Repsahdus

Viime torstaina miehelle nousi 38 asteen kuume. Perjantaina aamulla puoli seitsemältä se oli edelleen 38. Kuume nousi koko päivän ja kun minä tulin töistä neljän aikoihin, niin kuumetta oli jo 39,6 astetta. Ja kun muita oireita ei ollut, lähdimme käymään päivystyksessä.

Sieltä mies sai mukaansa antibiootit, kun tulehdusarvot olivat korkeat. Kaksi pilleriä sai mukaan ja apteekista piti sitten hakea loput lauantaina. Mies otti ne kaksi pilleriä ohjeiden mukaan, mutta kuume ei laskenut alle 38 ja perjantain ja lauantain välisenä yönä alkoivat kovat vatsakrampit. Lauantaina puolen päivän aikoihin tilanne oli niin paha, että päätimme miehen äidin kanssa kiikuttaa hänet uudestaan päivystykseen.

Siellä menikin sitten koko päivä. Odotettiin ja odotettiin. Ja miehen vatsa on kovin kovin kipeä, kun kaksinkerroin joutuu tuolissakin istumaan. Hän ei pysty syömään, juo vain vettä. Lopulta tulehdusarvot olivat edelleen nousussa ja selvisi, että mies on allerginen sille antibiootille, joka hänelle oli perjantaina määrätty. Allergia luki miehen tiedoissa kyllä, mutta lääkäri ei ollut katsonut eikä kysynyt onko allergioita. Huoli oli silloin niin kova, etten itsekkään ymmärtänyt ettei mies saa niitä syödä. Pahimmat vatsakrampit varmasti johtuivat sitten sen lääkkeen syömisestä. Niinpä mies jäi lauantaina sairaalaan tiputukseen.

sxc.hu: Rotorhead

Ja minä jäin kotiin yksin. Ja huoli oli kova. Että se oli kamalaa kun yölläkin heräsi katsomaan puhelinta, että onko mies viestitellyt. Entä jos se olisikin umppari? Siinä tapauksessa mies pitäisi kiidättää toiseen kaupunkiin. Tai entä jos se on jotakin vakavampaa? Tällaiset ajatukset pyöri mun mielessä koko yön.

Sunnuntai aamulla mies laittoi viestiä, että on kunnossa, kuume ja tulehdusarvot ovat laskeneet ja hän pääsee todennäköisesti kotiin. Sisätautilääkäri oli hänelle määrännyt toisenlaista antibioottia vatsaa rauhoittamaan ja edelleen laskemaan tulehdusarvoja, kun olivat vielä kohollaan. Iltapäivällä mies sitten kotiutui kolmen päivän sairaslomalappu kädessä. Hänen kuntonsa on kohentumaan päin ja kaikki on nyt hyvin.

sxc.hu: ana labate

Mutta. Tämä suuri huoli miehen voinnista aiheutti minulle stressireaktion ja repsahduksen. Lauantaina yksin illalla kotona ollessani söin. Söin niin paljon, että tuli pahaolo. Söin leffaeväämme. Sipsejä ja suklaata. Ja leivoin muffineita, joiden ainekset olivat olleet keittiön pöydällä jo pitkään. Ja söin niitäkin pari. Enkä sitten osannutkaan lopettaa, vaan söin vielä sunnuntainakin. Eilinen oli jo helpompi.

Stressatessani lakkaan nukkumasta ja syön. Mahdankohan saada tähän apukeinoja sieltä psykologiselta sairaanhoitajalta?  Jospa menneisyyden haamut väistyisivät ja pystyisin aloittamaan uuden elämän. Uuden elämän, johon kuuluu uusia roolea. Uudenlaista ruokaa. Uusia harrastuksia. Uudenlainen elämäntapa.