Mun on paino syömisten tarkkailusta ja liikkumisesta huolimatta jäänyt paikoilleen. Okei, ehkä on muutama pulla ja suklaa tullut syötyä enemmän. Mutta sallittakoon se. Onhan tämä alkuvuosi ollut henkisesti kovinkin raskasta aikaa.
Se tosiasia, että siskoni on raskaana ei tule muuttumaan. (Herrantähden, toivottavasti ei muutukaan!) Ja isoisäni makaa sairaalassa puolitiedottomana jalka jo puoliksi toisella puolen. Sillekään en mahda mitään.
 |
| Kuva |
Siispä, kun pelikortit on lyöty pöytään, niillä pitäisi pelata. Miten sen vain saa toimimaan? Dietillä? Ja millä dietillä? Karppaustako? Atkinsindiettiä? Painonvartijoita? Pussikeittodietti? Liian paljon valinnan varaa. Ja liian paljon ajatukset kohdistuu siihen ruokaan. Jos pitää mitettiä jatkuvasti mitä suuhun voi ja saa laittaa, niin sitä enemmän mielen perukoilla kummittelee Fazerin suklaa ja sipsipussi.
Tavallaan olen aina ollut ihmediettejä vastaan. Miten se normaaliin ruokaan siirtyminen sitten tapahtuu? Painohan siinä väkisinkin sitten nousee eli onko sitten laihdutettava muutama kilo tavoitepainon alle? Itsensä huijaamista pitkälti... Mutta kun se oma paino ei laske. Ja kun se ei laske, niin aina menee pidempää niihin hoitoihin pääseminen. :(
Onko jollakin kokemuksia jostan dieteistä? Hyvää/huonoa sanottavaa?
PCOS:n hoidossa tehokkain lienee VHH. Eli kaikki sokerit pois ja hiilarit melko matalalle. Jos et saa metformiinia laihdutuksen tueksi, niin kannattaa tutustua berberiiniin. Sillä saatu yhtä hyviä tuloksia PCOS:n hoidossa, kuin metformiinilla.
VastaaPoistaKiitos vinkistä! Pitää tutustua tarkemmin. :)
PoistaKaikkia ihme diettejä kokeilleena kaikista paras on ollut pt:n hankkiminen. Ei oikeasti voi lipsua ja pt pitää huolta että paino tippuu eikä jumitusvaiheita tuu :)
VastaaPoistaJos ei oo varaa tai halua laittaa kuukaudessa niin paljoa rahaa, että kävisi pt:n kanssa treenaamassa niin ainakin oma pt tekee etänä ruoka ja treeni ohjelmia ja sillonkin ollaan spostin kautta yhteydessä, eli viikottain joutuu raportoimaan painonsa :) On siis hieman halvempi vaihtoehto :)
Harkitsin tuota vuosi sitten, mutta mulla ei ollut varaa pt:n hankintaan. Lupauduin syksyllä lähteä mukaan etäohjelmaan, mutta sieltä ei sitten koskaan mitään yhteydenottoa tullutkaan. Joten sekin jäi. En tiedä pitäisikö uskaltaa taas tutkia tarjontaa. Jollain tavalla se pt:n ajatus kiehtoo, jollain tavalla pelottaa ihan pirusti!
PoistaJokaisella dieetillä on omat kannattajansa ja vastustajansa. Työkaverini on nyt jonkin aikaa ollut 5:2 -dieetillä, eli kahtena päivänä viikossa syödään 500 kcal ja muina päivinä normaalisti. Hän ei omista vaakaa, joten vaikea sanoa kuinka se toimii, mutta silmin nähden näyttää kuin hänen vatsansa olisi pienentynyt. Lisäksi hän sanoi että ruokahalu on tuon myötä pienentynyt. Eli annoskoot ovat pienentyneet.
VastaaPoistaOman kuntosalini personal trainer ei tuosta dieetistä innostunut. Hän sanoi että syömällä joka päivä 1700 kcal ei näe lainkaan nälkää, mutta painoa putoaa useampi sata grammaa joka ikinen viikko. Tuossa on vaan ongelmana niiden kalorien laskeminen. :/
Itse olen aikoinaan laihduttanut Painonvartijoiden pisteitä laskemalla 25 kg. Kun paino putosi, niin se "ruokki" koko ajan sitä kiinnostusta pudottaa lisää. Minulla se toimi. Monet sanovat että laihdutetut kilot tulevat aina takaisin, että pysyvä muutos vaatii pysyvästi elämäntapojen muutoksen, että entiseen ei voi palata.
Olen myös kuullut tuosta 5:2 dietistä, mutten ole kyllä sen tuloksista kuullut mitään. Mulla ongelma on iltasyöminen ja herkuttelu. Annoskoot ovat pienentyneet "normaaliin" jo vuosia sitten. Ja mielelläni syön enemmän lihaa kuin perunaa.
PoistaMulla on myös tallessa vielä painonvartijoiden pistelaskutaulukko. Multa vaan puuttuu siitä se ohjeistus, miten painon saa pysymään tavoitteeseen pääsyn jälkeen. Mahdankohan ajatella että ihan turhaa laihduttaa, kun ei se paino kuitenkaan pysy...?
Kiitos kokemustesi ja ajatustesi jakamisesta!
Tiedän, että tämä kommentti ei sua lohduta, mutta kirjoitan silti.
VastaaPoistaOlin vuosia sitten samassa tilanteessa kuin sinä. Lääkäri käski laihduttaa 20 kg ennen raskautumista ja olin aivan varma etten onnistu. Itkin, surin ja söin. Meni vuosi, lihoin 6 kg. Lopulta turruin ajatukseen etten lasta saa.
Meni toinenkin vuosi. Elämä mateli tasaiseen tahtiin. En laihtunut, en lihonut. Loppuvuodesta sain potkut töistä ja muutimme toiselle paikkakunnalle.
Kun saimme muuton tehtyä ja seisoin uudessa keittiössäni, päässäni niksahti. Päätin, että tähän taloon me tehdään vauva. Vaikka aikaisemminkin olin tosissani yrittänyt laihtua niin nyt olin koko sydämellä mukana. Fiilis koko elämään oli eri. En tiedä mitä tapahtui, mutta tunsin itsessäni muutoksen ja kauan ennen laihtumista. Ja kun laihtuminen alkoi, sätin itseäni siitä, että hukkasin niin monia vuosia.
Meillä on nyt yksi lapsi, enempää emme saa. Minä olen laihtunut yhteensä 35 kg. Laihdutan yhä. Ja olen kiitollinen potkuistani. Siinä vanhassa kaupungissa lihoisin yhä.
Onnea painon putoamisesta ja lapsesta! Varmaan hieno palkinto kaikelle uurastukselle.
PoistaToivoin itsekin paikkakunnan muutoksella olevan vastaava vaikutus, mutta muutto osui syksyyn ja minä kärsin kaamosmasennuksesta, joten ei tämä ole kovin hyvin lähtenyt käyntiin. Lisäksi en voi tehdä kävelylenkkejä, kun kärsin plantaarifaskiitista. En malta odottaa kevättä, että pääsisin pyöräilemään.
Ehkä se tästä. Tarinasi ainakin osoittaa, että se on mahdollista!