Ovulaatiosta

Nyt on toinen päivä, kun mun alaselkään särkee todella paljon. Kipu keskittyy lähinnä vasemmalle puolelle. Olisiko se ovulaatio? Olis kp 16 menossa.

Unohdin ostaa ovistikkuja, joten en voi testata. Arvatkaa harmittaako. Oma moka. No, ensi kierrossa sitten.

Nyt kuitenkin pohdituttaa meitä kovasti tämä särky. Se kun on aika lamauttavaa omalla tavallaan. Panadol ei ainakaan auttanut kipuun... Istuminen ja pitkään seisominen tuntuu pahalta selkään. Maatessa sohvalla tai sängyssä tilanne on mukavin. Ja sittenkin siinä on oltava kuumavesipullo. Mieluiten mahdollisimman kuumana, että auttaa.

Koitin lukea netistä niitä ovisoireita, mutta nopeasti selatessa sieltä ei löytynyt kuin tällainen lista: 

1. Kohdunkaulan liman erityksen lisääntyminen
2. Kohdunnapukka siirtyy ja pehmenee
3. Toispuoleinen kipu vatsassa
4. Kehon lämpötila nousee
5. Lutenisoivan hormonin (LH) pitoisuudet nousevat

Mutta mutta... Kai tuohon vatsakipuun voisi laskea selkäkivutkin? Olen yhden kerran elämässä havainnut selvän ovisliman eikä sellaista limaa kyllä ole nyt. Tai ehkä limaneritys on voimakkaampaa, mutta tiedä sitä sitten. 

Etappi nro 2

Se olis nyt 10kg kevyempänä kohti kevättä!

Kuva

Eli yhteensä 5kk ja -10kg. Jos jatkuisi samaan malliin niin tavoitteesta ei kesän jälkeen puuttuisi kuin muutama kilo. Ehkä toivoa on saada tämä pudotus tänä vuonna valmiiksi...?

Tiedä sitä sitten. Vesijuoksu ainakin oli aika rankkaa. Kävin ekaa kertaa kokeilemassa. Vesijumppa vaan taitaa olla enemmän se mun lajini. :D Sain vanhemmiltani synttärilahjaksi keppijumppakepin, jonka päässä on kuminauhat. Eli kaipa sitten sitäkin on kokeiltava jossain vaiheessa...

Ensi viikolla mulla on talviloma. Ajattelin avata fillarikauden! :)

Kiertokulku

Elämä on yhtä kiertoa.

Siskoni raskaus on kohta puolivälissä. Muistaakseni ensi viikolla tai sitä seuraavalla viikolla. Ollaan jotakuinkin niillä kohdin kun  hän alkaa tuntea vauvan liikkeitä.

Samaan aikaan pappamme nukkui pois. Pitkän taistelun jälkeen syöpä vei voiton.

Elämä ja kuolema. Miksi niiden on aina kuljettava niin tiukasti käsikynkkää?

Kipu

Kipu on läsnä.

Jatkuvasti.

Kuin härnäten,

se hetkeksi kaikkoaa,

palatakseen takaisin

voimakkaampana,

hurjempana,

kamalampana.

Kuva

Uutta kiertoa pukkaa

Viikonloppuna jäi paperiin pieni punertava jälki. Jaaha, Yk7 ilmoitti tulostaan.

Tänään taitaa virallisesti olla kp1. Ajattelin, että ottaisin erilaisen taktiikan tähän kiertoon. En odottaisi sitä kahta kuukauttaa uuden terokuurin kanssa, vaan hankkisin ovistikkuja ja haravoisin kaikin aistein, että josko se kuitenkin tulisi se ovis.

Minä kun en ole ikinä ovista bongannut. Ei mulla ole koskaan ollut kipuja, ei limoja, ei mitään. Ja sitten ajattelin, että jos se ovis tulisikin tikkuun näkyviin, niin alottaisin sen jälkeen terot. En tiedä onko tässä mitään järkeä, vaan kiusaanko vain itseäni.

Jokatapauksessa, Yk7 alkoi nyt. Murehdin minä oviksesta tai kivuista tai hedelmättömyydestämme.

Itseni tsemppausta

Taas on se hetki kun pitää yrittää tsempata itseäni. Nimittäin menkat ovat taas nurkan takana. Nyt on terolutkuuri ohitse, ja odotellaan. Eilen oli alaselkä niin kipeä, että hain kuumavesipullon apuun.

Kuva

Miten minä tsemppaan itseäni?

1. Laittamalla kaiken valmiiksi. Eli varmistamalla, että siteitä on riittävästi, hakemalla kuumavesipullon kaapista, etsimällä hyviä leffoja tai sarjoja tallennukseen, että voin niitä sitten kivuissani katsella. Ja tietysti tsekkaamalla, että lääkkeitä on. 
2. Annan itselleni luvan suklaalle tms. esimerkiksi jäätelölle. Jokin herkkupala tuntuu niin luksukselta kaiken kivun keskellä.
3. Pesen itselleni olohousut ja lempi t-paidan. Niin tietää, ettei vaatteet purista. 
4. Tyhjentämällä kalenterin. 
5. Sopimalla taktiikasta miehen kanssa. Välillä toivon, että hän pysyy pois tieltä. :D Välillä taas toivon häneltä extrahuomiota. Tämä menee niin mielialan mukaan. 
6. Muistuttamalla itseäni, että kyllä selviän taas kivuista. 

On se niin surullista, että kaikki tämä tarvitaan vain ja ainoastaan menkkojen takia....