Gynelle mars!

Kuva

Oman mielenterveyteni vuoksi sitten varasin ajan yksityiselle gynelle. Aika on tiistaina 20.10. parin viikon päässä. Ehkä siellä saan taivuteltua gynen ultraamaan munasarjat ja keskustelemaan ehkä jopa  endoleikkauksen mahdollisuudesta. Nyt on hyvä mieli kun varasin ajan! :)

Muutama aamuna olen kärsinyt kuvotuksesta ennen aamupalalle ehtimistä. Varsin kurjaa kun tietää etten raskaana ole. :( Koitan nyt keskittyä mukaviin juttuihin taas. Ei saa pysähtyä miettimään lapsettomuuttamme, vaikka kahden vuoden rajapyykki lähestyykin kovaa vauhtia. Edessä siintää ainakin pari laivamatkaa, miehen synttärit, halloweenit ja kummilasten lapselikkana oleminen. :)

Mukavaa viikonalkua! <3

Testipäivä

Tänään oli testipäivä. Käytiin hakemassa apteekin r-testejä kaksi kappaletta. Ja kuten olettaa saattaa niin negatiivinenhan se tulos oli. Toinen testi meni nyt sitten kaappiin. Onhan se pettymys, mutta kuitenkaan en vuodattanut tällä kertaa kyyneleen kyyneltä.

Alavatsakivut jatkuvat vieläkin silloin tällöin. Esim. ponnistaessa tai venytellessä. (Anteeksi seuraava.... :D) Numero kakkosella käynti vessassa on jokseenkin tuskallista kun oikealle puolelle vatsaa tulee todella kova pistävä kipu, joka heijastelee kylkeen asti.  :(

Olen tässä pähkäillyt, että pitäisikö varata aika gynelle ja vaatia häntä tekemään sisätutkimus sekä ultraus munasarjoista. Haluaisin niin kovasti tietää, että onko siellä tilanne täysin sama kuin puolitoista vuotta sitten....

Alavatsakipua

Tänään alkoi erikoinen vaiva. Vaiva jollaista mulla ei ole ennen ollut. Nimittäin oikealla puolella alavatsalla kovaa kipua.

Se alkoi pikkuhiljaa pahentua joka kerta kun kävin pissalla. Pahimmillaan siis silloin kuin rakko on tyhjänä. Kauppareissulla meinas usko loppua kun auton tärinät ja lopulta jopa kävely aiheutti kokoajan vaan kovempaa kipua. :( Vessaan ei oikeastaan haluisi edes mennä kun se sattuu vatsaan, on sitten kumpi hätä tahansa....

En usko, että se voisi olla umppari, kun vatsa ei ole kosketusarka ollenkaan. Tosin en kyllä tiedä mitä ihmettä tämä nyt voisi olla. Ensimmäisenä tietenkin tulee mieleen endo, mutta tiedä sitä sitten...

Taidan mennä sohvalle sikiöasentoon, ottaa vähän mehua ja katsoa pari jaksoa Gleetä Netfliksistä. Huoh, näitä jatkuvia kramppeja ja kipuja alavatsalla........

Närästää...

Heräsin eilen aamulla neljältä ihan jäätävään polttoon rintalastan alaosan paikkeilla. Jäätävä närästys. Eikä meillä tietenkään ollut närästyslääkkeitä kotona ollenkaan... Siinä sitten aamun pikkutunneilla kävelin pitkin kämppää googlettaen kotikonsteja närästyksen helpottamiseen. Pienen tilkan maitoa join ja koitin myös ruokasoodaa liottaa veteen ja juoda. Oli ehkä ällöttävin maku tuo ruokasooda ja vesi! :D Ne auttoivat tunniksi. Sitten siirryin sohvalle torkkumaan. Sinne kun sain itseni pönkitettyä tyynyin ja peitoin puoli-istuvaan asentoon.

Ei ole vielä koskaan ollut näin kamalaa korventavaa, polttavaa, kipeää närästystä! Ja se vaan jatkui ja jatkui... Käytiin sitten päivällä miehen kanssa apteekista hakemassa Rennietä. Mutta eipä tuntunut sekään oikein auttavan. Kaksi Rennien imeskelytablettia korkeintaan lievensi kipua, muttei poistanut sitä kokonaan. Ja kumartelu pahensi tilannetta niin, että välillä tuli pala kurkkuun. o_O Karmeaa!

Viime yö meni jo paremmin kun kasasin pinon tyynyjä yläselän ja oman tyynyn alle. Niskat tosin ovat nyt aivan jumissa, mutta sain sentään vähän nukutuksi... Edelleen on pieni korventava tunne tuossa rintalastan alaosan kohdalla. Taidan ottaa vielä tänään tuota Rennietä. Joka paikassa lukee, että jos närästys kestää pitkään pitää hakeutua lääkäriin. Ja tuo pitkä aika Rennien ohjeiden mukaisesti on kaksi viikkoa! Miten kukaan kestää tällaista kaksi viikkoa? :D

Mies on satavarma, että tämä johtuu raskaudesta. Että tämä on mun pahoinvointiani. :D Mä en usko kyllä siihen teoriaan. Eihän vielä ole edes viikkoa siitä kun alavatsassa kouristeli kovasti ja joku voisi väittää sen olleen ovis. Niin tai näin, onneksi närästys näyttää tänään olevan vähän parempi kuin eilen....

Aika kuluu

Päivät hurahtaa ohi ihan valtavan nopeasti! Me on vietetty aikaa kummilasten kanssa. Ihanaa muuten kun voi sanoa noin. Kummilasten. Niitä on enemmän kuin yksi. ^^ Ja onnekkaasti vielä molempia sukupuolia! :)

Sitten me ollaan ihmetelty miehen veljen tyttöystävän mahankasvatusta ja koitettu parantaa hänen oloaan, kun raskauspahoinvointi on jotain ihan käsittämätöntä ja kokonaisvaltaista. o_O Heilläkin on jo eka ultra takana ja pikkuisesta on ensimmäinen kuva räpsäisty!

Mä koitan kerätä taas itseäni kasaan, että jaksaisin jatkaa laihdutusprojektia. Kesän aikana pari kiloa tullut lisää.... Onneksi ei enempää kuin kaksi! :D Siinä mielessä ihan jees lähtötilanne, mutta vituttaa silti.

Mies lopetti WOWin pelaamisen. *iso peukku* ;D Hän on ollut tässä nyt myös sairasvuoteella. Eli häntä passaten ja yhdessä sohvalla maaten on illat kuluneet Netfliksin parissa sujuvasti. :D

Niin! Ja olinhan minä tuossa neljän päivän reissulla Gdanskissakin. :) Kiva kaupunki kyllä. Siellä on paljon meripihkaa myynnissä kaikissa väreissä. Eikä mun mielestä olleet ihan älyttömän kalliita edes. :) Vanha kaupunki itsessään muistutti jonkin verran Tallinnaa tai jotain saksalaista vanhaa kaupunkia. Ja vinkkinä sinne matkustaville: Oliwan eläintarha on hieno!

Uusi kierto pitäisi aloittaa ensi kuun alussa. Eli testipäivä on varmaankin sunnuntaina 4.10. Tosin en kyllä odota mitään tuloksia. Vain lupaa aloittaa terot. :D :S

Ai niin.... Mun yksi pikkuserkku sai tänään aamulla pojan. Ei siitä sitten sen enempää...

Helpotus

Kyllä se olo vaan aina helpottaa kun saa suun auki. Kun sydäntä keventää, niin olokin helpottuu. Niinhän se menee. Sen vaan jotenkin aina muistaa vasta näin jälkikäteen. :D

Minulla on ollut kovin huono ja epävarma olo miehen veljen ja hänen tyttöystävänsä seurassa (ja oikeastaan muutenkin) kun heille se pieni käärö on tulossa keväällä. Sen seikan hyväksyminen on ollut vaikeaa, etten itse ole edelleenkään raskaana. Enkä kyllä ihan lähitulevaisuudessa tule olemaankaan - jos koskaan.

Nyt venetsialaisia juhlistettaessa kävin (kutsutaan häntä nyt vaikka Piiaksi, niin on helpompi selittäää!) Piian viereen sohvalle saunan jälkeen. Hän voi edelleen huonosti eikä voi olla pystyasennossa juuri pidempään kuin syömisen ja vessakäynnin ajan. :/ Sanoin hänelle suoraan, että:

Anteeksi etten ole aikaisemmin onnitellut. En ole pystynyt. Onnea kovasti. 

Ja mun yllätykseksi hän vastasi mulle, että:

Ei se mitään. Ymmärrän kyllä. Se on teillä nyt toisinpäin kuin silloin kun sun sisko kertoi raskaudestaan. Se on ihan ymmärrettävää, mutta kiitos. 

Ja sitten me juteltiin hyvä tovi heidän raskaudestaan. Siitä miten kauan he olivat yrittäneet, milloin olivat huomanneet raskauden, miten pahoinvointi yllätti heidät täysin ja miten mun miehen veli on täyttä intoa täynnä tullessaan isäksi. 

En osannut aavistaa, että miten kevyt olo mulle tulee tän keskustelun jälkeen! Kun avasin suuni, asetin itseni haavoittuvaiseksi. Kerroin suoraan, että tuntuu pahalta. Ja se kannatti. Vaikka sekin kirpaisi, kun kuulin heidän yrittäneen puoli vuotta, niin silti leijuin sellaisessa helpottuneessa usvassa.

Tästä on hyvä jatkaa.

Liebster Award -haaste

Kiitos Hehkua -blogille haasteesta. Päätin vastailla kun on tylsä vaihde päällä täällä blogissa ja sellaista julkaisukelpoista tekstiä ei tunnu muuten nyt syntyvän. :D 

Ohjeet Liebster Award -haasteeseen: 
1. Kiitä tunnustuksen antanutta bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa. 
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen. 
3. Nimeä ja linkitä 11 Liebster Award -tunnustuksen saavaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa. 
4. Keksi 11 uutta kysymystä valitsemillesi blogeille.

Suurin osa mun seuraamista blogeista on jo vastannut tähän haasteeseen, joten en taida haastaa ketään. Jos kuitenkin joku tänne mun blogiin eksyy, joka ei ole tätä täyttänyt niin ole hyvä ja täytä! :)

1) Oletko sitku-, mutku-, voiku-, vai nytku-ihminen?
Olen sitku ja mutku -ihminen. :D Äärimmäisen hyvä keksimään tekosyitä itselleni ;)
 

2) Miten varmistat, että kiikkutuolin vierellä on seuraa sitten kun olet vanha?
 Tätä tahtia kun eteenpäin mennään päivä kerrallaan niin kohta siellä kiikkustuolissa jo ollaankin tällä kokoonpanolla. :D

3) Mitkä kolme sinua kuvaavaa sanaa tekevät sinut onnellisimmaksi?
 Mua kuvaillaan usein oma-aloitteiseksi, iloiseksi ja ryhmätyökykyiseksi. Minusta kaikki niistä ovat ilahduttavia! Vaikka synkät pilvet ovat lähiaikoina varjostaneet mun elämää, niin silti mut nähdään iloisena lapionvarteen tarttujana, joka hoitaa hommat mieluusti porukalla. :)

4) Mikä paikka, tavara tai ominaisuus on parasta kodissasi?
Parasta tässä meidän kodissa on se seikka, että ollaan kerrostalon alimmassa kerroksessa. Ei siis ole kovasti portaita kuljettavana. :D Mun lempipaikkani täällä on ihan satavarmasti olohuone. Viihdyn siellä puuhassa jos toisessa.

5) Milloin teit viimeksi jotain hyvää nimettömänä (Random Act of Kindness)? Mitä teit?
Meidän Turkin reissulla juoksin erään rattaita työntävän naisen perään, kun heiltä putosi kassista lapsen uimalelu!

6) Mitä sellaista sinulla on, mitä muut kadehtivat?
Öööh... Nyt on vaikea kysymys. En oikeastaan tiedä kadehtiiko minua kukaan! :D Tai jos kahdehtii, niin vitsi miten outoa! :'D

7) Luopuisitko kokonaisesta raajasta, jotta toiveesi toteutuisi?
Kokonaisesta raajasta. Siis esim. kädestäkö? En kyllä suoralta kädeltä kyllä sellaista pystyisi tekemään. En edes sitten, jos raajan amputoinnin seurauksena tulisin raskaaksi ja saisin lapsen. 

8) Millä iskureplalla sinä/puolisosi lähti matkaan?
Mieheni kehui minua hänen mallikaunottarekseen, kun toimin koulussa valokuvamallina harjoitellessamme järkkärillä kuvaamista. :D Tämä juttu kävi siis melkein seitsemän vuotta sitten!

9) Missä suomalaisessa sananlaskussa ei mielestäsi ole järkeä?
Pata kattilaa soimaa musta kylki kummallakin. Vei vuosia, että ymmärsin mistä tässä sananlaskussa oli puhe! :D Tai toinen: Rakkaudesta se hevonenkin potkii! :D

10) Paras autocorrect-moka, joka tekstissäsi tai sinulle lähetetyssä tekstissä on ollut?
 Eipä nyt juuri tule mitään mieleen...

11) Mitä toivoit minun kysyvän / Mitä haluaisit vastata listalta puuttuvaan kysymykseen?
 En toivonut mitään! :)

Tuntemuksia

Alamahassa kipuilee tasaisin väliajoin. Äitini oli sitä mieltä, että se on ovulaatiokipua, mutten kyllä enää jaksa siihen uskoa. Ja sitä paitsi, ei se kipu näin monena päivänä olisi.

Kipu on aika heikkoa, aaltomaista, kramppailua. Menkkamaistakipua voisi sanoa. Mutta paaaaaljon heikompaa. Se tulee vähintään kerran päivässä vähän kipeämmäksi ja laantuu taas. Todella rasittavaa, kun nyt muutenkin kuulostelee kroppaa normaalia tarkemmin niiden yllärimenkkojen jälkeen. :D

En tiedä mitä näistä kivuista pitäisi ajatella. Tai ehkä ei pitäisi ajatella mitään... :D

Loput ovistikut syyniin

Nyt on  kaikki loput ovistikut sitten käytetty. Enempää niitä ei meille nyt ainakaan heti ole tulossa. Näiden tulkitseminen vie hermot. :D

Mitäs mieltä olette, onko näissä jotain tulkattavaa? :D

Aaawwww!

Kyllä vauvat vaan vievät sydämen mennessään. On sitä sitten kuinka kateellinen tahansa. Niin ja raskaana olevat naiset kyllä saavat mut heltiämään. Näemmä...

Miehen veli saa vauvan helmikuussa. Hänen tyttöystävänsä voi todella huonosti. Hän on sairaalahoidossa kovan pahoinvoinnin vuoksi. Vaikka kuinka pahalta tuntuu etten se ole minä, joka on raskaana niin kyllä sitä toivoisi, että toinen selviäisi vähemmällä... Kurjaa...

Siskon vauva on kertakaikkisen suloinen. Hän oli sairaalasta lähtiessä hiukan vajaa 3kg ja pieni kuin mikä. Isänikin totesi, että suloinen vauva, kun kaikki eivät ole. :D Ihanaa saada kummityttö. Tytön kanssa kun luulisin, että mulla on pidempään yhteistä tekemistä. Tai eihän sitä koskaan tiedä vaikka kummipoikani tykkäisi käydä kummitädin kanssa vähän isompanakin teatterissa tai leffassa. :D Varsinkin jos kummitäti kustantaa! Haha!

Kuva

Kaiken tämän vauvahumun keskellä pitää välillä pudottautua maan pinnalle ja todeta, että pitkästä aikaa tulleet luomumenkat kestivät pari päivää pidempään kuin normaalisti, ne olivat kivuttomammat kuin yleensä ja vuoto oli vähäisempää. Erikoista, mutta enemmän kuin tervetullutta. :D

Tänään on kp14. Sehän tarkoittaisi normaalisti sitä, että elettäisiin oviksen aikaa. Olen testaillut aamupissasta ovista nyt pari päivää. En kyllä odota näkeväni mitään. :D Jostain syystä en luota niihin tikkuihin yhtään... Ja sitä paitsi. Ei mun kroppa varmaan edes ymmärrä sellaista käsitettä kuin ovulaatio. Eniveis, yritetään kiireisen arjen keskelle ujuttaa pikaisia tai vähemmän pikaisia peittojen heilutteluhetkiä nyt normaalia useammin. Ihan vain siksi, etten voi murehtia yrittämisen puutetta. Ja onhan se kivaakin... ;)

Oikeastaan nyt ei mulle kuulu muuta kuin vauva, vauva, vauva, vauva......... Joten yritän keksimällä keksiä välillä jotain muutakin luettavaa. Onko teillä jotain mistä haluaisitte kuulla?

Aallon harjalta pohjalle ja takaisin ylös - kai...

Eilen oli aamulla viimeinen terapia. Olo oli hyvä ja pirteä. Sanoin psykologiselle sairaanhoitajalleni, että olo on oikeastaan aika hyvä. Nyt meidän lomamatkamme jälkeen ja ennen sitä meidän parisuhteemme on alkanut tasaantua. Matkalla olimme vain yhdessä. Ei ollut mitään häiriötekijöitä, ei edes nettiä! Se sai olon hyväksi. Olimme oikeasti kaksin. Ja se tuntui luonnolliselta. Ilman yhtään ainutta riitaa tai riidanpoikasta.

Terapian jälkeen hehkutin miehellekin hyvää oloani. Hän hymyili takaisin ja halasi. Hänelläkin oli hyvä olo.

Sitten miehen isoveli soitti.

He odottavat vauvaa.

...

...

...

...

...

...

...

He ovat viikolla 8, sydänäänet he ovat käyneet kuuntelemassa ja pahoinvointi on rajua ympärivuorokautista. Mutta heille tulee vauva.

Minä romahdin täysin. Tunsin olevani hukassa. Hoin mielessäni, että miten epäreilua tämä on. Ja miten kovasti minuun sattuu. Ja muilla onnistuu sormia napsauttamalla ja meillä menee vuosikaupalla, jos onnistumme koskaan. En saanut edes syödyksi, kun olo oli niin kurja. Ja se tapa, jolla meille kerrottiin oli karu. Ymmärrän, ettei heillä nyt ollut muuta vaihtoehtoa kun kaikki muut jo tiesivät, eiväthä he halunneet ottaa riskiä, että joku lipsauttaa vahingossa. Silti se tuntui karulta ja kurjalta.


Eilinen menikin sitten kokonaan niissä tunnelmissa...

-----

Tänään aamulla saimme viestin, että siskoni on matkalla synnyttämään! Se sai taas ajatukset muualle siitä seikasta, ettemme juuri nyt mahda sille mitään, etten ole raskaana ja että muut saavat vauvoja. Odotettuja vauvoja kaikki kuitenkin ovat. Emme voi olla niin suuria hirviöitä, että toivoisimme oikeasti etteivät he lasta saisi. Jokainen lapsi on ihme. And we have to deal with it.

Minusta tulee tänään täti ja kummitäti toistamiseen! <3

Ihme on tapahtunut!

Palasimme eilen illalla miehen kanssa Turkin lomamatkalta! Meillä oli kiva reissu ihan kahdestaan. Laatuaikaa vai miten se meni ;D  Oli ihan älykuumaa siellä! Satuttiin juuri sellaiseen helleaaltoon sinne matkustamaan, että lämpötilat päivisin olivat +35-38 asteen välillä! :D Hiukan pääsi ihokin kärvähtämään, vaikka pullollinen +50 aurinkorasvaa tuli käytettyä. Meri oli ihana <3 Vesi oli about 28 astetta lämmintä!

Se ihme tapahtui reissullamme. Nimittäin puolivälissä viikon lomamatkaa mun alkoi menkat! Ihan issekseen! Tosta noin vaan... Menkat. Piti monta kertaa tarkistaa, että kyllä luomumenkat ne sieltä alkoi. :D

Ja eikä mulla tietty ollut mitään varusteita tällaiseen kivaan pikkuylläriin mukana... Ei lääkkeitä, ei tamppooneja, siteitä, ei mitään. Hyväksikäytin muutaman miehen Miranaxin pahimpiin kipukramppeihin, mutta eivät ne kyllä riittäneet. Oli vaan kärsittävä. Ja kuljettava paikasta toiseen. En kuitenkaan halunnut lomaamme pilata vain makoilemalla sängyssä. Samaten pystyin makoilemaan rantatuolissa. :D Sisulla mentiin. Onneksi kivut eivät olleet tällä kertaa kuitenkaan ylitsepääsemättömiä.

No sitten se hygienia ei ollut siellä ihan kaikkein parhaimmasta päästä. Joka paikassa kun ei välttämättä ollut kunnon vessaa, jossa oleilimme. Ja kaupasta sain vain sellaisia tamppooneja, joissa ei ollut asetinta, joten kädet oli saatava pestyksi ennen toimenpidettä. (Kuulostaapa vakavalta... xD) Ostin sitten jotain savettien tapaisia jostain pikkukaupasta käsilaukkuun. Niillä mentiin. Oli kyllä laitettava sormet ristiin, että en saisi mitään tulehdusta. Vielä ei ainakaan siltä tunnu.

Mutta siis joo. Menkat. Mulla. Luomumenkat. Että silleen! :D