29. toukokuuta 2015

Miten rentoudut?

Kaipailen vähän vapaata. Töissä on ihan tappovauhti ja sain kuulla, että työni päättyvät kesäkuun loppuun, joten kaipaan vähän lepoa. Joten nyt sitten kaikki vinkit kommenttina ilmoille! Josko joku muukin saisi ihania rentoutumisideoita. ^^ Harmi ettei meillä ole enää kylpyammetta...... ;D

Miten te rentoudutte?

27. toukokuuta 2015

Ovistestejä

Tein eilen ovistestin illalla. Yllättäen tikkuun piirtyi testiviivan lisäksi haaleahko toinen viiva! Tarkoittaako tämä sitä, että ovis voisi olla tulossa? Että kannattaakin testailla nyt joka päivä? Vai näyttääkö tikut aina haaleita viivoja...?

Kuva

Mulla on menossa nyt kp19 tänään. Kierto on teroilla jotain 65 päivän molemmin puolin. Mulla ei ole hajuakaan, että koska sitä pitäis testailla. :D Haha! Hyvät lähtökohdat!

Osaisko joku kertoa? Testaatteko edes oviksen saapumista jotenkin vai onko jotain muita takuuvarmoja keinoja tietää?

22. toukokuuta 2015

Toisten onnea

Työkaveri sai eilen tytön. Tasan kolme kiloisen pikkuisen tyttären. Näin kuvankin. Siinä hän pötkötteli äitinsä rinnalla peiton alla. Niin pieni. Niin ruttuinen. Niin suloinen. Pienen piston tunsin rinnassa, mutta työnnän sitä taka-alalle kaikin tahdon voimin...

Siskollani oli myös eilen jännä päivä. Ja minäkin jännitin kovasti koko päivän, että minkälaisen tuomion hän saa lääkäriltä supistusten suhteen. Onneksi kaikki oli hyvin eikä lapsi aijo syntyä ihan vielä.

Eilen myös minulla ja miehellä oli kiva päivä kun päästiin taas kummipoikaa paapomaan ja leikittämään. Kaverin piti käydä päikkäreille, muttei sitten malttanutkaan kun me oltiin kylässä. :D Sen sijaan hän pomppi sydämensä kyllyydestä hyppykeinussa. :D

Ja tapasin ensi kertaa Chihuahuan pennun! Herranlettas sentään miten pieni se oli! Hänen päänsä oli miltei yhtä pieni kuin mun nyrkki. :D Ja vaikka koirille olenkin allerginen, niin kyllä taas alkoi niin kovasti tehdä mieli meillekin koiruus hankkia. Meillä oli koira kun oli lapsi ja se ilo oli korvaamatonta. On niin sääli, ettei meille voi koskaan enää koiraa muuttaa... :/

Lapsettomuusasiat tulevat ja menevät päässä. Välillä kun vaikka bussissa istuu, niin tulee mieleen, että ollaan muuten oltu puolitoista vuotta ilman ehkäisyä, eikä mitään tapahdu. Tai että viime vuonna tähän aikaan me oltiin ensikäynnillä lapsettomuuspolilla. Olen koittanut kovasti ajatella jotakin muuta ja keskittää energiani toisaalle, etten vatvoisi lapsettomuutta ja vaipuisi alakuloon ihan täysin. Kesäkin on tulossa...

Jokos muuten olette virittäytyneet kesään? Minä parhaani mukaan olen! Mekot ja hameet on jo kaivettu esille! :)

19. toukokuuta 2015

Pitkältä tauolta takaisin elävien kirjoihin

Huhuu! Onko täällä ketään?

Nyt ollaan parin viikon endokivuista selvitty. Olin yhteensä viikon sairaslomalla, kun vatsa kramppasi, puristi, viilti ja kramppasi taas. Ja lisäksi selkä särki ihan tajuttomasti. Istumaan ja kävelemään ei juuri pystynyt. Makuuasento oli paras. Onneksi se on taas pariksi kuukaudeksi ohitse...

Terapiassa kävin. Siellä alkaa kerrat huveta, niin, että tapaamme enää pari kertaa ennen loppua. Terapiaan meneminen oli ehkä elämäni tärkein ja voimaannuttavin päätös jonka olen tehnyt. Paras juttu ehdottomasti ja kannustan jatkossa kaikkia sinne hakeutumaan jos on pienikin asia mielenpäällä. On paljon ilmaisia vaihtoehtoja jonne mennä juttelemaan ja se helpottaa. Plus siellä osataan kyllä ohjata eteenpäin, jos tarvitsee jotakin suurempaa apua. Siinä ei häviä.

Oikeastaan mitään muuta kummallista ei tänne kuulu... Rauhallista yhteiseloa tällä hetkellä miehen kanssa ja siskon raskauden ihmettelemistä. :)

9. toukokuuta 2015

Suru on kunniavieras




Itkuja varten on ihmisen silmät,
vierikää kyyneleet.
Tuleehan tuolta se toinen päivä,
kun on kepeät askeleet.

Rauhallista lapsettomien lauantaita kaikille kohtalotovereille ♡

4. toukokuuta 2015

FUUUUUUUUUUUUU!!!!!!!

Tänään kuuden aikaan alkoi alaselkä vasemmalta puolelta särkeä. Kipu oli niin voimakasta etten pysynyt kunnolla istumaan. Pientä kramppaamista oli havaittavissa vasemmalla puolella.

Nyt nelisen tuntia siitä vasemmalla puolella kramppaa kovasti. Niin kovasti ettei oikein pysty muuhun keskittymään. Kuumavesipullossa on lähes kiehuvaa vettä vatsalla, muttei sekään kunnolla auta. Kävelen ympäri kämppää kuin synnyttämässä olevat naiset kättärillä....

Huomenna päättyy terokuuri ja pe pitäisi vuodon alkaa. Huh helvettiä miten nää kivut yllättääkin joka kerta. Damn you endo! Kysymys kuuluukin, voisinko maata huomisen päivän ainakin kotona? Vai pitääkö vaan raahautua töihin koneen ääreen? Nää on näitä hetkiä kun tunnen itseni tyhmäksi kun en varsinaisesti ole sairas, mutta töissä istuminen olisi tuskallista... :(

Kumpa kärsisin ihan vain normaaleista kivuista, jotka vois kuitata buranalla.

Se pieni taianomainen hetki

Meidän vappu meni hötkyillessä paikasta toiseen. Pelattiin pelejä molempien perheiden kanssa ja tavattiin ystäviä ympäri Suomen. Olin varautunut miehen ylettömään ryyppäämiseen, mutta sitä ei koskaan tapahtunutkaan. Olihan hän juovuksissa, mutta yhtäpaljon kuin minä itse. Meidän vappu sujui siis kaikin puolin loistavasti. :)

Kuva

Se pienen pieni taianomainen hetki oli perjantaina kun istuin siskoni vieressä sohvalla saunomisen jälkeen ja tunsin hänen vatsaltaan pienet vauvan potkut.

Se sai silmäkulmani kostumaan ja sen ajattelu tekee niin myös. Se oli jotain niin uskomatonta. Ensin oli ihan hiljaista ja sitten tuntui muljahdus kun hän käänsi kylkeä ja heti perään potkaisi pari kertaa. Suoraan mun kämmeneeni.

En tiedä mikä tunne olisi päällimmäisenä. Siellä on kateutta, iloa, onnea, surullisuutta, ihmetystä, rakkautta... Mutta kun katson kummipoikani kuvaa, kun hän on juuri oppinut istumaan, en voi olla ajattelematta, että se pikkuinen joka juuri potki tätinsä kättä, tulee ensi vuonna ilahduttamaan siskoani äitienpäivänä. Siskoni ensimmäisenä äitienpäivänä. Samalla tavalla kuin kummipoikani ilahduttaa suurilla nappisilmillään äitiään tänä vuonna.

Mutta ne pienet pienet potkut.... Voi herranlettas sentään.... <3