Huhuu! Onko täällä ketään?
Nyt ollaan parin viikon endokivuista selvitty. Olin yhteensä viikon sairaslomalla, kun vatsa kramppasi, puristi, viilti ja kramppasi taas. Ja lisäksi selkä särki ihan tajuttomasti. Istumaan ja kävelemään ei juuri pystynyt. Makuuasento oli paras. Onneksi se on taas pariksi kuukaudeksi ohitse...
Terapiassa kävin. Siellä alkaa kerrat huveta, niin, että tapaamme enää pari kertaa ennen loppua. Terapiaan meneminen oli ehkä elämäni tärkein ja voimaannuttavin päätös jonka olen tehnyt. Paras juttu ehdottomasti ja kannustan jatkossa kaikkia sinne hakeutumaan jos on pienikin asia mielenpäällä. On paljon ilmaisia vaihtoehtoja jonne mennä juttelemaan ja se helpottaa. Plus siellä osataan kyllä ohjata eteenpäin, jos tarvitsee jotakin suurempaa apua. Siinä ei häviä.
Oikeastaan mitään muuta kummallista ei tänne kuulu... Rauhallista yhteiseloa tällä hetkellä miehen kanssa ja siskon raskauden ihmettelemistä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)