16. joulukuuta 2015

2 v

Huomasin juuri, että meillä on mennyt jo 2 vuoden yrittämisen rajakin rikki. Emmekä ole yhtään lähempänä tavoitetta kuin silloin kaksi vuotta sitten.

Painonkin kanssa kumpikin meistä jojoilee ja pahasti.

Vuodet vain vierii eteenpäin...

8 kommenttia:

  1. Moikka, Huomasin, että sairastat endometrioosia. Oletko tutustunut endon ruokavaliohoitoon? Suosittelen lämpimästi, jos ei ole vielä tuttu. Olen itse sairastanut myös todella pahana endoa, ja minulla on ollut myös isoja endometrioomia munasarjoissa. Niinä kuukausina kun pystyin noudattamaan endolle sopivaa ruokavaliota, olin täysin kivuton. Heti kun palautin tietyt ruoka-aineet ruokavaliooni, olin jälleen kipeä. Kerkesin noudattaa kolme kuukautta ruokavaliota, kun yhtäkkiä täysin odottamatta ( olin luovuttanut) tulin raskaaksi kolmen vuoden lapsettomuuden jälkeen. Meillä oli hyvin samalainen tilanne kuin teillä. Toivotan sydämmestäni tsemppiä paljon! Ja tutustu tuohon ruokavalioon, ellei ole jo tuttu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole sen suuremmin tutustunut ruokavaliohoitoon. Noita ruokavalioita kun tuntuu olevan ihan joka lähtöön... :/ Ihanaa, että sulle auttoi oikeiden ruokien syöminen ja vielä noinkin ihanasti, että tulit raskaaksi. Onnea siitä! :)

      Poista
  2. Vuodet tosiaan vierii eteenpäin kun pikajuna.... Tuntuu että eilen oli kauhee kriisi että viisi vuotta yritystä tuli täyteen ja ens kuussa siihen lisätään vielä puolivuotta lisää? :o
    Oon järkyytyny ://

    Ja paino.. Sama homma täällä! Niiiin hyvin sain kunnon spurtin ja kilot senku lähti ja sit tuli vastoinkäyminen ja on ne kilot varmaan syöty takasin :( tekis mieli sanoo rumasana tähän väliin! Miksei pysty vaan ottaa niskasta itteään kiinni? :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Ei sitä lapsettomuuteen voi koskaan varautua riittävästi. Vaikka minäkin tämän pitkän taipaleen osasin aavistaa ja olin oikeastaan varma ettei me ilman hoitoja raskaaksi tulla. Jos niilläkään o_O Silti ei mikään valmistanut minua tähän vuoristorataan.

      Mä oon miettinyt useasti tuota samaa asiaa. Eikö lapsen saaminen ja lapsen kaipuu ole mukamas riittävä syy ottaa itseään niskasta kiinni ja saada paino alas? Ja tästä sopivasti mieli kääntää asian niin, että miten voinkaan olla paska ihminen kunnen voi oman lapseni tähden tehdä tätä....

      Ihan hurjasti jaksamista sulle <3

      Poista
  3. Eikö teillä olisi jo aloitettu ivf julkisella jos paino olisi "rajoissa"? Eihän se painonpudotus helppoa ole mutta jos se on ainoa este hoitojen aloitukseen niin eikö sekään motivoi tarpeeksi? Ei se vaadittu bmi raja edes ole niin mahdoton saavuttaa. On jotenkin kurjan tuntuista että kärsitte lapsettomuudesta ja hoitojen aloitus ja mahdollisuus onnistua on kuitenkin ihan omissa käsissäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Se kaikki olis mun omissa käsissä, mutta kun lapsettomuus jo ihan ajatuksen tasolla on niin kokonaisvaltaista, että siinä sivussa on vaikea keskittää ajatuksia mihinkään muuhun. On ajanjaksoja jolloin pystyn siihen ja paino putoaa. Mutta on myös niitä ajanjaksoja jolloin en pysty ja silloin paino valitettavasti nousee.

      Poista
    2. Onhan se tietenkin noinkin, liikunnan aloittaminen on aikamoisen hankalaa lapsettomuuskriisin keskellä, samoin jos on "tottunut" lohtusyömiseen niin se tekee asioista entistä mutkikkaampia. Tiedän kyllä ne tuntemukset lapsettomuuden suhteen. Minua on suojanneet kuivan kesän orava-tyyppiset geenit ja lapsuudenkodissa ruoka on aina ollut terveellistä ja herkkuja syöty vähän, joten en varmasti osaa samaistua tilanteeseen. Enkä halua ollenkaan vähätellä painonpudotuksen vaikeutta, lapsettomuuskriisissä se voi olla todella hankalaa. Uskon kuitenkin että se on mahdollista kun oikeat keinot löytyy mutta sen motivaation täytyy lähteä itsestä, kukaan ulkopuolinen sitä ei voi antaa. Itsensä syyllistäminen ei varmasti auta asiaa. Oletko saanut mitään keskusteluapua lapsettomuuden ja painoasioiden suhteen? Ylipaino ei tee kenestäkään yhtään huonompaa äitiä tai vähennä kenenkään oikeutta tulla äidiksi. Mutta fysiologinen este se voi olla ja usein onkin.

      Poista
    3. Niin. Olen käynyt psykologisella sairaanhoitajalla juttelemassa sekä ravitsemusterapeutilla. P-sairaanhoitajalta sain hyvät eväät ja niitä toteuttaessa nyt mennään. Ravitsemusterapeutin koin täysin ajanhaaskaukseksi. Nyt aloitin joogaamisen. Josko sekin pitäisi mielen ja kehon paremmassa kunnossa. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)