Alavatsakipua

Tänään alkoi erikoinen vaiva. Vaiva jollaista mulla ei ole ennen ollut. Nimittäin oikealla puolella alavatsalla kovaa kipua.

Se alkoi pikkuhiljaa pahentua joka kerta kun kävin pissalla. Pahimmillaan siis silloin kuin rakko on tyhjänä. Kauppareissulla meinas usko loppua kun auton tärinät ja lopulta jopa kävely aiheutti kokoajan vaan kovempaa kipua. :( Vessaan ei oikeastaan haluisi edes mennä kun se sattuu vatsaan, on sitten kumpi hätä tahansa....

En usko, että se voisi olla umppari, kun vatsa ei ole kosketusarka ollenkaan. Tosin en kyllä tiedä mitä ihmettä tämä nyt voisi olla. Ensimmäisenä tietenkin tulee mieleen endo, mutta tiedä sitä sitten...

Taidan mennä sohvalle sikiöasentoon, ottaa vähän mehua ja katsoa pari jaksoa Gleetä Netfliksistä. Huoh, näitä jatkuvia kramppeja ja kipuja alavatsalla........

Närästää...

Heräsin eilen aamulla neljältä ihan jäätävään polttoon rintalastan alaosan paikkeilla. Jäätävä närästys. Eikä meillä tietenkään ollut närästyslääkkeitä kotona ollenkaan... Siinä sitten aamun pikkutunneilla kävelin pitkin kämppää googlettaen kotikonsteja närästyksen helpottamiseen. Pienen tilkan maitoa join ja koitin myös ruokasoodaa liottaa veteen ja juoda. Oli ehkä ällöttävin maku tuo ruokasooda ja vesi! :D Ne auttoivat tunniksi. Sitten siirryin sohvalle torkkumaan. Sinne kun sain itseni pönkitettyä tyynyin ja peitoin puoli-istuvaan asentoon.

Ei ole vielä koskaan ollut näin kamalaa korventavaa, polttavaa, kipeää närästystä! Ja se vaan jatkui ja jatkui... Käytiin sitten päivällä miehen kanssa apteekista hakemassa Rennietä. Mutta eipä tuntunut sekään oikein auttavan. Kaksi Rennien imeskelytablettia korkeintaan lievensi kipua, muttei poistanut sitä kokonaan. Ja kumartelu pahensi tilannetta niin, että välillä tuli pala kurkkuun. o_O Karmeaa!

Viime yö meni jo paremmin kun kasasin pinon tyynyjä yläselän ja oman tyynyn alle. Niskat tosin ovat nyt aivan jumissa, mutta sain sentään vähän nukutuksi... Edelleen on pieni korventava tunne tuossa rintalastan alaosan kohdalla. Taidan ottaa vielä tänään tuota Rennietä. Joka paikassa lukee, että jos närästys kestää pitkään pitää hakeutua lääkäriin. Ja tuo pitkä aika Rennien ohjeiden mukaisesti on kaksi viikkoa! Miten kukaan kestää tällaista kaksi viikkoa? :D

Mies on satavarma, että tämä johtuu raskaudesta. Että tämä on mun pahoinvointiani. :D Mä en usko kyllä siihen teoriaan. Eihän vielä ole edes viikkoa siitä kun alavatsassa kouristeli kovasti ja joku voisi väittää sen olleen ovis. Niin tai näin, onneksi närästys näyttää tänään olevan vähän parempi kuin eilen....

Aika kuluu

Päivät hurahtaa ohi ihan valtavan nopeasti! Me on vietetty aikaa kummilasten kanssa. Ihanaa muuten kun voi sanoa noin. Kummilasten. Niitä on enemmän kuin yksi. ^^ Ja onnekkaasti vielä molempia sukupuolia! :)

Sitten me ollaan ihmetelty miehen veljen tyttöystävän mahankasvatusta ja koitettu parantaa hänen oloaan, kun raskauspahoinvointi on jotain ihan käsittämätöntä ja kokonaisvaltaista. o_O Heilläkin on jo eka ultra takana ja pikkuisesta on ensimmäinen kuva räpsäisty!

Mä koitan kerätä taas itseäni kasaan, että jaksaisin jatkaa laihdutusprojektia. Kesän aikana pari kiloa tullut lisää.... Onneksi ei enempää kuin kaksi! :D Siinä mielessä ihan jees lähtötilanne, mutta vituttaa silti.

Mies lopetti WOWin pelaamisen. *iso peukku* ;D Hän on ollut tässä nyt myös sairasvuoteella. Eli häntä passaten ja yhdessä sohvalla maaten on illat kuluneet Netfliksin parissa sujuvasti. :D

Niin! Ja olinhan minä tuossa neljän päivän reissulla Gdanskissakin. :) Kiva kaupunki kyllä. Siellä on paljon meripihkaa myynnissä kaikissa väreissä. Eikä mun mielestä olleet ihan älyttömän kalliita edes. :) Vanha kaupunki itsessään muistutti jonkin verran Tallinnaa tai jotain saksalaista vanhaa kaupunkia. Ja vinkkinä sinne matkustaville: Oliwan eläintarha on hieno!

Uusi kierto pitäisi aloittaa ensi kuun alussa. Eli testipäivä on varmaankin sunnuntaina 4.10. Tosin en kyllä odota mitään tuloksia. Vain lupaa aloittaa terot. :D :S

Ai niin.... Mun yksi pikkuserkku sai tänään aamulla pojan. Ei siitä sitten sen enempää...

Helpotus

Kyllä se olo vaan aina helpottaa kun saa suun auki. Kun sydäntä keventää, niin olokin helpottuu. Niinhän se menee. Sen vaan jotenkin aina muistaa vasta näin jälkikäteen. :D

Minulla on ollut kovin huono ja epävarma olo miehen veljen ja hänen tyttöystävänsä seurassa (ja oikeastaan muutenkin) kun heille se pieni käärö on tulossa keväällä. Sen seikan hyväksyminen on ollut vaikeaa, etten itse ole edelleenkään raskaana. Enkä kyllä ihan lähitulevaisuudessa tule olemaankaan - jos koskaan.

Nyt venetsialaisia juhlistettaessa kävin (kutsutaan häntä nyt vaikka Piiaksi, niin on helpompi selittäää!) Piian viereen sohvalle saunan jälkeen. Hän voi edelleen huonosti eikä voi olla pystyasennossa juuri pidempään kuin syömisen ja vessakäynnin ajan. :/ Sanoin hänelle suoraan, että:

Anteeksi etten ole aikaisemmin onnitellut. En ole pystynyt. Onnea kovasti. 

Ja mun yllätykseksi hän vastasi mulle, että:

Ei se mitään. Ymmärrän kyllä. Se on teillä nyt toisinpäin kuin silloin kun sun sisko kertoi raskaudestaan. Se on ihan ymmärrettävää, mutta kiitos. 

Ja sitten me juteltiin hyvä tovi heidän raskaudestaan. Siitä miten kauan he olivat yrittäneet, milloin olivat huomanneet raskauden, miten pahoinvointi yllätti heidät täysin ja miten mun miehen veli on täyttä intoa täynnä tullessaan isäksi. 

En osannut aavistaa, että miten kevyt olo mulle tulee tän keskustelun jälkeen! Kun avasin suuni, asetin itseni haavoittuvaiseksi. Kerroin suoraan, että tuntuu pahalta. Ja se kannatti. Vaikka sekin kirpaisi, kun kuulin heidän yrittäneen puoli vuotta, niin silti leijuin sellaisessa helpottuneessa usvassa.

Tästä on hyvä jatkaa.