Nyt kun sisko onkin raskaana ja minä en, tilanteemme on muuttunut. Tai saatan vain uskotella niin itselleni. En tiedä. Oma olemiseni on kuitenkin muuttunut. Yhdessäolo ei ole enää niin mutkatonta kuin ennen.
Se on sääli.
Koen samalla tavalla suhteeni äitiini muuttuneen. Hänestä on tulossa ylpeä mamma. Ja hän kyllä kuuluttaa sen kaikille. En kuitenkaan ole kyennyt kuuluttamaan itse hänelle, että miltä minusta tuntuu kun hän jatkuvasti puhuu tulevasta ja vauvasta. Että saattaisin kaivata jotain muuta kuin jatkuvaa vauvahypetystä. Että hän voisi ottaa minunkin tunteeni huomioon, vaikka tietysti iloinen on siskoni puolesta.
Aikaisemmin kerroin äidilleni kaiken. Enää en kerro. En pysty.
Minulla on itseäni muutaman vuoden nuorempi serkku. Hänellä on kaksi lasta. Nuorempi on 3 kk nuorempi kuin meidän lapsemme. Olen ollut helpottunut, että hänellä on kaksi lasta ja enempää ei tule. Tai siis niin olen ajatellut, kun kerran on jo kaksi. Tässä jokunen päivä sitten alkoi ahdistus nousta, että mitäs jos yhtäkkiä heille tuleekin kolmas - sehän ei olisi mitenkään tavatonta, että olisi kolme lasta?! Ja me emme ehkä hoidoilla onnistu saamaan hartaasti toivomaamme sisarusta lapsellemme... En haluaisi olla katkera, mutta en vaan pysty iloitsemaan toisten lapsista. Se ei ole minulta pois, tiedän sen. Mutta silti ahdistaa.
VastaaPoistaNiin se on ristiriitaista. Ja surullista. Olen myös mietiskellyt tuota lasten määrää. Minä olen aina halunnut kaksi, mies kolme. Ja jotenkin tämä lapsettomuus on tuhonnut senkin pienen ilon, jonka saimme kun mietiskelimme nimivaihtoehtoja tulevaa varten, niitä kolmea varten...
PoistaToivon sinulle jaksamista arkeen ja iloitse pienestä ihmeestänne!
Niin tiedän miltä sinusta tuntuu... Mutta itse huomasin,että sisko oli juuri se kenelle pystyin puhumaan lapsettomuudesta ja mikä tuki hän on ollutkaan. Kyllä se kirpasi nähdä hänet raskaana ja katsella toisen mahankasvua,mutta parempaa tukea en olis voinut saadakkaan :). Meidän välit ainakin lähentyi entisestään vain. Oli ihminen joka ymmärsi ja näkee tuskan vieläkin. Aina ei edes sanoja tarvita t. Se onnellinen siskonpojan täti :)
VastaaPoistaIhanaa, että joillakin on helppo olla on tilanne mikä tahansa. Ehkä minä mietin liikaa. Ehkä pitäisi lopettaa asioiden vatvominen. Mutta mitenkäs senkin sitten teet..? :D
PoistaÄitini soitti eilen ja kertoi, että siskonion moneen otteeseen pohtinut ääneen, että miten haluaa olla tukenani laihtumisessa. Että mitenkä hänestä olisi ihanaa, jos meidän lapsemme olisivat mahdollisesta parin vuoden ikäerosta huolimatta ystäviä.
Ehkä tosiaan mietin liikaa...
Pidä kiinni siskostasi! :)