14. maaliskuuta 2016
Pukeudu keltaiseen
Tänään pukeudutaan keltaiseen endometrioosiviikon kunniaksi ja tueksi kaikille endosta kärsiville!
13. maaliskuuta 2016
Mitä täällä tapahtuu?!
Noniin. Eli faktat esin:
1. Väitän, että ovis oli (jos siis oli :D) 21.2. Silloin havaitsin kirkasta limaa illalla. Sellaista kananmunan valkuaista.
2. Tasan kaksi viikkoa siitä eteenpäin eli 6.3. alkoi vuoto. Tulkitsin ne menkoiksi. Vuoto oli ajoittain runsasta, kuten mulla yleensäkin. Kivutkin olivat ihan kiitettävät. Vuoto kesti 6 päivää. Eli menkat loppuivat perjantaina.
3. Tänään, ihan äsken, vessakäynnilla paperiin jäi kirkasta verta.
Mitä hittoa täällä tapahtuu? Osaako kukaan sanoa onko tällainen ihan normaalia? Mulla ei ole ikinä ollut minkäänlaisia välivuotoja tms. :/ Niin, ja r-testiä en ole tehnyt. Pitäisikö?
1. Väitän, että ovis oli (jos siis oli :D) 21.2. Silloin havaitsin kirkasta limaa illalla. Sellaista kananmunan valkuaista.
2. Tasan kaksi viikkoa siitä eteenpäin eli 6.3. alkoi vuoto. Tulkitsin ne menkoiksi. Vuoto oli ajoittain runsasta, kuten mulla yleensäkin. Kivutkin olivat ihan kiitettävät. Vuoto kesti 6 päivää. Eli menkat loppuivat perjantaina.
3. Tänään, ihan äsken, vessakäynnilla paperiin jäi kirkasta verta.
Mitä hittoa täällä tapahtuu? Osaako kukaan sanoa onko tällainen ihan normaalia? Mulla ei ole ikinä ollut minkäänlaisia välivuotoja tms. :/ Niin, ja r-testiä en ole tehnyt. Pitäisikö?
Endokuukausi
Maaliskuussa vietetään endometrioosikuukautta.
Nyt alkava viikko on endometrioosiviikko 14.-20.3.2016.
Maanantaina 14.3.2016 vietetään pukeudu keltaiseen päivää. Osoita tukesi laittamalla vaikka keltainen koru tai pukeutumalla päästä varpaisiin keltaiseen. Viikon aikana järjestetään paljon erilaisia tapahtumia ympäri Suomen. Tukeaan voi osoittaa myös jakamalla tietoisuutta tästä sairaudesta.
Linkkivinkit:
Endometrioosiviikon tapahtumia:
Endometrioosiyhdistyksellä on myös facebooksivut:
12. maaliskuuta 2016
Kerro kerro kuvastin, kelle kertoa clomeista?
Jostain syystä en ole kertonut äidilleni - saatikka miehen vanhemmille -, että meille kirjoitettiin clomeja ovulaation saavuttamiseksi. En ihan tarkkaan tiedä miksi. Kyllähän he tietävät kuitenkin meidän tilanteestamme. Sen sijaan paras ystäväni, siskoni ja siskon mies tietävät.
Olen viime vuosien aikana lähentynyt siskoni kanssa kovasti. Ja minusta tuntuu, että vielä enemmän kun minusta tuli hänen lapsensa kummitäti. Siispä tuntui luonnolliselta kertoa hänelle tästäkin asiasta. Joka on meille samalla jännittävä ja pelottava. On mukavaa miten sisko osaa kääntää kaikista asioista hyviä puolia ja jopa vitsailla.
Me kun miehen kanssa pohdittiin sitä vaihtoehtoa, että clomit saisikin aikaan kaksosraskauden, niin siskoni vitsaili, että jos sieltä tulisi useampi kuin kaksi niin hän kyllä ei pystyisi pidättämään naurua. :D Sen tilanteen miettiminen mielessä on aika koominen. Kun jos niin kävisi, että ultrassa ilmenisi monikkoraskaus, niin en kyllä pystyisi pitämään sitä salassa yhtään. Olisin varmaan niin shokissa, että siitä pitäisi kertoa. Ja miten siitä sitten kertoisi? "Ai hei moi! Mä oon muuten raskaana. Ja ainiin, sieltä tulee neljä." :D No, onneksi todennäköisyydet on meitä vastaan, eikä tällaiseen tilanteeseen todennäköisesti päädytä. En nimittäin tiedä miten minä muka pärjäisin useamman kuin kahden vauvan kanssa. o_O
Ja paras ystäväni on paras ystäväni. Tottakai hän tietää. Miten ei voisi tietää?
Mutta kertoakko vai eikö kertoa muille? Varsinaisesti meillä ei ole salaisuuksia tästä asiasta vanhemmillemme, mutta näistä clomeista nyt vaan ei ole tullut kerrottua. Toisaalta taas, miehen vanhempia ei varmaan edes kiinnosta kun heidän ensimmäinen lapsenlapsensa laskettuaika on ihan kulman takana. Heidän kaikki tarmonsa menevät nyt pikkuisen odottamiseen. Mun vanhemmat taas... Äiti on niin oman lapsenlapsensa pauloissa ja pohtii vaan sitä, että koska siskoni saa toisen, että en oikeastaan tiedä miten tällaisesta asiasta hänelle ylipäänsä kertoisi. Enkä ole isäni kanssa ollut koskaan niin läheinen, että tällaisesta kertominen vain hänelle tuntuisi hyvältä.
Huomaan, että kehitän taas tästäkin asiasta kamalan ison dilemman. Ehkä tilanne raukeaa kun joskus keväämmällä otamme clomit oikeasti käyttöön.
Olen viime vuosien aikana lähentynyt siskoni kanssa kovasti. Ja minusta tuntuu, että vielä enemmän kun minusta tuli hänen lapsensa kummitäti. Siispä tuntui luonnolliselta kertoa hänelle tästäkin asiasta. Joka on meille samalla jännittävä ja pelottava. On mukavaa miten sisko osaa kääntää kaikista asioista hyviä puolia ja jopa vitsailla.
Me kun miehen kanssa pohdittiin sitä vaihtoehtoa, että clomit saisikin aikaan kaksosraskauden, niin siskoni vitsaili, että jos sieltä tulisi useampi kuin kaksi niin hän kyllä ei pystyisi pidättämään naurua. :D Sen tilanteen miettiminen mielessä on aika koominen. Kun jos niin kävisi, että ultrassa ilmenisi monikkoraskaus, niin en kyllä pystyisi pitämään sitä salassa yhtään. Olisin varmaan niin shokissa, että siitä pitäisi kertoa. Ja miten siitä sitten kertoisi? "Ai hei moi! Mä oon muuten raskaana. Ja ainiin, sieltä tulee neljä." :D No, onneksi todennäköisyydet on meitä vastaan, eikä tällaiseen tilanteeseen todennäköisesti päädytä. En nimittäin tiedä miten minä muka pärjäisin useamman kuin kahden vauvan kanssa. o_O
Ja paras ystäväni on paras ystäväni. Tottakai hän tietää. Miten ei voisi tietää?
Mutta kertoakko vai eikö kertoa muille? Varsinaisesti meillä ei ole salaisuuksia tästä asiasta vanhemmillemme, mutta näistä clomeista nyt vaan ei ole tullut kerrottua. Toisaalta taas, miehen vanhempia ei varmaan edes kiinnosta kun heidän ensimmäinen lapsenlapsensa laskettuaika on ihan kulman takana. Heidän kaikki tarmonsa menevät nyt pikkuisen odottamiseen. Mun vanhemmat taas... Äiti on niin oman lapsenlapsensa pauloissa ja pohtii vaan sitä, että koska siskoni saa toisen, että en oikeastaan tiedä miten tällaisesta asiasta hänelle ylipäänsä kertoisi. Enkä ole isäni kanssa ollut koskaan niin läheinen, että tällaisesta kertominen vain hänelle tuntuisi hyvältä.
Huomaan, että kehitän taas tästäkin asiasta kamalan ison dilemman. Ehkä tilanne raukeaa kun joskus keväämmällä otamme clomit oikeasti käyttöön.
8. maaliskuuta 2016
Suunnitelmia
Multa loppui reseptiltä metut ja päätin jättää, sille samalle gynelle joka reseptin kirjoitti, soittopyynnön. Ajatuksenani oli kysyä voisinko vielä jatkaa metujen syöntiä kun mun kroppa näyttää suhtautuvan lääkkeeseen aika hyvin. Onhan mun kierto ollut nyt viimeiset kerrat ihan normaali kp30-39 luokkaa. Ja vaikka ovista en olekkaan saanut bongattua, niin nyt viime kierrossa väittäisin, että näin ekaa kertaa ovislimaa!
Ja lääkäri oli kanssani samaa mieltä, että koska vaste on niin hyvä, niin hoitoa kannattaa jatkaa. Hän kehoitti syömään metuja vielä kierron kaksi. Ja jollei tärppää niin hän lupasi kirjoittaa sähköiselle reseptille Clomifenia! Aivan kertakaikkisen loistavaa! Ja ohjeeksi sain syödä yhden pillerin kp3-7. Korkeintaan kolme kiertoa, joista viimeisellä kaksi tablettia päivässä.
Mulla on todella hyvä fiilis nyt. Joku haluaa auttaa meitä ja tekee sen ystävällisesti ja kannustavasti. Vaikka tässä on sairastelujen ja muiden kipuilujen ja henk.koht. asioiden vuoksi tullut pari kiloa lisää, niin en osaa tällä hetkellä murehtia siitä. Niinhän voi ihan normitilanteessakin tapahtua. Paino elää jatkuvasti. Nyt aion nauttia siitä, että meillä on kerrankin oikeasti mahdollisuus onnistua. :)
Ja lääkäri oli kanssani samaa mieltä, että koska vaste on niin hyvä, niin hoitoa kannattaa jatkaa. Hän kehoitti syömään metuja vielä kierron kaksi. Ja jollei tärppää niin hän lupasi kirjoittaa sähköiselle reseptille Clomifenia! Aivan kertakaikkisen loistavaa! Ja ohjeeksi sain syödä yhden pillerin kp3-7. Korkeintaan kolme kiertoa, joista viimeisellä kaksi tablettia päivässä.
Mulla on todella hyvä fiilis nyt. Joku haluaa auttaa meitä ja tekee sen ystävällisesti ja kannustavasti. Vaikka tässä on sairastelujen ja muiden kipuilujen ja henk.koht. asioiden vuoksi tullut pari kiloa lisää, niin en osaa tällä hetkellä murehtia siitä. Niinhän voi ihan normitilanteessakin tapahtua. Paino elää jatkuvasti. Nyt aion nauttia siitä, että meillä on kerrankin oikeasti mahdollisuus onnistua. :)
6. maaliskuuta 2016
Yk13
Niinpä tänään aamulla heräsin alavatsan kipuihin. Siitä jo tiesi, että nyt mentiin seuraavaan kiertoon. Ja kyllä vain, kivut yltyivät ja vuoto alkoi kunnolla.
Eipä tarvitse murehtia enää testaamisia vaan nyt yritetään selviytyä kivuista ja sitten vasta sen jälkeen murehditaan seuraavaa tärpin mahdollisuutta.
Eipä tarvitse murehtia enää testaamisia vaan nyt yritetään selviytyä kivuista ja sitten vasta sen jälkeen murehditaan seuraavaa tärpin mahdollisuutta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)