen ihan normaalia? Mulla ei ole ikinä ollut minkäänlaisia välivuotoja tms. :/ Niin, ja r-testiä en ole tehnyt. Pitäisikö?
Endokuukausi
Maaliskuussa vietetään endometrioosikuukautta.
Nyt alkava viikko on endometrioosiviikko 14.-20.3.2016.
Maanantaina 14.3.2016 vietetään pukeudu keltaiseen päivää. Osoita tukesi laittamalla vaikka keltainen koru tai pukeutumalla päästä varpaisiin keltaiseen. Viikon aikana järjestetään paljon erilaisia tapahtumia ympäri Suomen. Tukeaan voi osoittaa myös jakamalla tietoisuutta tästä sairaudesta.
Linkkivinkit:
Endometrioosiviikon tapahtumia:
Endometrioosiyhdistyksellä on myös facebooksivut:
12. maaliskuuta 2016
Kerro kerro kuvastin, kelle kertoa clomeista?
Jostain syystä en ole kertonut äidilleni - saatikka miehen vanhemmille -, että meille kirjoitettiin clomeja ovulaation saavuttamiseksi. En ihan tarkkaan tiedä miksi. Kyllähän he tietävät kuitenkin meidän tilanteestamme. Sen sijaan paras ystäväni, siskoni ja siskon mies tietävät.
Olen viime vuosien aikana lähentynyt siskoni kanssa kovasti. Ja minusta tuntuu, että vielä enemmän kun minusta tuli hänen lapsensa kummitäti. Siispä tuntui luonnolliselta kertoa hänelle tästäkin asiasta. Joka on meille samalla jännittävä ja pelottava. On mukavaa miten sisko osaa kääntää kaikista asioista hyviä puolia ja jopa vitsailla.
Me kun miehen kanssa pohdittiin sitä vaihtoehtoa, että clomit saisikin aikaan kaksosraskauden, niin siskoni vitsaili, että jos sieltä tulisi useampi kuin kaksi niin hän kyllä ei pystyisi pidättämään naurua. :D Sen tilanteen miettiminen mielessä on aika koominen. Kun jos niin kävisi, että ultrassa ilmenisi monikkoraskaus, niin en kyllä pystyisi pitämään sitä salassa yhtään. Olisin varmaan niin shokissa, että siitä pitäisi kertoa. Ja miten siitä sitten kertoisi? "Ai hei moi! Mä oon muuten raskaana. Ja ainiin, sieltä tulee neljä." :D No, onneksi todennäköisyydet on meitä vastaan, eikä tällaiseen tilanteeseen todennäköisesti päädytä. En nimittäin tiedä miten minä muka pärjäisin useamman kuin kahden vauvan kanssa. o_O
Ja paras ystäväni on paras ystäväni. Tottakai hän tietää. Miten ei voisi tietää?
Mutta kertoakko vai eikö kertoa muille? Varsinaisesti meillä ei ole salaisuuksia tästä asiasta vanhemmillemme, mutta näistä clomeista nyt vaan ei ole tullut kerrottua. Toisaalta taas, miehen vanhempia ei varmaan edes kiinnosta kun heidän ensimmäinen lapsenlapsensa laskettuaika on ihan kulman takana. Heidän kaikki tarmonsa menevät nyt pikkuisen odottamiseen. Mun vanhemmat taas... Äiti on niin oman lapsenlapsensa pauloissa ja pohtii vaan sitä, että koska siskoni saa toisen, että en oikeastaan tiedä miten tällaisesta asiasta hänelle ylipäänsä kertoisi. Enkä ole isäni kanssa ollut koskaan niin läheinen, että tällaisesta kertominen vain hänelle tuntuisi hyvältä.
Huomaan, että kehitän taas tästäkin asiasta kamalan ison dilemman. Ehkä tilanne raukeaa kun joskus keväämmällä otamme clomit oikeasti käyttöön.
Olen viime vuosien aikana lähentynyt siskoni kanssa kovasti. Ja minusta tuntuu, että vielä enemmän kun minusta tuli hänen lapsensa kummitäti. Siispä tuntui luonnolliselta kertoa hänelle tästäkin asiasta. Joka on meille samalla jännittävä ja pelottava. On mukavaa miten sisko osaa kääntää kaikista asioista hyviä puolia ja jopa vitsailla.
Me kun miehen kanssa pohdittiin sitä vaihtoehtoa, että clomit saisikin aikaan kaksosraskauden, niin siskoni vitsaili, että jos sieltä tulisi useampi kuin kaksi niin hän kyllä ei pystyisi pidättämään naurua. :D Sen tilanteen miettiminen mielessä on aika koominen. Kun jos niin kävisi, että ultrassa ilmenisi monikkoraskaus, niin en kyllä pystyisi pitämään sitä salassa yhtään. Olisin varmaan niin shokissa, että siitä pitäisi kertoa. Ja miten siitä sitten kertoisi? "Ai hei moi! Mä oon muuten raskaana. Ja ainiin, sieltä tulee neljä." :D No, onneksi todennäköisyydet on meitä vastaan, eikä tällaiseen tilanteeseen todennäköisesti päädytä. En nimittäin tiedä miten minä muka pärjäisin useamman kuin kahden vauvan kanssa. o_O
Ja paras ystäväni on paras ystäväni. Tottakai hän tietää. Miten ei voisi tietää?
Mutta kertoakko vai eikö kertoa muille? Varsinaisesti meillä ei ole salaisuuksia tästä asiasta vanhemmillemme, mutta näistä clomeista nyt vaan ei ole tullut kerrottua. Toisaalta taas, miehen vanhempia ei varmaan edes kiinnosta kun heidän ensimmäinen lapsenlapsensa laskettuaika on ihan kulman takana. Heidän kaikki tarmonsa menevät nyt pikkuisen odottamiseen. Mun vanhemmat taas... Äiti on niin oman lapsenlapsensa pauloissa ja pohtii vaan sitä, että koska siskoni saa toisen, että en oikeastaan tiedä miten tällaisesta asiasta hänelle ylipäänsä kertoisi. Enkä ole isäni kanssa ollut koskaan niin läheinen, että tällaisesta kertominen vain hänelle tuntuisi hyvältä.
Huomaan, että kehitän taas tästäkin asiasta kamalan ison dilemman. Ehkä tilanne raukeaa kun joskus keväämmällä otamme clomit oikeasti käyttöön.
8. maaliskuuta 2016
Suunnitelmia
Multa loppui reseptiltä metut ja päätin jättää, sille samalle gynelle joka reseptin kirjoitti, soittopyynnön. Ajatuksenani oli kysyä voisinko vielä jatkaa metujen syöntiä kun mun kroppa näyttää suhtautuvan lääkkeeseen aika hyvin. Onhan mun kierto ollut nyt viimeiset kerrat ihan normaali kp30-39 luokkaa. Ja vaikka ovista en olekkaan saanut bongattua, niin nyt viime kierrossa väittäisin, että näin ekaa kertaa ovislimaa!
Ja lääkäri oli kanssani samaa mieltä, että koska vaste on niin hyvä, niin hoitoa kannattaa jatkaa. Hän kehoitti syömään metuja vielä kierron kaksi. Ja jollei tärppää niin hän lupasi kirjoittaa sähköiselle reseptille Clomifenia! Aivan kertakaikkisen loistavaa! Ja ohjeeksi sain syödä yhden pillerin kp3-7. Korkeintaan kolme kiertoa, joista viimeisellä kaksi tablettia päivässä.
Mulla on todella hyvä fiilis nyt. Joku haluaa auttaa meitä ja tekee sen ystävällisesti ja kannustavasti. Vaikka tässä on sairastelujen ja muiden kipuilujen ja henk.koht. asioiden vuoksi tullut pari kiloa lisää, niin en osaa tällä hetkellä murehtia siitä. Niinhän voi ihan normitilanteessakin tapahtua. Paino elää jatkuvasti. Nyt aion nauttia siitä, että meillä on kerrankin oikeasti mahdollisuus onnistua. :)
Ja lääkäri oli kanssani samaa mieltä, että koska vaste on niin hyvä, niin hoitoa kannattaa jatkaa. Hän kehoitti syömään metuja vielä kierron kaksi. Ja jollei tärppää niin hän lupasi kirjoittaa sähköiselle reseptille Clomifenia! Aivan kertakaikkisen loistavaa! Ja ohjeeksi sain syödä yhden pillerin kp3-7. Korkeintaan kolme kiertoa, joista viimeisellä kaksi tablettia päivässä.
Mulla on todella hyvä fiilis nyt. Joku haluaa auttaa meitä ja tekee sen ystävällisesti ja kannustavasti. Vaikka tässä on sairastelujen ja muiden kipuilujen ja henk.koht. asioiden vuoksi tullut pari kiloa lisää, niin en osaa tällä hetkellä murehtia siitä. Niinhän voi ihan normitilanteessakin tapahtua. Paino elää jatkuvasti. Nyt aion nauttia siitä, että meillä on kerrankin oikeasti mahdollisuus onnistua. :)
6. maaliskuuta 2016
Yk13
Niinpä tänään aamulla heräsin alavatsan kipuihin. Siitä jo tiesi, että nyt mentiin seuraavaan kiertoon. Ja kyllä vain, kivut yltyivät ja vuoto alkoi kunnolla.
Eipä tarvitse murehtia enää testaamisia vaan nyt yritetään selviytyä kivuista ja sitten vasta sen jälkeen murehditaan seuraavaa tärpin mahdollisuutta.
Eipä tarvitse murehtia enää testaamisia vaan nyt yritetään selviytyä kivuista ja sitten vasta sen jälkeen murehditaan seuraavaa tärpin mahdollisuutta.
3. maaliskuuta 2016
Se siitä sitten?
Heräsin viime yönä siihen fiilikseen, että kuset tuli alle. Tiedättekö miten kamala tunne se on kun täydestä unesta herää siihen, että ihan kuin olisi laskenut alleen? No joo... Siitä sitten äkkiä lakanoita koittamaan. Täysin kuivat. Sitten vessaan ja tsädäm! Paperissa on kirkasta verta.
Mieliala laski kuin lehmän häntä.
Verta ei ole sen jälkeen tullut enää, mutta olen aika varma, että vuoto huomisen tai viimeistään lauantain aikana runsastuu ja menkat ne ovat. Blah. Ja minä kun jo ehdin taas toivoa...
Miksi aina pitää toivoa? Mikse voi olla vain tässä asiassa sellainen romootti joka hoitaa asiat järkevästi tunteilematta ja toivomatta turhia? Aina pitää olla toivomassa ja pettymässä. Yhtä vuoristorataa!
Ja ainiin. Kuultiin miehen kanssa taas vaihteeksi vauvauutisia. Eräs miehen ystävä, joka hiljattain meni naimisiin, saa tänä vuonna vauvan. Sillä lailla. Ihan kuin näitä Erno Pettereitä ja Liisa Marjoja ei tähän lähipiirin siunautuisi muutenkin tarpeeksi.
Mur.
Mieliala laski kuin lehmän häntä.
Verta ei ole sen jälkeen tullut enää, mutta olen aika varma, että vuoto huomisen tai viimeistään lauantain aikana runsastuu ja menkat ne ovat. Blah. Ja minä kun jo ehdin taas toivoa...
Miksi aina pitää toivoa? Mikse voi olla vain tässä asiassa sellainen romootti joka hoitaa asiat järkevästi tunteilematta ja toivomatta turhia? Aina pitää olla toivomassa ja pettymässä. Yhtä vuoristorataa!
Ja ainiin. Kuultiin miehen kanssa taas vaihteeksi vauvauutisia. Eräs miehen ystävä, joka hiljattain meni naimisiin, saa tänä vuonna vauvan. Sillä lailla. Ihan kuin näitä Erno Pettereitä ja Liisa Marjoja ei tähän lähipiirin siunautuisi muutenkin tarpeeksi.
Mur.
2. maaliskuuta 2016
Voi tissit...
Viime kierrosta huomasin, että tissit alkoivat kipeytyä kolme päivää ennen kuin menkat alkoivat. Ensin oli kipeät vain nännit ja sitten lopulta ihan koko tissit. Nukkuminen oli inhottavaa. Pukeminen oli inhottavaa. Peseytyminen oli inhottavaa. Ja se liivien pois riisuminen tai aamulla ylös nouseminen vasta inhottavaa olikin. Silloin tissikipu kesti kaikkiaan viisi päivää.
Nyt olen taas tullut hyvin tietoiseksi tisseistäni. Nyt on kuudes päivä menossa, mutta vuotoa ei kuulu. Todella inhottavaa. Ja herättää ihan turhia toiveita taas... Nyt on kp35 menossa.
Metuja syön edelleen. Joskin nyt pääsi kotoa loppumaan, niin että nyt jäi välistä. Niistä tuntuu olevan jotain hyötyä, kun vuoto kuitenkin alkaa. Kaksi viimeistä kiertoa ovat olleet ihan säädyllisiä siinä 30 kiertopäivän tiimoilla. Edelleen mun tekee pahaa (ihan niin pahaa, että meinaa tulla oksennus pelkästä hajusta) makkarat ja sulatettu juusto. Esimerkiksi grillimakkara ja vaikka kanariisivuoan päälle sulatettu juusto ei tule kuuloonkaan. Yök.
Tällä hetkellä täällä ollaan flunssassa. Onneksi otin influenssapiikin, niin siltä on vältytty, mutta eihän tuo piikki tavallista kausiflunssaa silti estä tulemasta. Vaikka kovasti me on koitettu miehen kanssa vältellä sellaisia kyläpaikkoja, joissa sitä on ollut liikkeellä.
Jatketaanpa kaikki tästä kohti aurinkoista kevättä!
Nyt olen taas tullut hyvin tietoiseksi tisseistäni. Nyt on kuudes päivä menossa, mutta vuotoa ei kuulu. Todella inhottavaa. Ja herättää ihan turhia toiveita taas... Nyt on kp35 menossa.
Metuja syön edelleen. Joskin nyt pääsi kotoa loppumaan, niin että nyt jäi välistä. Niistä tuntuu olevan jotain hyötyä, kun vuoto kuitenkin alkaa. Kaksi viimeistä kiertoa ovat olleet ihan säädyllisiä siinä 30 kiertopäivän tiimoilla. Edelleen mun tekee pahaa (ihan niin pahaa, että meinaa tulla oksennus pelkästä hajusta) makkarat ja sulatettu juusto. Esimerkiksi grillimakkara ja vaikka kanariisivuoan päälle sulatettu juusto ei tule kuuloonkaan. Yök.
Tällä hetkellä täällä ollaan flunssassa. Onneksi otin influenssapiikin, niin siltä on vältytty, mutta eihän tuo piikki tavallista kausiflunssaa silti estä tulemasta. Vaikka kovasti me on koitettu miehen kanssa vältellä sellaisia kyläpaikkoja, joissa sitä on ollut liikkeellä.
Jatketaanpa kaikki tästä kohti aurinkoista kevättä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)