Minä kuulun mitä ilmeisemmin siihen pieneen osaan naisista, jotka kärsivät oviskivuista. Ihan järkyttävää kipuilua nyt vasemmalla munasarjan kohdalla! Ovisplussa tuli eilen ja jo lauantaina oli sellainen epämukava olo. Eilen sitten kun plussa tuli tikkuihin joskus neljän paikkeilla iltapäivällä, niin sen jälkeen alkoi jonkun ajan päästä kivut. Kipuilu on tänään voimistunut. Ei se varmaankaan kauaa kestä.
Lisäksi yhtenä uutena erikoisuutena on kohdunsuu ollut arka eli seksi sattuu. Siitä huolimatta ollaan talletettu (tai pankitettu, kuten mies sanoi eilen kunnei muistanut mikä se termi taas olikaan :D) torstaina, lauantaina, sunnuntaina ja tänään. Mies oli sitä mieltä, että vielä huomennakin niin on ainakin hyödynnetty tämä ihme.
30. toukokuuta 2016
29. toukokuuta 2016
6. toukokuuta 2016
Mitä jos musta ei edes tulisi hyvää äitiä?
Tällainen ajatus on pyörinyt lähiviikkoina mun mielessä useampaankin kertaan.
Olen itkenyt yksin ja miehen kainalossa. Olen pohtinut, etten millään pystyisi olemaan niin hyvä äiti kuin paras ystäväni tai siskoni on. Olen pohtinut, että miltä tuntuisi elää vanhaksi lapsettomana. Olen ajoittain ollut varma, etten pystyisi olemaan äiti. Olen uskonut, että kaikki muut ovat kuin tehtyjä äideiksi, mutta minusta ei tulisi hyvää äitiä tekemälläkään. Olen alkanut uskoa, että koska kaikki on niin vaikeaa, niin ehkä minusta ei ole tarkoituskaan tulla äitiä.
Ehkä minun osani on katsoa katellisena muiden lapsia ja läheisiäni, joita kutsutaan äideiksi.
Kahden viimeisen vuoden aikana lähipiirin on siunaantunut seitsemän lasta. Meidän yritystaival on kestänyt pian kaksi ja puoli vuotta. Ja kokoajan musta on tullut epävarmempi itsestäni äitinä. Epäilen jatkuvasti jaksamistani, osaamistani, pystymistäni, taitojani, kaikkea.
Huomenna on yhdet ristiäiset. Jännitän niitä kovasti. Kaikki on siellä vauvalasienläpi katsovia ihmisiä. Juuri kukaan ei tiedä meidän tilanteesta. Eniten pelkään, että joku kysyy meiltä koska meille tulee vauva. Tuntuu siltä, että kaikki tämän vauvan elämässä ärsyttää mua. Vauvaa kutsutaan keijuksi. Sekin on ärsyttävää. Kuten myös se, että hänellä käytetään haalareita, vaikka hän on tyttö. Ärsyttää myös, että äiti ruokkii pientä keijukaistaan tuttipullosta väärin. Kaikki näistä on sellaisia asioita, jotka eivät liity minuun millään tavalla. Ja silti ne ärsyttävät. Jännitän ristiäisiä niin kovasti, etten tiedä miten selviän niistä loppuun asti.
Ja kaiken keskellä ja kaikesta huolimatta toivoisin olevani raskaana. Pelkään vauva-arkea. Toivon sitä. Jännitän raskautta. Pelkään synnyttämistä. Toivoisin silti olevani äiti. Kaipaan omaa lasta. Yk14 käynnistyi tiputtelulla tiistai-iltana. Ja edelleen minä vain odotan ja toivon ja pelkään.
Olen itkenyt yksin ja miehen kainalossa. Olen pohtinut, etten millään pystyisi olemaan niin hyvä äiti kuin paras ystäväni tai siskoni on. Olen pohtinut, että miltä tuntuisi elää vanhaksi lapsettomana. Olen ajoittain ollut varma, etten pystyisi olemaan äiti. Olen uskonut, että kaikki muut ovat kuin tehtyjä äideiksi, mutta minusta ei tulisi hyvää äitiä tekemälläkään. Olen alkanut uskoa, että koska kaikki on niin vaikeaa, niin ehkä minusta ei ole tarkoituskaan tulla äitiä.
Ehkä minun osani on katsoa katellisena muiden lapsia ja läheisiäni, joita kutsutaan äideiksi.
Kahden viimeisen vuoden aikana lähipiirin on siunaantunut seitsemän lasta. Meidän yritystaival on kestänyt pian kaksi ja puoli vuotta. Ja kokoajan musta on tullut epävarmempi itsestäni äitinä. Epäilen jatkuvasti jaksamistani, osaamistani, pystymistäni, taitojani, kaikkea.
Huomenna on yhdet ristiäiset. Jännitän niitä kovasti. Kaikki on siellä vauvalasienläpi katsovia ihmisiä. Juuri kukaan ei tiedä meidän tilanteesta. Eniten pelkään, että joku kysyy meiltä koska meille tulee vauva. Tuntuu siltä, että kaikki tämän vauvan elämässä ärsyttää mua. Vauvaa kutsutaan keijuksi. Sekin on ärsyttävää. Kuten myös se, että hänellä käytetään haalareita, vaikka hän on tyttö. Ärsyttää myös, että äiti ruokkii pientä keijukaistaan tuttipullosta väärin. Kaikki näistä on sellaisia asioita, jotka eivät liity minuun millään tavalla. Ja silti ne ärsyttävät. Jännitän ristiäisiä niin kovasti, etten tiedä miten selviän niistä loppuun asti.
Ja kaiken keskellä ja kaikesta huolimatta toivoisin olevani raskaana. Pelkään vauva-arkea. Toivon sitä. Jännitän raskautta. Pelkään synnyttämistä. Toivoisin silti olevani äiti. Kaipaan omaa lasta. Yk14 käynnistyi tiputtelulla tiistai-iltana. Ja edelleen minä vain odotan ja toivon ja pelkään.
4. toukokuuta 2016
Suunnitelmien muutos
Keskusteltiin miehen kanssa näistä clomeista ja kesästä ja meidän lähitulevaisuuden suunnitelmista toissapäivänä.
Meillä on kivoja kesäsuunnitelmia, mm. ulkomaanmatka. Osittain tästä matkasta johtuen minä ehdotin miehelle, että mitä jos aloitettaisiin clomit vasta reissun jälkeen loppukesästä. Minä kun kovasti haluaisin mukaan matkalle. Ja toinen syy, josta mieskin oli samaa mieltä, on se, että miehen pitää rajoittaa juomisiaan jonkin verran vielä lisää noihin clomikiertoihin.
Aikaisempiin kokemuksiin perustuen me tiedetään, että miehen siittiötilanne paranee kun hän juo vähän vähemmän. Ihan loogista kyllä muutenkin... Mutta tästä syystä hän on päättänyt, että meidän lomareissun jälkeen hän vähentää kaljan juontia pariin saunaolueen. Näin siittiöitä olisi tarjolla enemmän jos ne clomit avittaa mun puolelta asioita. Lisäksi mies syö sinkkiä päivittäin.
Minä taas olen luvannut liikkua enemmän ja syödä vähemmän herkkuja. Tällä hetkellä turhauttaa kovasti kun olin jo päässyt hyvään sykkeeseen pilateksessa ja nyt olen ollut useana peräkkäisenä viikkona kipeänä milloin mitenkin. Ensin vatsatautia, sitten jäätävä flunssa pienen lämpöilyn kera ja nyt tällä viikolla venäytin selkäni...
No, eniveis, nyt mä yritän olla huolehtimatta sen suuremmin mistään ja alan odottaa meidän kesälomamatkaa. :) Kivaa, pian on kesä!
Meillä on kivoja kesäsuunnitelmia, mm. ulkomaanmatka. Osittain tästä matkasta johtuen minä ehdotin miehelle, että mitä jos aloitettaisiin clomit vasta reissun jälkeen loppukesästä. Minä kun kovasti haluaisin mukaan matkalle. Ja toinen syy, josta mieskin oli samaa mieltä, on se, että miehen pitää rajoittaa juomisiaan jonkin verran vielä lisää noihin clomikiertoihin.
Aikaisempiin kokemuksiin perustuen me tiedetään, että miehen siittiötilanne paranee kun hän juo vähän vähemmän. Ihan loogista kyllä muutenkin... Mutta tästä syystä hän on päättänyt, että meidän lomareissun jälkeen hän vähentää kaljan juontia pariin saunaolueen. Näin siittiöitä olisi tarjolla enemmän jos ne clomit avittaa mun puolelta asioita. Lisäksi mies syö sinkkiä päivittäin.
Minä taas olen luvannut liikkua enemmän ja syödä vähemmän herkkuja. Tällä hetkellä turhauttaa kovasti kun olin jo päässyt hyvään sykkeeseen pilateksessa ja nyt olen ollut useana peräkkäisenä viikkona kipeänä milloin mitenkin. Ensin vatsatautia, sitten jäätävä flunssa pienen lämpöilyn kera ja nyt tällä viikolla venäytin selkäni...
No, eniveis, nyt mä yritän olla huolehtimatta sen suuremmin mistään ja alan odottaa meidän kesälomamatkaa. :) Kivaa, pian on kesä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)