Jaksamisen äärirajoilla

Nyt on ehkä aika myöntää, että elän totaalisesti jaksamisen äärirajoilla.

Elämä on yhtä tasapainoilua työn, vapaa-ajan ja oman itsen välillä. Mua ahdistaa niin kovasti ajatus töihin tulemista, vaikka tiedän, että se on mulle elintärkeää. Ja vaikka tiedän, että työ itsessään on ihan mukavaa. En tee työtä jota inhoan. Ja kun kello lyö neljä, on ihanaa lähteä kotiin, mutta kun se ulko-ovi läimähtää selän takaa kii... väsyn taas...

En ole pariin viikkoon iltaisin tehnyt juuri muuta kuin istunut sohvalla katsomassa Netflixiä. Ulospäin olen yrittänyt pitää kulisseja yllä. Luojatähden, en tiedä miksi. Terapiassakin yritän kaikesta huonosta keksiä aina jotain hyvää. En tiedä millaisena minua siellä pidetään tai miten vakaana minua pidetään, mutta musta tuntuu etten sellaista ole.

Ehkä yksi kamelin selkä tuli taas katkottua, kun äitiyslomalla oleva työkaverini kysyi mailitse kuulumisiani ja jaksamistani. Hän tietää, että käyn terapiassa ja että olen ahdistunut. Aloin itkeä! Töissä! Työpisteelläni! Kyyneleet vain tulivat... Onneksi sain kasattua itseni ennen kuin kukaan huomasi.

Musta tuntuu, että ajan itseni liian koville jatkuvasti. Kaikesta tulee jotain elämän ja kuoleman missioita. Milloin se on koulu, milloin työ, milloin mikäkin. Vanhempani ovat aina verranneet mua ja mun pikkusiskoa. Ja minä olin aina se huonompi. Tarkoitan tässä kohtaa varmaan eniten kouluarvosanoja ja töiden saamista. Äitini jaksaa edelleen muistuttaa minua siitä, miten siskoni on ollut joka kesä töissä, kun minä en ole. Olen aina hakenut äidin hyväksyntää. Suorastaan matelen hänen edessään. Hän tietää tasan tarkkaan menoni, palkkani, säästöni, kaiken. Ja se on alkanut tuntua kuluttavalta. Edes mun valmistuminen AMK:sta ei tuntunut olevan vanhemmilleni suuri asia, vaikka siskoni ei ikinä tule yhtä korkeasti itseään kouluttamaan. Itsekin vertailen meitä jatkuvasti. Ja nythän se ei ole kovin viisasta. Hän saa lapsen. Minä en. Hän ostaa asunnon. Minä en.

En missään nimessä halua enää asua samalla paikkakunnalla vanhempieni kanssa. Siskoni ehkä vielä kestäisin. Hänestä kun on ollut paljon apuakin tässä jaksamisessa ja liikunnan jatkamisessa. Vanhemmistani haluaisin eroon.

Haluaisin lähteä pois.

Haluaisin hajuraon.

Haluaisin oman elämän.

Haluaisin miehen, joka on mun tukipilari.

Haluaisin ystävän, joka pitäisi mun ajatukset kasassa.

Haluaisin jättää kaiken ja lähteä.

Miltä musta tuntuu...

 

Varmistus

Raskaustesti oli negatiivinen.

Vauvauutisten tulva

Minua on kohdannut nyt vauvauutisten tulva. Musta tuntuu että jatkuvasti kuulee jonkun olevan raskaana.

Pikkusiskoni, pari vanhaa ystävää, muutama tuttu, työkavereita, pikkuserkku... 

Tuntuu jotenkin todella raskaalta. Kokoajan saa olla miettimässä, että miltä nyt tuntuu ja miten reagoida mihinkin uutiseen. Siskon raskaudesta yritän olla vilpittömästi onnellinen, mutta kaikki muu tuntuu kyllä vähän pahalta. Ihan hirveää sanoa näin...

Koska tottahan se on, ettei muiden onni ole meiltä pois! Silti se kirpaisee. Me ollaan nyt vuosi ja neljä kuukautta yritetty. Kuulostaa pitkältä ajalta, vaikka tiedän toisten yrittäneen kauemminkin. Huoh...

Olin siskollenikin kateellinen toissapäivänä kun hän näytti mitä oli saanut mieheltään lahjaksi: Bola -korun! Se on niin kaunis ja helisee niin ihanasti! Juuri sellaisen, kuin itse toivoin saavani raskausaikanani. Voi surku.

Endometrioosiviikko

Tänään starttasi endometrioosiviikko! 

Tänään jaetaan valtakunnallisesti tietoa endometrioosista mm. pukeutumalla keltaiseen ja pitämällä keltaisia nauhoja. Endometrioosiyhdistys järjestää viikon aikana erilaisia tapahtumia. Niitä pääsee seuraamaan yhdistyksen verkkosivuilta tai facebooksivuilta.

Linkkivinkit:

Endometrioosiviikon tapahtumia:

http://www.endometrioosiyhdistys.fi/fi/ajankohtaista/news=531

Endometrioosiyhdistyksellä on myös facebooksivut:

https://www.facebook.com/endometrioosiyhdistys

Ja katsokaa Areenasta tämä ohjelma: 

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/03/19/aamusydamella-endometrioosi

Lukekaahan endosta täältä: 

http://www.endometrioosiyhdistys.fi/

Luovutin

Voi rähmä.

En millään malttanut enää odottaa. Tilasin seuraavaa kiertoa varten ovistestejä raskauskeijulta, ja niiden mukana tuli kaksi raskaustestiä. En sitten pystynyt hillitsenään itseäni ja tein niistä toisen lauantaina.

Tulos oli juuri täsmälleen se, mitä odotinkin. Negatiivinen. Tosin mies on näkevinään siinä jotakin punertavaa. Tiedä sitten. Päätin tehdä sen toisen ensi viikolla. Ellen sitten.... Nojaa...

Kuitenkin. Negatiivinen. Ja olihan silloin dpo 11. Tulevana testipäivänä on  jo  dpo 20 tai jotain sinne päin. Sitten varmaan pitäisi näkyä jos on näkyäkseen.

Voi minua...

Sori, raskaana ei kannattaisi syödä lääkkeitä

Sain työpaikkalääkärille ajan tänään. Esitettyäni asiani hän onnitteli useaan kertaan ja jaksoi koko käynnin aikana iloita raskaudestani, vaikka  hyvin selvästi ilmaisin, että en ole vielä testannut. Minulle tuli sellainen olo, että huijaan itseäni. En Minä voi olla raskaana...

No, se ikävin juttu tässä oli se, että lääkärin mukaan mitkään reseptilääkkeet eivät sovi raskauden aikana. Uutinen, jota uumoilinkin ja pelkäsin. Tämä kun tulee hankaloittamaan ja rasittamaan mun kroppaani aikalailla tässä kevään ja kesän aikana. Silmätippoja sain. Lecrolyn -nimiset tipat ovat mulle outoja, en ole ennen käyttänyt. Uskon, etteivät ne ihan tehoiltaan riitä, mutta ei mulla ole vaihtoehtoja. Mitä vain sen eteen, että mahdollisesti alkunsa saanut pikkuinen tuolla mahassa selviäisi.

Eräs lukija vinkkasi edellisen postauksen kommentteihin, että kannattaisi ottaa yhteyttä HUSin Teratologiseen tietokeskukseen ja kysellä sieltä. Tämän varmaankin aion tehdä, koska siitepölyoireet ovat mulla aika rajuja. Lisäksi ystävilläni on eläimiä, joten vierailuistakin tulee astetta haasteellisempia. Eikä siinä varmasti ainakaan häviä vaikka soittaisi ja kysyisi.

Ps. Tänään on dpo9. Ajattelin, että testailen ensi viikon viikonloppuna eli varmaan 28. päivä. Mulla on kaksi testiä  kaapissa odottamassa... Jaiks!

Allergia raskauden aikana

Mitä mieltä olette, uskaltaako allergialääkkeitä syödä normaalisti kun on pienen pieni mahdollisuus, että olen raskaana? En haluaisi mokata mitään ottamalla lääkkeitä, jotka eivät sovi raskaana oleville. Koska jos vaikka kuitenkin...

Tänään alkoi siitepölyoireet: tukkoisuus, silmien kutina, kurkun kutina ja köhiminen. Normaalisti aloittaisin nyt lääkityksen tälle keväälle ja kesälle, mutta nyt mietityttää. Kaikkien minun allergialääkkeiden selostuksissa lukee, että pitää keskustella lääkärin kanssa, että ei suositella raskauden aikana tai että vain jos on välttämätöntä.

Pakko kyllä koittaa varata aikaa työpaikkalääkäriltä huomenna. Sittenhän se selviää...

Tuntemuksia

Lisää tuntemuksia. :D

1. Nyt on viikko siitä, kun alaselässä oli kovaa särkyä. Eilen illalla oli oikealla munasarjan kohdille viiltävää kipua. Kipu ei voimistunut painellessa, mutta liikkuessa sen tunsi kyllä. 
2. Nyt on alavatsassa sellaista pientä juilintaa, kuin ennen menkkoja. Minusta olisi käsittämätöntä, jos menkat alkaisivat ensi viikolla... Eivät ole vuoteen tulleet normaalisti!
3. Kovasti väsyttää. En millään saa illalla unta ja aamulla en jaksaisi millään nousta ylös kun kello kuudelta herättää. :/ Epämiellyttävää.

Mies eilen silmät suurina tuijotti iltasella puhelimen ruutua ja googlaili asiaa. Hän sanoi, että nyt alkoi jännittää. "Entä jos se johtuukin siitä, että oot raskaana."

Ovulaatiosta

Nyt on toinen päivä, kun mun alaselkään särkee todella paljon. Kipu keskittyy lähinnä vasemmalle puolelle. Olisiko se ovulaatio? Olis kp 16 menossa.

Unohdin ostaa ovistikkuja, joten en voi testata. Arvatkaa harmittaako. Oma moka. No, ensi kierrossa sitten.

Nyt kuitenkin pohdituttaa meitä kovasti tämä särky. Se kun on aika lamauttavaa omalla tavallaan. Panadol ei ainakaan auttanut kipuun... Istuminen ja pitkään seisominen tuntuu pahalta selkään. Maatessa sohvalla tai sängyssä tilanne on mukavin. Ja sittenkin siinä on oltava kuumavesipullo. Mieluiten mahdollisimman kuumana, että auttaa.

Koitin lukea netistä niitä ovisoireita, mutta nopeasti selatessa sieltä ei löytynyt kuin tällainen lista: 

1. Kohdunkaulan liman erityksen lisääntyminen
2. Kohdunnapukka siirtyy ja pehmenee
3. Toispuoleinen kipu vatsassa
4. Kehon lämpötila nousee
5. Lutenisoivan hormonin (LH) pitoisuudet nousevat

Mutta mutta... Kai tuohon vatsakipuun voisi laskea selkäkivutkin? Olen yhden kerran elämässä havainnut selvän ovisliman eikä sellaista limaa kyllä ole nyt. Tai ehkä limaneritys on voimakkaampaa, mutta tiedä sitä sitten. 

Etappi nro 2

Se olis nyt 10kg kevyempänä kohti kevättä!

Kuva

Eli yhteensä 5kk ja -10kg. Jos jatkuisi samaan malliin niin tavoitteesta ei kesän jälkeen puuttuisi kuin muutama kilo. Ehkä toivoa on saada tämä pudotus tänä vuonna valmiiksi...?

Tiedä sitä sitten. Vesijuoksu ainakin oli aika rankkaa. Kävin ekaa kertaa kokeilemassa. Vesijumppa vaan taitaa olla enemmän se mun lajini. :D Sain vanhemmiltani synttärilahjaksi keppijumppakepin, jonka päässä on kuminauhat. Eli kaipa sitten sitäkin on kokeiltava jossain vaiheessa...

Ensi viikolla mulla on talviloma. Ajattelin avata fillarikauden! :)

Kiertokulku

Elämä on yhtä kiertoa.

Siskoni raskaus on kohta puolivälissä. Muistaakseni ensi viikolla tai sitä seuraavalla viikolla. Ollaan jotakuinkin niillä kohdin kun  hän alkaa tuntea vauvan liikkeitä.

Samaan aikaan pappamme nukkui pois. Pitkän taistelun jälkeen syöpä vei voiton.

Elämä ja kuolema. Miksi niiden on aina kuljettava niin tiukasti käsikynkkää?