27. elokuuta 2014

Pää hajoaa pirstaleiksi

Perustin blogin, jotta miehen ei tarvitse olla roskasäkkinä kaikelle.

Sitten kävikin niin, etten osannutkaan kirjoittaa tänne kaikkea. En pystynytkään jakamaan ajatuksiani sensuroimatta. Ja mies on saanut osansa. Minä olen saanut pääni niin monelle sykkyrälle, etten osaa laskea niin pitkälle.

Menneisyydessä on paljon selvittämättömiä ja loppuun käsittelemättömiä asioita. Viime vuonna sain kuulla sairastavani endometrioosia ja tänä vuonna pco:ta. Lisäksi mies ei ole kunnossa, kun testosteronitaso ei ole normaali. Ja vielä pitäisi pystyä käsittelemään syitä lihavuuteen ja saada aikaan elämäntapamuutos.

Joo. Pikkuisen liikaa mun päälle. Ravitsemusterapeutti suositteli psykologia. Lapsettomuuspolilta kerrottiin laitettavan lähete psykoterapeutille. Vaikka kuinka olen kannustanut muutamaa ystävääni hakeutumaan psykologin juttusille ja olen itsekin pari kertaa ollut ryhmäistunnossa on jotenkin epäonnistunut olo. En osaa käsitellä itse omia asioitani. En selviä ilman apua mistään. Olenko sairas?

4 kommenttia:

  1. Et ole sairas vain väsynyt. Ei ole häpeä käydä psykologilla, se on itsestään huolta pitämistä.

    VastaaPoista
  2. Mä kävin välillä tiheemminkin psykiatrilla/psykologilla ku hoidot meni miten meni. Helpotti ku sai täysin ulkopuoliselle jutella asioista. Eikä todellakaan ole häpeä jos tarvitsee jutella psykologille, on nää sen verran isoja asioita itsekseen käsiteltäväks.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)