Se pieni taianomainen hetki

Meidän vappu meni hötkyillessä paikasta toiseen. Pelattiin pelejä molempien perheiden kanssa ja tavattiin ystäviä ympäri Suomen. Olin varautunut miehen ylettömään ryyppäämiseen, mutta sitä ei koskaan tapahtunutkaan. Olihan hän juovuksissa, mutta yhtäpaljon kuin minä itse. Meidän vappu sujui siis kaikin puolin loistavasti. :)

Kuva

Se pienen pieni taianomainen hetki oli perjantaina kun istuin siskoni vieressä sohvalla saunomisen jälkeen ja tunsin hänen vatsaltaan pienet vauvan potkut.

Se sai silmäkulmani kostumaan ja sen ajattelu tekee niin myös. Se oli jotain niin uskomatonta. Ensin oli ihan hiljaista ja sitten tuntui muljahdus kun hän käänsi kylkeä ja heti perään potkaisi pari kertaa. Suoraan mun kämmeneeni.

En tiedä mikä tunne olisi päällimmäisenä. Siellä on kateutta, iloa, onnea, surullisuutta, ihmetystä, rakkautta... Mutta kun katson kummipoikani kuvaa, kun hän on juuri oppinut istumaan, en voi olla ajattelematta, että se pikkuinen joka juuri potki tätinsä kättä, tulee ensi vuonna ilahduttamaan siskoani äitienpäivänä. Siskoni ensimmäisenä äitienpäivänä. Samalla tavalla kuin kummipoikani ilahduttaa suurilla nappisilmillään äitiään tänä vuonna.

Mutta ne pienet pienet potkut.... Voi herranlettas sentään.... <3