22. toukokuuta 2015

Toisten onnea

Työkaveri sai eilen tytön. Tasan kolme kiloisen pikkuisen tyttären. Näin kuvankin. Siinä hän pötkötteli äitinsä rinnalla peiton alla. Niin pieni. Niin ruttuinen. Niin suloinen. Pienen piston tunsin rinnassa, mutta työnnän sitä taka-alalle kaikin tahdon voimin...

Siskollani oli myös eilen jännä päivä. Ja minäkin jännitin kovasti koko päivän, että minkälaisen tuomion hän saa lääkäriltä supistusten suhteen. Onneksi kaikki oli hyvin eikä lapsi aijo syntyä ihan vielä.

Eilen myös minulla ja miehellä oli kiva päivä kun päästiin taas kummipoikaa paapomaan ja leikittämään. Kaverin piti käydä päikkäreille, muttei sitten malttanutkaan kun me oltiin kylässä. :D Sen sijaan hän pomppi sydämensä kyllyydestä hyppykeinussa. :D

Ja tapasin ensi kertaa Chihuahuan pennun! Herranlettas sentään miten pieni se oli! Hänen päänsä oli miltei yhtä pieni kuin mun nyrkki. :D Ja vaikka koirille olenkin allerginen, niin kyllä taas alkoi niin kovasti tehdä mieli meillekin koiruus hankkia. Meillä oli koira kun oli lapsi ja se ilo oli korvaamatonta. On niin sääli, ettei meille voi koskaan enää koiraa muuttaa... :/

Lapsettomuusasiat tulevat ja menevät päässä. Välillä kun vaikka bussissa istuu, niin tulee mieleen, että ollaan muuten oltu puolitoista vuotta ilman ehkäisyä, eikä mitään tapahdu. Tai että viime vuonna tähän aikaan me oltiin ensikäynnillä lapsettomuuspolilla. Olen koittanut kovasti ajatella jotakin muuta ja keskittää energiani toisaalle, etten vatvoisi lapsettomuutta ja vaipuisi alakuloon ihan täysin. Kesäkin on tulossa...

Jokos muuten olette virittäytyneet kesään? Minä parhaani mukaan olen! Mekot ja hameet on jo kaivettu esille! :)

4 kommenttia:

  1. Kesä piristää kummasti 😊 kummilapset ovat ihana asia ❤

    VastaaPoista
  2. Blogisi on todella koukuttava, luin juuri kaikki blogitekstisi putkeen. Vaikka aihealue on surullinen niin osaat kertoa todella rohkeasti ja luonnollisesti kokemuksistasi ja elämästä yleensäkin. Toivon kovasti, että vielä joku päivä sinäkin saat oman pienokaisen. Itse lopetin e-pillerit 5 vuoden käytön jälkeen ja toistaiseksi (kuukausi ilman pillereitä) hormonit ihan sekaisin. Vaikea sanoa mistä tietää vuodon olevan kuukautiset ja mistä taas jotain ihan muuta. Mies haluaisi syksyllä alkaa yrittämään lasta kun valmistuu ja tietää pääsevänsä töihin. Itsellä ei ole todettu endoa, mutta olen kärsinyt ihan järkyttävistä kivuista nuoresta asti. Kipu on niin kova, että kyyneleet olen vuodattanut usein. Ikinä ei lääkärit ole edes ehdottaneet tarkempia tutkimuksia.. särkylääkeresepti kouraan ja ulos. Sanoivat sentään, että pillereitä saa syödä useamman laatan putkeen ettei aina tarvitse kärsiä.. nyt vaan odottamaan milloin kierto tasaantuu. Vauvakuume on ihmeellistä, tuntuu että pelkkä ajatus saa kropassa ihmeellisiä tuntemuksia aikaan. Varmasti jään blogisi lukijaksi. Tsemppiä paljon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi ja tervetuloa matkaan mukaan! :)

      Toivottavasti sulla tasaantuu kierto! Mulla sitä ei ikinä tapahtunut. Ja syykin on nyt jos selvillä, mutta se oli kamalaa kun ei tiennyt miksi kroppa ei toimi. Toisaalta, en tiedä onko tämä elämä näinkään niin kovin hääppöistä. :D

      Lääkäreille pitää kertoa itse omista epäilyistä. Varsinkin jos hiukankin epäilee endoa. Sitä ei moni gyne tunnista sairaudeksi vaan lähinnä luulotaudiksi. Rohkeasti vaan ensi kerralla asia puheeksi!

      Vauvakuume on tosiaan merkillistä. Sitä tunnustelee pienimpiäkin nipistyksiä ja kuvittelee suuria. ;) Tsemppiä!

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)