Esimieheni huolestui

Kerroin esimiehelleni, että minulle tulee mitä todennäköisimmin olemaan hieman enemmän poissaoloja loppuvuodesta. Syyksi kerroin, että menneisyyden haamut kolkuttelee ja että sain tietää kesällä sairastavani sellaista sairautta, joka saattaa aiheuttaa lapsettomuutta. Että näiden vuoksi olen hakeutunut psykiatrisen sairaanhoitajan puheille ja alan käydä siellä säännöllisesti.

Esimieheni oli erittäin huolissaan jaksamisestani sekä kotona, että työpaikalla. Muutaman sekunnin ajan mietin, että teinkö virheen. Sitten hän sanoi, että turhaan sä mitään todistelet osaamistas, kyllä täällä kaikki sen tietää että sä olet loistava työntekijä. Hän myös sanoi, että saan pitää vaikka etäpäiviä aina kun tarvitsee. Oli kuulemma huomannut, että olen väsyneempi kuin yleensä olen ollut.

Kuva

Tästä meni muutama päivä eteenpäin kun esimieheni pyysi minut luokseen juttelemaan. Hän kertoi olleensa yhteydessä työpaikkalääkäriimme ja jutelleensa minun jaksamisestani hänen kanssaan. Lääkäri oli ollut sitä mieltä, että minun tulee käydä hänen vastaanotollaan, jotta voitaisiin varata minulle aika työpsykologille.

Tänään sitten kävin juttelemassa. Kerroin hyvin seikkaperäisesti kaikesta joka mieltä painaa. Ja itkukin siinä pääsi. Lääkäri toisteli, että jos haluan, voin päästä laihdutusleikkaukseen ja olen vielä niin nuori, ettei mitään kiirettä vielä! o_O Pisti niin vihaksi! Onko se leikkaus ensimmäinen keino, jota tarjotaan?! Ja toisena tuli lääkkeet... Minulle tarjottiin mielialalääkkeitä. Joskin lääkäri ei niitä määrännyt, vaan kehoitti psykologista sairaanhoitajaa selvittämään minulle sopivat lääkkeet. Ja sain ajan työpsykologille. Sieltä ilmeisesti minun pitäisi saada työkaluja töissä jaksamiseen.

Saapi nyt nähdä mitä tästä tulee. Kyllä ainakin terapeuttista hoitoa on tarjolla...