Viikonloppuna tapahtui monta asiaa. Niistä tärkeimmät ovat kummipoikani syntymä ja se, että miehen perhe melkein kokonaisuudessaan tietää, että yritämme lasta.
"Moi, olen lapseton."
Mies kertoi isälleen ja minä olin jo aikaisemmin kertonut miehen veljen tyttöystävälle, hyvälle ystävälleni. Nyt he kaikki tietävät. Vielä pitää kertoa miehen pikkusiskolle ja hänen kihlatulleen. Ja minun perheelleni. Menemme tänään juttelemaan yhdessä miehen vanhemmille tästä koko sotkusta. Siitä tulee rankkaa.
Seuraavista viikoista tulee rankkaa, kun mun pitää selittää äidilleni, että hänen lapsensa on lapseton. Ainakin nyt. Tällä hetkellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ICSI. Ja sekään ei ole ihan lähellä, koska olen ylipainoinen. Ja taustani tietäen, kun olen masentunut, syön.
Tämän aamun ensimmäinen ajatukseni oli, että miten ihmeessä minä kerron, että en voi saada lapsia.
 |
| Kuva |
Elämän ihme
Kaiken tämän murheen keskelle syntyi pieni poika. Parhaan ystäväni poika. Minun kummipoikani. Terve poika. Suloinen kuin mikä. Ainakin kuvista päätellen. En malttaisi odottaa, että saan hänet syliini tuhisemaan.
Samaan aikaan pelkään reaktiotani. Minkälainen tunnemyrsky ylitseni kulkee, kun saan syliini vastasyntyneen? Olen iloinen ystäväni puolesta, koska heilläkään ei ollut helppo taival raskauteen. Samalla olen kamalan surullinen, etten voi tarjota miehelleni sitä iloa.
 |
| Kuva |
Apua
Aion tänään varata ajan psykiatriselle sairaanhoitajalle. Käynti on ilmainen. Toivottavasti siitä on jotain apua...
Pian alkaa myös Kiloklubin nettivalmennus. Kumpa saisin päähäni iskostettua uudenlaisen ruokarytmin ja helkkukiellon. Kumpa voisin olla ajattelematta ruokaa. Kumpa se olisi vain välttämätön paha.
ps. Tänään alkoi taas keltarauhashormoni -kuuri. 10 päivää, niin alkaa uusi kierto. Ainakin pitäisi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)