Pikkusiskoni kertoi viime viikonloppuna kesäretkellämme, että he aikovat miehensä kanssa aloittaa lapsen yrittäminen parin viikon päästä kun pillerit loppuvat.
En tiennyt miten reagoida. Toki olen tästä tiennyt jo kauemminkin, mutta nyt kun tuo hetki koittaa, olen jollain tavalla katkera siitä, että heillä kenties onnistaa aikaisemmin. Heillä kenties on lapsi jo ensi vuonna.
Ja minä taas masennuksissani tungen kurkusta kaikki suklaat, sipsit ja kakkupalat mitä käsiini saan. Eli en todellakaan edesauta meidän lapsen saamista ollenkaan. Olen koittanut pitää mielessä sen ravintoterapeutin ohjeet, mutta niiden noudattaminen tuntuu aivan ylitsepääsemättömältä. Olen itse kuin pieni kakara, joka parkuu ettei saa tikkaria. Ja tämän tajutessani suutun itselleni vielä enemmän ja vaivun vain suurempaan epätoivoon. Olen jopa ajatellut, etten tule koskaan laihtumaan tarpeeksi, että pääsisimme lapsettomuushoitoihin. En tule koskaan olemaan terve äiti.
ps. Miehen toisen sperma-analyysin ja kromosomitutkimuksen tulokset tulevat huomenna! :S
Hei! Suosittelen Jutan superdiettiä, vaikka et liikkuisi yhtään, saa ruokavaliolla ihmeitä aikaan, Eka viikko on paha, sitten uuteen ruokailuun on jo tottunut...
VastaaPoistaKiitos vinkistä!
PoistaMä aattelin tota superdieettiä kokeilla, jos sillä sais kunnon spurtin läskien lähtöön. Sen verran hyvää oon kuullu ja nähny tuloksia et pakko se on itekin kokeilla.
PoistaPitääpä seurata sitten sunkin taivalta, että mitenkä tuo dieetti vaikuttaa. Meiltä lähti nyt kaikki herkut pois kotoa. Eikä uusia tule. Mieskin on nyt mukana tässä hommassa, niin josko me saatais yhdessä jotain tuloksiakin! :) Tsemppiä Feeniks!
Poista