Kipuja

Hikistelykohtaukset ovat vähentyneet, mutta niiden tilalle tuli viime yönä alaselän ja alavatsan kivut. Olo on epämukava, vatsa tuntuu hiukan turvonneelta ja paineentunnetta on. Töissä paikallaan istuminen tuotti tänään hankaluuksia.

Olenko ymmärtänyt oikein, että tällainen on ihan normaalia?

Hengissä ollaan!

Jestas miten kiireinen oli heinäkuu! En ehtinyt edes ajatella tänne tulemista kun oli niin kova säpinä päällä kokoajan. :D Mutta nyt alkaa tahti hidastua ja asiat loksahtelevat paikoilleen pikkuhiljaa.

Ollaan täällä pääkaupunkiseudulla nyt asuttu pari viikkoa. Tai mies on jo pidempään kun hänen työt alkoivat niin nopeasti. Ja minä olin tuossa viikon Espanjassakin reissussa. Mutta parisen viikkoa on ollut kämppä täällä ja kamoja on laitettu paikoilleen kovalla raivolla. :D

Lapsettomuusrintamallakin on edetty. Menkat alkoivat oletettua myöhemmin ja onneksi, nimittäin muuten olisi tämä kierto mennyt mönkään. Nyt alkoi siis Yk16. Käytiin viime viikolla ostamassa Clomit ja ne on nyt tässä kierrossa olleet käytössä. Söin niitä ohjeen mukaan kierron 3-7 päivinä yhden pillerin per päivä. Pillerit olivat naurettavan pieniä! :D Mutta pienestä koostaan huolimatta ovat aiheuttaneet muutaman oireen. Nimittäin muutamana aamuna on ollut todella paha olo. Ja saan hikistelykohtauksia. Ihan kuin olisi vaihdevuodet alkaneet!! Yhtäkkiä tulee hirveä hiki vaikka istuisi sohvalla... Tosi kiva. :D No, mutta nyt toivotaan, että ne auttavat ja aletaan testailla ovista ja yrittämään kaksi kertaa kovemmin.

Vauvajuttuja on tässä lähiaikoina myös tulossa paljon kun kummityttö täyttää vuoden, on kaverin vauvakutsut, kummipoika täyttää kaksi, miehen ystävä saa vauvan ja mitähän tässä loppuvuodesta vielä ehtiikän tulla lisää. :)

Olo on tällä hetkellä ihan hyvä. Tiedän, että kolahtaa kovaa, jollei tästä kierrosta tärppää, mutta onhan se pettymyksiäkin kestettävä. Nautitaan nyt niin kauan hyvästä mielestä kun sitä riittää. Vai kuinka? ;)

Elämä muuttuu

Meidän elämä muuttuu. Tai oikeastaan se on jo muuttunut. Nimittäin mies sai pääkaupunkiseudulta töitä, joten meidän on muutettava sinne. Elämä muuttuu vauhdilla ja paljon.

Mies on jo kaverinsa luona punkkaamassa, jotta pääsee töihin. Minä ja tavarat jäätiin jälkeen. Hirveällä tohinalla yritetään nyt saada asuntoa, että ikävä helpottaisi ja elämä lähtisi soljumaan uomiinsa.

Kuva

 Mulla on ihan kamala stressi tästä kaikesta. Siitä, että pitää jättää koko elämä tänne ja lähteä. Siitä, että kummilapset ja molempien perheet jäävät tänne. Siitä, että miten saadaan järjestettyä kaikki asuntoasiat ja näytöt yms. kun vain toinen meistä on siellä pääkaupunkiseudulla. Pakkaaminen on jotain aivan hirveää. Se on hirveää vaikka olisi mies auttamassa. Vielä hirveämpää siitä tekee äiti. Jo ajatus äidistä täällä mun kanssa pakkaamassa saa mut repeämään raivosta! :D Ja toisessa hetkessä itken miehelle kun on niin kova ikävä häntä. Lisäksi meidän pitää myydä tai varastoida puolet meidän omaisuudesta, koska näin isoa asuntoa meillä ei ole varaa vuokrata. Valintojen tekeminen on vaikeaa.... Ja kaiken tämän keskellä mulla on työhaastattelu, joten siihenkin pitäisi pystyä keskittymään edes hetken ennen sinne marssimista. Toki tässä on lisäksi vielä kaikki lapsiasiat, jotka tuolla takaraivossa kovasti rymistelevät sitä suljetun arkun kantta.

Että sellasta. Elämä muuttuu. Tulevaisuus tuo tullessaan kaikenlaista uutta jännää. Mutta se tuo mukanaan myös ikäviä juttuja. Sellaisia juttuja, joita en haluaisi ajatella ollenkaan. Nyt olisi tärkeää saada ajatukset kasattua. Mutta miten tehdä se? Mielellään heti?

No mitä tämä nyt on olevinaan?

Menkat loppuivat pari päivää sitten. Olivat täysin normaalit ja kestivät 6 päivää. Ei mitään poikkeavaa. Kivutkin minun mittapuullani olivat normaalit. Aika kivuliaat siis ensimmäisinä päivinä.

MUTTA

Tänään aamulla paperiin jäi hieman verta. Ikinä ennen ei ole käynyt näin. Nyt havaitsen pientä nippailua vasemman munasarjan kohdilla. Siellä seudulla olivat kaikki kivut viime kierrossakin.

Ajatuksia?

Se oli sitten siinä...

Eilen illalla jäi pyyhkiessä vähän ruskeaa paperiin ja äsken oikein punaista verta. Se taisi olla sitten siinä. Aavistelin sitä kyllä jo pari päivää sitten kun alavatsakipuja alkoi tulla useammin. Eilen illalla vatsa oli vasemmalta puolelta melko kipeä. Sama juttu jatkuu tänään eli kyllä se tyhjennys nyt varmasti alkoi. :(

Piinaviikot jatkuvat...

Tänään eletään sitä maagista kiinnittymishetkeä. Siis, jos olisi käynyt hyvä tuuri...

Kun alavatsakivut helpottivat tiistain tienoilla, niin tilalle tuli tissikipu. Se alkoi ihan hiljalleen nännien arkuudella, mutta on nyt muuttunut kokoajan pahemmaksi kivuksi. Yölläkin täytyy miettiä miten saa oltua kun tissit on niin kipeät. :D

Toisaalta toivon ihan hirveästi, mutta toisaalta en usko raskauteen. Tissikipua, vatsan nipistelyä ja juilintaa on mun menkkaoireistossa niin paljon, että tämä voi hyvinkin tarkoittaa vaan menkkoja.