Vaikka sitä lasta ei edes vielä ole. Tai on. Siskon mahassa. Vielä en ole päässyt tuntemaan vatsanpeitteiden läpi pieniä potkuja. Odotan sitä hetkeä kovasti, kun en ole ikinä sellaista päässyt kokemaan. Se on varmaan taianomaista. Tuntuu niin absurdilta kuulla miten siskoni kertoo pienistä terävistä potkuista. Miltä se voisikaan tuntua?
Nyt kuitenkin siskolla ja hänen miehellään on muuttoa ja remonttia meneillään, eivätkä vanhempamme pysty pitämään näppejään erossa siitä kaikesta, niin siskoni on kovin stressaantunut. Tästä syystä hänellä on ollut supistuksia ja vauva on pitkiä aikoja liikkumatta. En voisi olla enempää huolissani heistä molemmista.
Niin kovasti olen kateellinen sille pienelle elämälle siskoni vatsassa, mutta niin kovin huolissani olen heidän molempien terveydestä. Voisin tehdä miltei mitä vaan, että ne supistukset loppuisivat ja siskoni saisi stressivapaamman loppuraskauden. Hänellä on nyt menossa rv25 jo. Kesän jälkeen heitä on kolme.
 |
| Kuva |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)