Nyt on jälleen lapsia maailmassa enemmän. Meidän ystäväporukkaan on syntynyt pari vauvaa lisää. Aika katkeralta tuntui vauvalahjoja viedä vaikka kuinka yrittäisi ajatella, ettei muiden vauvat ja ilo ole meiltä pois.
Tuo kolmas vuosi yrittämistä alkaa pikkuhiljaa tulla täyteen ja edelleen minä täällä painin samojen ongelmien kanssa kuin silloin aloittaessa. Edelleen kiroan itseäni kun en saa sitä painoa riittävän alas, jotta päästäisiin oikeasti hoitoihin. Ja edelleen kiroan kroppaani kun se toimii miten sattuu.
Selvennetäänpä vähän tässä myös tuota tikutusta tässä kierrossa. Siinä kun on ollut vähän epäselvyyksiä kun en muistanut tänne kirjoitella tuossa välissä. Eli siis kaksoishormonitestit toimivat niin, että tikkuun tulee vilkkuva hymiö kun raskauden mahdollisuus on kohonnut eli ovis on tulossa. No, koska olen pco-nainen, niin mulle se vilkutti hymiötä piiiiiiitkään. Ja tikkuun pärähti vilkkumaton hymiö vasta 13.9. oviksen merkiksi. Siispä tämän kierron pitäisi päättyä huomenna tai keskiviikkona. :)
Nähtiin viikonloppuna taas pitkästä aikaa kummilapset. Oltiin kummipojan 2v. synttäreillä. Ihan älyttömän nopeesti aika menee. Siellä oli kaikki kaveritkin kutsuttu juhliin ja vilskettä riitti! :D Myös meidän kummityttö nähtiin vkl ja hänelläkin alkaa jo olla vauhtia aikalailla touhuissaan. Kävin siskoni ja kummityttöni kanssa vauvauinnissakin. Tyttö oli niin reipas sukelluksissaan ja polskiessaan altaassa, että moni muu jäi kakkoseksi! :) Kummilapset ovat kyllä pelastus tähän meidän tilanteeseen. <3
Olen melko varma, että menkat sieltä alkavat huomenna tai viimeistään keskiviikkona. Mulla ei ole yhtään raskaustestiä kotona, etten voi tänään hätiköidä. Tuon testin tekeminen tällä viikolla olisi muutenkin vähän hankalaa, kun meillä majoittuu tällä viikolla monta matkalaista ja ohikulkijaa. Ei siis olisi rauhaa olla onnellinen tai pettynyt. Mutta tuskin testiä edes tarvitaan kun viime postauksessa jo kertoilin noita kaikkia oireita ihan riittämiin...
Ihana syksy on täällä! Nauttikaa väriloistosta! <3
Aika hurjan kauan teillä lapsettomuutta takana, ja ette vielä ole päässyt edes "tositoimiin", eli aloittamaan hoitoja. Toivottavasti saisit tsempattua itseäsi painonpudotukseen, palkinto siitä on ainakin mitä ihanin!
VastaaPoistaOmasta kokemuksesta voin sanoa, että vaikka mekin ollaan puolison kanssa nyt hoitorumbassa (tekeillä on neidille pikkusisar, ja kolmas ICSI nyt menossa) niin raskautumiseen voi todella kestää, ja olla epävarmaa. Vaikka meillä syy "vain" miehen siittiöissä. Eli mitä pikemmin hoitoihinkin pääsee, niin sen parempi. Kovasti tsemppiä teille, ja todella toivon että pääsisitte pian hyppäämään hoitojonosta tositoimiin :)
Kiitos! Meillä nyt sellainen tilanne, ettei ole rahaa juuri muuhun kuin välttämättömiin juttuihin. Sen vuoksi meillä ei ole varaa lähteä yksityisille klinikoille. :( Tuo painonpudotuskin on edennyt ja takunnut ja taas edennyt ja takunnut. On ollut paljon vastoinkäymisiä tänä vuonna, joten energiakin on mennyt vähän muualle kuin painontarkkailuun. :/
PoistaMä pystyn niin samaistumaan tohon tilanteeseen, kun tulee paha mieli muiden saadessa vauvoja, vaikka eihän se itseltä ole pois. Se vaan tuntuu epäreilulta :( Mä menetin itse kyllä luottamuksen ovistesteihin, koska ne tuntui tehokkaammalta ehkäisyltä kuin e-pillerit! Oon ihan varma, että ne hymiöt niissä ei näyttänyt oikeeta päivää. Vasta kun lopetin niiden tekemisen ja mies sai päättää milloin meillä seksiä, niin tärppäsi. Ja silloin oli kyllä paljon kertoja, kun ajatteli, että tänään ei ole edes otollinen päivä eikä millään jaksaisi, mutta niin se plussa kuitenkin tuli! Miehen vaisto on hyvä :)
VastaaPoistaOnnea teille! :) Me ollaan miehen kanssa muutenkin aika vähään tyytyviä, eikä meillä seksiä normitilanteessa ole edes joka viikko. Tämä yrittäminen onkin molemmille ollut aika rankkaa kun ei sitä vauvaa voi ilman seksiä saada. :D
PoistaOletteko miettineet yksityistä klinikkaa? Itse olen reippaasti ylipainoinen, muttei se ollut mikään este (tai edes puheenaihe) klinikalla. Julkiselle emme edes yrittäneet, sillä siellä olisi näytetty ovea juurikin ylipainon takia. Itselläni on myös endo ja oli käytettävä luovutettuja siittiöitä, mutta tulin silti heti ekalla inssillä raskaaksi, eli ei tarvittu edes IVF-hoitoja. Myös toinen lapsi sai alkunsa ekalla inssillä. Tokihan kulut ovat korkeammat kuin julkisella, mutta kaiken kaikkiaan olen yllättynyt, miten vähän rahaa loppupelissä menikään, vaikka siittiöitä ei tosiaan ollut omasta takaa. Raskaudet ja synnytykset olivat varsin helppoja, joten siihenkään ylipaino ei vaikuttanut millään tavalla, vaikka niin aina pelotellaankin.
VastaaPoistaNäin jälkikäteen tuntuu hullulta, että kärvisteltiin vuosikausia lapsettomuuden kanssa, mutta sitten kun käytiin vihdoin klinikalla, niin kaikki kävikin niin äkkiä, että hyvä kun nuppi pysyi mukana! :D Otimme siis yhteyttä klinikkaan tammikuun alussa ja helmikuun lopussa tehtiin inssi, josta tulin raskaaksi. Toisella kerralla oli vielä nopeampaa (ja halvempaa), kun mitään alkututkimuksiakaan ei tarvinut tehdä.
Kiitos! Meillä nyt sellainen tilanne, ettei ole rahaa juuri muuhun kuin välttämättömiin juttuihin. Sen vuoksi meillä ei ole varaa lähteä yksityisille klinikoille. :( Tuo painonpudotuskin on edennyt ja takunnut ja taas edennyt ja takunnut. On ollut paljon vastoinkäymisiä tänä vuonna, joten energiakin on mennyt vähän muualle kuin painontarkkailuun. :/
PoistaOnko siittiöitä tutkittu uudemman kerran, onko tilanteeseen tullut muutosta? Uskoisi että se onnistuu perhesuunnitteluneuvolan kautta. Jos siittiöiden määrä/liikkuvuus on kovin huono edelleen niin luomuraskautuminen tietty on kovin epätodennäköistä. Iän puolesta teillä ei onneksi taida olla niin kiire mutta tuntuu vaan surulliselta ajatukselta joka kierrossa tikuttaa ovulaatioita, odottaa lopputulosta ja pettyä jos realistisia mahdollisuuksia raskautumiselle ei edes ole.
VastaaPoistaOlikos muuten sullakin pco? Mietin kun sehän voi antaa väärän positiivisen ovulaatiotestiin. Itse en siksi edes testaile, ettei suotta toiveet kohoa, jos onkin väärä hälytys.
VastaaPoistaTsemppiä yritykseen!
Mitös sulle kuuluu nykyään? 😊
VastaaPoistaMoi! Sellaista kysyisin, että onko sulla nyt siis clomit ovulaation tukena? Ymmärsin, että yksityinen gyne määräsi ne, niin mietin, että kävitkö ekassa clomikierrossa ultrassa tsekkaamassa toimiiko ne toivotulla tavalla vai luotitko vain ovistesteihin?
VastaaPoistaTsemppiä yritykseen ja plussatuulia! Meilläkin 2,5 vuotta yritystä takana ja ensi kuussa ensimmäinen clomikierto. Odotukset on niin korkealla, että pelkään ihan hirveästi miten korkealta tiputaan, jos ei tärppääkään.
- Marjo
Moi! Oli clomit, muttei ultrattu vaan luotettiin ihan ovistikkuihin. Niiden mukaan ovuloin kyllä, mutta ei tärpännyt. Ehkä miehen siittiötilanne oli liian huono, tai sitten ei vaan käynyt tuuri.
PoistaTsemppiä!