12. syyskuuta 2014

Meillä junnataan paikallaan

Aika on pysähtynyt, mutta vilistää ohi vauhdilla.

Käsitättekö mitä tarkoitan?

Mun ja miehen päähän mahtuu vaan ajatukset siitä, että painon pitäisi pudota ja, että mun pitäis päästä purkamaan ajatuksiani. Kaikki muu lipuu ohitse. Kenellekään ei voi kertoa. Kukaan ei tiedä. Pahoitan mieleni jos jonkinlaisesta syystä, mutten voi kertoa oikeaa syytä. Valehtelen joka toiselle, joka kysyy vointiani.

Kaikki ympärilläni ovat raskaana, saaneet juuri vauvan tai yrittämässä. Ja me junnataan paikallaan. Töissäkin on 5 henkilöä, jotka tiedän, raskaana. Ja pari on äippälomalla. Paras ystäväni odottaa. Siskoni kai yrittää raskautua. Ja kaiken lisäksi äitini puhuu lapsista. Ostelee jos jonkinlaista tavaraa vauvoille ja lapsille varastoon tulevaisuutta varten. Ja me junnataan paikallaan.

Musta on tulossa katkera. Meillä on takana jo miltein 9 kk yritystä. Lapsettomuutta niin minun kuin miehen puolelta. Sairauksia ja tietämättömyyttä. Menkattomuutta. Mihin sitä voi luottaa jos ei omaan kroppaansa?

14 kommenttia:

  1. Ollaan hyvin samankaltaisessa tilanteessa... ja raskasta on. Ja tämän viikkoisen lääkärin jäljiltä voin todeta, että todellakaan omaan kroppaansa EI voi luottaa!! Voimia <3

    VastaaPoista
  2. Niin tuttuja ajatuksia... Meillä yritystä takana 26 kk. Joka päivä sitä vaan yrittää hymyillä, kun joku toinen on tullut raskaaksi tai saanut lapsen. Meissä ei kuulemman ole mitään vikaa, eli pakkohan sen on onnistua joskus? Tsemppiä teille, ette ole yksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kaipasen joskus on onnistuttava. Niin meillä, kuin teilläkin. Jaksamisia ja tsemppiä! <3

      Poista
  3. Tsemppiä yritykseen! Minulla oli täsmälleen samat ajatukset, kun yritystä oli takana suunnilleen saman verran kuin teillä. Stressi siitä, että painon pitää pudota toi lopulta ainoastaan lisää painoa. Motivaatio lopahti epätoivoon ja alakuloon, johon sitten syötiin lisää..

    Lopulta odotuksemme kuitenkin palkittiin 21kk yrityksen jälkeen, eli älä vielä lannistu! Joskus jo pelkkä kropan palautuminen pillereistä ym saattaa kestää reilusti yli vuoden..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa niiiiiin tutulta tuo syöminen. Ravitsemusterapeuttikin vaan totesi, että lakkaa ajattelemasta sitä painonpudotuksena vaan ajattele sitä elämänmuutoksena. Meinasin motata häntä kuonoon! Ei se niin vaan tapahdu, sormia napsauttamalla...

      Hirmuisesti onnea teille! Pitkän yrityksen jälkeen onnistumisen tunnetta ei varmasti voi sanoin kuvata.

      Ja kiitos lohdullisista sanoista <3

      Poista
  4. Kannattaa kertoa ihmisille missä mennään ja samalla kertoa, että elkee sitten kyselkö, että kyllä täältä sitten sitä inffoa tulee jos niikseen on. Meillä toiminut ainakin jotenkin. Helpottaa myös omaa oloa, kun ei tarvii tuhlata aikaa salailuun vaan voi sit keskittyä siihen painonpudotukseen.

    Mut tietysti miten vaan itestä tuntuu hyvältä, se on pääasia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta ja ajatusten jakamisesta<3 Mä olen sulkenut koko vauva-asian johonkin lokeroon, jota ei raoteta... Nyt on vaan huono hetki kertoa tästä kaikesta kummankaan perheille, kun miehen pikkusisko meni kihloihin ja isoveljen parisuhteessa on menossa kriisi.

      Poista
  5. Heips, painin samojen asioiden kanssa kuin sinä :) yli vuosi lapsettomuutta ( endo ja pco) helmikuusta elokuuhun tiputin n. 10kg. Apua oli juuri tuollaisesta samantyyppisestä appsista, josta mainitsit aikaisemmin. Lisäksi ehkäisyrenkaan lopettamisen jälkeen (8/2013) paino alkoi tippumaan. Lääköri määräsi myös metforminia, ehkä siitäkin on ollut apua, vaikea sanoa :)
    Eilen olin ensimmäisessä punktiossa, kaiki meni hyvin, varauduin pahimpaan, mutta kipu oli mitätöntä verrattuna menkkakipuihin. Huomenna alkionsiirtoon toivottavasti :) puolen tunnin päästä soitan hedelmöittymisestä ivf-hoitajalle. Huh.
    Kannattaa aloittaa jo hyvien vitaaminien nappailu. Itse olen melkein vuoden käyttänyt solgarin prenetal vitamis-monivitamiineja. Siinä on foolihappoa, ym. Edullisimmillaan iherbista tilattuna.
    Tämä nyt kuulostaa pahalta, mutta itselläni onneksi tipahti tuo 10 kg aika helposti itsestään. Nyt olen enemmän siinä 'omassa' painossa n.90 kg. Parikyt kiloa kyllä olisi vielä hyvä tiputtaa :) olen kyllä aina ollut tosi urheilullinen ja liikkunut paljon. Mutta liikuntaa ei kannata liikaa lisätä jos yrittää painoa tiputtaa, itselläni ei ainakaan toimi. Paljosta liikkumisestä tulee JÄÄTÄVÄ nälkä :) sopivasti mukavaa liikuntaa. Itse innostuin joogasta, auttaa myös mielenlukkoihin. Youtubessa on kivasti erilasia joogavideoita joita voi kotona tehdä.
    Lisäksi tärkein apu minulla oli endo-ruokavalio. Aluksi noudatin aika orjallisesti, mutta nykyään vältän valkoisia viljoja, valkoista riisiä ( joskus herkuttelen vaalella leivällä tai munkilla) en käytä soijaa ja käytän vähän maitotuotteia ja yleensä vaan luomuna ja hapatettuna (esim rahka, jogurtti ja tietty joskus vähän jätskiä)
    Sokerihiiri oon aina ollut, mutta oon päättäny niin, että jos vähennän ylimääräisen sokerin ns turhista paikoista (sokeroitu jugurtti tms) niin voin sillon tällön syödä karkkia ja herkkuja :)

    Huh, tollainen pläjäys nyt tuli... Toivon sinulle kaikkea hyvää ja aurinkoa välillä niin pimeän taivaan takaa :)

    T.juu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Ihan tulee kyyneleet silmäkulmiin <3 Ei sanat varmaan riitä kiittämään kommenttisi tärkeyttä. Niin hurjalta kuin teidänkin tarinanne kuulostaa, saan siitä paljon voimia jatkaa.

      Mulla alkaa ens kuun alussa nettivalmennus. Jospa sieltä saisin jotain järkeä makeanhimon hillitsemiseen. Sipsit olen jättänyt pois oikeastaan kokonaan. Yllättävän helppoa sekin loppujen lopuksi oli. Vitamiineja saan tällä hetkellä Aloevera -juomasta. Kenties hankin ehdottamasi vitskupurkin sen lisäksi vielä.

      Toivotan teille ihan hurjasti onnea, että kaikki menisi hyvin! :) <3

      Poista
  6. Kiva kuulla, että on apua :) Välillä on ollut hankalaa, mutta aina on selvitty :) Joskus pyörin itsesäälissä sen hetken kun siltä tuntuu, mutta onneksi se ei kestä kauaa. Olen yrittänyt nauttia kaikesta muusta elämästä enemmän kun murehtinut tulevaa tai stressannut. Mitä vähemmän stressaantunut olen sen parempi on yleiskunto, henkinen ja fyysinen.

    http://www.life.fi/Solgar-Prenatal-Nutrients tuossa noi mainitsemani vitamiinit, olen itse tykännyt :)

    Tänään kävin et:ssä eli alkionsiirrossa, kaksi pallukkaa saivat hedelmöitettyä, muut olivat raakoja. Nyt vaan odotellaan :)

    T.juuu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkistä! Eivät olleet edes kovin kalliita vitamiineja nuo. :)

      Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu, itsekullakin. Täytyy yrittää ajatella, että joillain tilanne on paljon pahempi kuin meillä.

      Tsemppipeukalot on pystyssä teille! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)