20. huhtikuuta 2015

Parisuhde

Minun on myönnettävä, että meidän parisuhteemme ei ole kaunis. Meidän suhteeseen on astunut arki ja sen mukana jos jonkinlaista riitaa. Ihan niistä pienistäkin jutuista kuten roskien viemisistä tiskaamiseen.

Mutta meidän parisuhteessa on isompiakin ongelmia. Mun mies juo ja pelaa tietokonepelejä. Hän pelaa aamusta pitkälle yöhön jos vaan saa siihen mahdollisuuden. Ja hän myös juo mielellään olutta. Paljon. Ja juodessaan minusta tulee roskaa. Hän voi haistatella minulle pitkät. Hän huutaa ja haukkuu. Hän saattaa oksentaa lakanansa ja peittonsa täyteen. Ja tehdä ihan mitä hänestä milloinkin huvittaa. Ikinä hän ei ole käynyt käsiksi.

Miten kauan tällaista käytöstä voi jaksaa? Mitä keinoja mulla on, että mä saisin hänet vähentämään juomista? Ja pelaamista? Millä keinoin saan hänet pohtimaan omaa tilannettaan? Välittääkö hän ollenkaan?

JA haluanko oikeasti lapseni isäksi miehen, joka juo ja pelaa miltei 24/7?

Hän on ollut mun koko elämäni viimeiset 6 vuotta. Suurin osa mun ystävistä on myös hänen ystäviään, mutta uskon vakaasti, että jos me emme enää ole yhdessä, niin minä en tule tapaamaan niistä ihmisistä enää ketään. En myöskään jaksa uskoa, että pysyisin järjissäni eron jälkeen. Olen kokenut yhden pahan eron ja silloinkin menin niin pohjamutiin, että pohdin jo olemassaoloni syytä. Mitä mulle tapahtuu, jos meille tulee ero? Mun mies on kuitenkin ihana ja hauska kun hän on selvinpäin.

Multa alkaa tulla sietokyvyn rajat vastaan... Ja mua ahdistaa. Ja pelottaa tämän postauksen julkaiseminen. Minkälaisen kommenttiryöpyn mä saan, että mun pitää heti jättää tämä mies... Mutta kun vaakakupissa on todennäköisesti myös sen lapsen saaminen. Ei mulla ole kovin montaa vuotta aikaa enää. Kun ei sen lapsen saaminen onnistu nytkään, niin miten se voisi onnistua viiden vuoden päästä?

29 kommenttia:

  1. Onko alkoholinkäyttö päivittäistä, viikottaista? Onko mies työelämässä? Siis juoko myös arkena,, meneekö töihin krapulassa/humalassa vai onko jäänyt työttömäksi ja alkonkäyttö sitä myöten lisääntynyt? Minusta kenenkään ei tarvitse eikä pidä sietää toisen alkoholismia ja sen tuomia ongelmia. Ja toista ei voi parantaa, jos hän ei itse näe ongelmaa eikä siihen halua puuttua, ei muiden ihmisten puuttuminen alkoholismia paranna. Lapsen saaminenkaan tuskin parantaa alkoholistia. Olet kuitenkin vielä nuori, älä jää parisuhteeseen sen takia että se on keino saada lapsia jos parisuhde muuten tuottaa enemmän huonoa kuin hyvää. Hedelmöityshoitoihin pääsee myös yksin elävä nainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkoholinkäyttö on viikottaista. Hän ei ole enää työelämässä, vaan jäi vasta työttömäksi kun työsopimus päättyi eikä sitä voitu jatkaa miehestä riippumattomista syistä. Nyt kun hän on työtön, niin kaljaa saattaa kaatua kurkusta myös arkena. Enemmän kyllä viikonloppuisin. Eikä hän ikinä mennyt töihin krapulassa tai humalassa. Selvästi siis levähtänyt käsiin tuo juominen nyt työttömänä.

      Ymmärrän pointtisi. Olen miettinyt miettimästä päästyäni, että onko tässä järkeä. Jostain syystä vaan silti rakastan tuota miestä. Rakastan häntä ihan liikaa.

      Poista
  2. Varmaan työttömäksi jääminen on sitten pahentanut alkonkäyttöä? Toivoa on jos mies alkaa itse nähdä ongelman ja pyrkiä eroonalkonkäytöstä. Mutta uskon että jos juomiseen ei tule muutosta tuhoat vain oman elämäsi kun yrität sinnitellä alkoholistin kanssa. Ymmärrän että pitkästä parisuhteesta lähteminen pelottaa, ja tottakai toista rakastaa ongelmista huolimatta. Aina se rakaus ei kuitenkaan riitä ja se yksin tuskin saa ketään lopettamaan juomisen. Sinä olet arvokas ja sinulla on oikeus elää hyvää elämää ilman haukkumista ja toisen juomisen seuraamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mies on myöntänyt käyttävänsä liikaa alkoholia ja ajoittain, kun olen raivonnut hänelle yömyöhään asiasta, hän pystyy kyllä hillitsemään juomistaan. Tämä on elämäni vaikein asia ratkoa. En oikeasti tiedä mitä pitäisi tehdä. Kiitos viestistäsi.

      Poista
  3. Voi hyvänen aika! Ei missään nimessä lasta tuollaiselle miehelle! Humalainen aikuinen on pelottavinta, mitä pieni lapsi voi tietää! Lapsen ei tarvitse elää omassa kodissaan pelossa. Ja noin arvaamaton mies voi kännipäissään tehdä lapsellekin jotain.
    Hoitoon tai vaihtoon tuollainen mies.

    Rakastat joo varmasti tuota miestäsi (vai rakastatko, oletko vaan jumissa narsisti-alkoholistin lumoissa), mutta RAKASTA LASTASI ENEMMÄN!

    Eikä tämä ole nimetön, provosoiva kommentti vaan aito hämmästys ja huoli syntymättömästä pienestä .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Tiedän, että saatan kuulostaa säälittävältä tai jopa aivottomalta edes miettiessäni tilanteen pelastamista. En vain tiedä miten mun mielenterveyteni kestäisi vielä eronkin. En pysty edes ääneen sanomaan sitä.

      Poista
  4. Miehesi oireilu ei ainakaan parane lapsiarjessa. Hän tulee haukkumaan sinut hetkellä, jolloin tarvitsisit tukea ja rakastamista, kun olet itse väsynyt ja heikoilla pienen lapsen äitinä. Lapsesi joutuu todistamaan isin huonoa käytöstä äitiä kohtaan.

    Tuo mies ei ole ainoa vaihtoehtosi lapseen, älä edes ajattele niin! Hedelmöityshoidoilla voit saada lapsen yksin (tai vaikka random baaritutun kanssa), mutta EI tuon miehen kanssa! Alkoholismi on sitäpaitsi periytyvä sairaus.

    Yhteiset ystävätkään ei ole syy pysyä yhdessä. Lue nyt hyvä nainen itse tuo kirjoittamasi viesti ja mieti, mitä vastaisit siihen, jos hyvä ystäväsi tai vaikka ihan tuntematon tyyppi kysyisi samaa!!!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on minun suurin pelkoni, että lapsen tullessa mikään ei muutu. Pikkusiskon mieskin sanoi, että kyllä voin sen lapsen yksinkin saada. Tai adoptoimalla. Mutta kaiken sen ajattelu saa mulle kyyneleet silmiin ja epäonnistumisen tunteet pintaan. Mun ehkä on tehtävä lista hyvistä ja huonoista asioista ja katsottava asiaa sitten uudestaan. Kiitos kommentistasi.

      Poista
  5. Minusta sinun tulisi vastuullisena aikuisena miettiä realistisesti, haluatko oikeasti tuoda lapsen tuollaiseen tilanteeseen? Mies, jolla ei ole varaa elättää lastaan ja joka käyttää liikaa alkoholia. Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus onnelliseen ja turvalliseen kotiin sekä perheeseen. Niin myös sinulla. Olet oikeasti vielä nuori ja uskon, että kun saat oman elämäsi ensin kuntoon niin lapsikin sieltä lopulta ansaitusti tulee. Ei se pienokainen nimittäin ainakaan helpompaa elämästä tee voin kertoa. Vain sinä itse voit muuttaa elämäsi parempaan. Sano miehellesi suoraan, miten asiat ovat ja koittakaa käydä asiallinen sekä täysin rehellinen ja avoin keskustelu. Tällä tavoin kumpikaan teistä ei voi jatkaa vaan teidän on tehtävä radikaaleja muutoksia. Joko yksin tai yhdessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä ole kohta mullakaan työtä, joten se ei ole peruste sille etteikö lasta voisi hankkia. Mutta ymmärrän pointtisi ja kai jo aikaisemminkin olen tämän tilanteen vakavuuden tiedostanut. Tämä asia painaa mun mieltä jatkuvasti. Töihinkään keskittyminen ei oikein luonnistu. Onneksi mulla on huomenna terapiaistunto, niin saan kevennettyä sielläkin sydäntäni ja ehkäpä saan sieltä avaimia, joilla saisin keskusteluyhteyden avattua tuohon mieheen. Kiitos kommentistasi.

      Poista
  6. Itse erosin vähän aika sitten miehestäni, jonka käytös oli hyvin samanlaista kuin sinun miehesi. Ei ollut hirveän helppo paikka, sillä meillä on 9kk tyttö, ja yksinhuoltajaksi jääminen ei todellakaan ollut suunnitelmissani, mutta minkäs teet. Eroa en kadu hetkeäkään, sillä tiedän, että se oli tyttäreni parhaaksi. Joten, kannattaa miettiä, että haluatko oikeasti tuollaisen miehen kanssa lapsen. Pystyykö mies tukemaan sinua raskauden aikana? Entä kun lapsi on syntynyt? Pienen lapsen vanhempien arki on stressaavaa, ja saattaa olla, että miehesi käytös voi pahentua. Itseänikin pelotti hirveästi lähteä pitkästä suhteesta, vaikka järki sanoi, että niin on parempi.
    Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
  7. Samaa hoen kun muutkin, mutta kokemuksesta voin sanoa, että eipä tuollainen juominen ym.huono käytös lopu :/ eikä varmasti sinun/miehen olo helpotu lapsen synnyttyä. Tiedän ettei eroaminen ole helppoa, mutta jo kirjoittamalla tämän luettavaksemme ja kommentoitavaksi, olet selkeästi aloittanut hiljalleen eroprosessin ajattelun ja eteenpäin viemisen. Prosessihan se nimenomaan on ja vaikka miten sen ennalta miettii, on olo silti eron aikaan pohjamudissa. Kunhan muistat, että kyllä se elämä lopulta voittaa ja aurinko paistaa risukasaankin :) niinhän se edellisen erosikin jälkeen teki. Olet nuori vielä, älä pilaa elämääsi ihmiseen joka tahtoo rakkauden sijaan haukkua sinua :( voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kai. Olen minä sitä eroa pohtinut jo jonkin aikaa. Se vaan jollainlailla ei tunnu vielä siltä, että pystyisin sen tekemään. Haluaisin vielä yrittää. Niin kovasti. Haluan takaisin sen miehen johon rakastuin. Kiitos kommentistasi.

      Poista
  8. Ei, ei, EI lasta tuollaisen miehen kanssa. Ei missään nimessä! Jos on nyt jo noin itsekäs ja tekee mitä huvittaa, mieti mitä se on sitten kun vauva valvottaa, uhmaikäinen raivoaa ja teinille pitäisi osata olla esimerkkinä. Siinä ei todellakaan kaivata enää juoppoa peliriippuvaista arkea riitauttamaan. Kaiken kukkuraksi niitä siittiöitäkään ei edes ole. Haluatko todella tekemällä tehdä lapsen tuollaisen luuserin kanssa? Anteeksi suorasukaisuuteni, mutta mitä sitä faktoja kaunistelemaan :-/ Mene hoitoihin mieluummin vaikka yksin ja tee sinun ja lapsen arjesta sellaista mistä itse haaveilet. Älä pilaa omaa ja mahdollisen lapsen elämää tuollaisen miehen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, eihän niitä siittiöitä ole. Eikä sen puoleen munasolujakaan, joten aika huono tässä on mitään lasta ilman hoitoja odottaa tulevankaan. Joten ei kai tässä sitten sillä tavalla oikeasti edes yritetä, vaikka ehkäisyä ei käytetäkkään. Tiedän, että varmasti tarkoitat hyvää, mutta minusta on aika loukkaavaa kuulla miestäni kutsuttavan luuseriksi. Hän on tehnyt huonoja valintoja kyllä, mutta ei hän luuseri ole.

      Poista
  9. Olen tosi pahoillani, että teillä on kotona tällainen tilanne :( Inhottavaa sano näin, mutta lapsi ei tähän yhtälöön kyllä oikein sovi. Miehesi pitäisi ensin tajuta, ettei hänen elämänsä ole mallillaan, ja haluta hakea apua. Ehkä alkoholikäytön ja runsaan pelaamisen taustalla on psyykkisiä ongelmia? Sinun ei kuitenkaan pitäisi joutua kärsimään hänen käytöksensä vuoksi, mistä se sitten johtuukaan. Voin kuvitella, miten vaikealta tuntuu miettiä lähtöä pitkästä suhteesta, jossa kuitenkin huonojen asioiden lisäksi on paljon hyvää. Mitähän miehesi ajattelisi, jos uhkaisit jättää hänet? Voisiko se saada aikaan muutoksen?

    Mutta liian vanha et todellakaan vielä ole (en itsekään tykkää kuulla tätä, mutta kyllä se silti totta on) lastensaantiin, vielä hyvin pitkään aikaan! Ehkä olisi syytä ottaa aikalisä raskautumisyritysten suhteen ja keskittyä parisuhteenne/miehesi ongelmiin. Kirjoituksesi perusteella miehesi kuitenkin kuuntelee sinua jossakin määrin, joten ehkä pystyisitte keskustelemaan asioista? Halauksia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon vakaasti, että hänen ongelmansa pelaamisen ja alkoholin kanssa johtuvat lapsuudesta ja nuoruudesta. Hän silloin ajautui huonoille poluille, eivätkä hänen vanhempansa ole näyttäneet välttämättä parhainta esimerkkiä. Siksi haluan vielä yrittää saada hänet hoitoon ja selvittämään taustaa tälle kaikelle. Tiedän, että hänessä elää yhä se mies, johon rakastuin. Tänään sain sanottua hänelle taas asioita ja hän oli tehnyt minulle pitsaa kun tulin töistä kotiin. Katsoimme myös elokuvan yhdessä. Veikkaan, että häntä pelottaa mennä terapiaan. Ehkä tarjoudun menemään hänen seurakseen...

      Ja mitä yrittämiseen tulee, niin nyt viimeisen testifarssin jälkeen tajusin, ettemme voi tulla raskaaksi ilman hoitoja. Kun ei niitä siittiöitä ja munasoluja yksinkertaisesti ole, niin ei sitä sitten oikein voi raskautua, vaikka ehkäisyä ei ole.

      Kiitos kommentistasi.

      Poista
  10. Mä en katsoisi tuollaista hetkeäkään enkä hankkisi lasta tuollaisen miehen kanssa. Olen huojentunut ettette ole vielä saaneet lasta, ei lapsi tuollaiseen tilanteeseen sovi. Ajattele lasta....

    VastaaPoista
  11. Vanhoja kommentteja oot saanut. Mä jokseenkin ymmärrän. Mun mies on muuten kyllä kunnolline. Ja työssäkäyvä, viikonloput menee sit rellestäessä. 24-vuotiaita ollaan joten ton dokaamisenmin pitäs vähän rauhoittua.. Välillä tulee miehestä mieleen oma faija kun olin pieni. Eiköhän hän hyvä mies ole. Näitä hetkiä on kun ajattelee kaiken olevan huonosti ja minä ainakin mietin joskus jos lähtisi vaan menemään. Uskon että miehet kasvaa aikuiseksi vähän hitaammin, ehkä teilläki niin. Tsempit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kai se menee. Ja uskon kyllä tavallaan siihenkin, että miehet ovat aina miehiä. Yhtälailla mun on vaihea lopettaa tunnesyöminen ja itseni palkitseminen herkuilla, kuin hänen on lopettaa pelaamista. Niin tavallaan ymmärrän häntä osaksi. En kokonaan, mutta osittain.

      Kiitos kovasti tsempeistä. Moni täällä on ymmärrettävästi sitä mieltä, että meidän suhteella ei ole tulevaisuutta saatikka, että olisimme hyviä vanhempia yhdessä. Tämä kaikki on niin arpapeliä. Niinkuin elämä muutenkin. Tsemppiä myös teidän suhteelle! :)

      Poista
  12. Jos mahdollista, mene yksin tai menkää kaksin rehapin luennolle. Kirjoitustesi perusteella Nellie, taidat olla läheisriippuvainen. Tarvitset apua ymmärtääksesi itseäsi ja toimintaasi. Jollain tasolla näytät ymmärtävän, että sä et pysty parantamaan miestäsi. Alkoholistit ovat juuri tuollaisia kuin kirjoitit. Pystyy kuuntelemaan kun on ensin pauhannut heille viinan käytöstä. Ja sitten heti tekevät jotain kivaa, mm siivoavat tai tekevät ruokaa jne. Sillä tavalla he "ostavat/hyvittävät" edellisen ryyppäyskerran. Alkoholisteille viina on tärkein, et koskaan sinä, ei koskaan lapsenne. Päätös on sinun, jäädä roikkumaan huonoon ja epävakaiseen suhteeseen vai opettelet rakastamaan itseäsi ja lähdet parisuhteesta? Onneksi teillä ei ole lapsia. Sä tarvit vertaistukea. Älä vertaa keskenään tunnesyömistä ja alkoholismia. Jälkimmäinen on sairaus, vakava sairaus. Luultavasti tunnesyömisesi onkin alitajuista johtuen miehesi juomisesta ja siitä ettet ole tehnyt päätöstä suuntaan tai toiseen.
    Voimia! Täällä toinen endotar.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Osasin odottaa tällaisia kommentteja, mutta yllätyin omiin reaktioihini. Vihastuin melkein jokaisesta kommentista tässä postauksessa. Vihastuin miten tuntemattomat tuomitsivat mieheni niin rajusti. Olen varmasti heikko, kun en pysty vain lähtemään, mutta ajatuskin siitä saa mut romahtamaan lattialle itkemään. Ajatus elämästä ilman häntä on jotain niin hirveää. En pysty kuvittelemaan itseäni yksin.

      Poista
    2. kuten tässäkin tekstissä jo paljastat: "Ajatus elämästä ilman häntä on jotain niin hirveää. En pysty kuvittelemaan itseäni yksin." Se on ristiriitaista. Et halua olla yksin, joten et jätä häntä, vaikka tuolla maailmassa voisi olla hyviä miehiä roppakaupalla.

      On itsekästä hankkia lapsi tuollaiseen tilanteeseen. Voimia sinulle ja teille, olette melkoisessa kriisissä.

      Poista
  13. Voi miten surullista Nellie, luin tämän vasta. :((( Mäkin ajattelen ehdottomasti niin, että miehesi tulisi hoidattaa alkoholisminsa/riippuvuutensa ensin pois, jotta hänestä olisi sosiaalisessa mielessä isäksi (biologisista mahdollisuuksista sanokoot lääkärit, ei me lukijat).

    Haluaisin niin kovin, että saisit vielä olla äiti, ja varmasti ehditkin... Mutta tosiaan juuri tässä tilanteessanne mahdollinen lapsi ei muuttaisi tilannetta kuin korkeintaan pahempaan, ja lisäksi hän itse saisi kauheita lapsuustraumoja miehesi oudoista hetkistä ja vihanpuuskista (mikä on kaikkein olennaisinta). Olisi ehkä katkera äidilleenkin. Alkoholismillahan on tapana hoitamattomana mennä huonompaan suuntaan ja tosiaan periytyä. Uskon todella, että miehessäsi on se ihana puolensa josta kerrot, meissä kaikissa on. (Älä unohda omaa arvokkuuttasi.) Mutta jos hän ei itse halua apuasi hoitoon päästäkseen eikä mene yksin, on vakavan keskustelun paikka? Miehelläsi on varmasti paha olla, mutta pahemmaksi hän tekee myös oman olosi, ja jos asia ei liiku mihinkään suuntaan, siinä jos missä menee "hukkaan vuosia" - molemmilta. Itsekään en voi määritellä arvoani työn kautta, mutta miehen kuuluisi arvostaa vaimoaan/tyttöystäväänsä ilman sitäkin (ja toisinpäin, mutta riviesi välistä luen, että näin teetkin).

    Tiedän kaksi tapausta, joissa mies on lähtenyt taistelemaan alkoholismiaan vastaan halutessaan isäksi: Toinen keski-iässä, onnistui ja onkin saanut sittemmin lapsen tasapainoiseen (vaikka myös osin työttömään) uusperheeseen. Toinen, n. kolmekymppinen kamppailee yhä (suhde kuitenkin voi aiempaa paremmin), eikä lastakaan vielä ole. Yhteistä näille sankaritarinoille on miesten oma tahto ottaa apu ulkopuolelta vastaan. Valitettavasti on paljon enemmän alkoholistiperheessä kasvaneiden tarinoita, joista vasta vihaiseksi ja surulliseksi tuleekin. Alkoholismi on sairaus, joka voi kohdata myös ihania ihmisiä, mutta vain he itse voivat parantua siitä, toiset eivät voi tehdä sitä heidän puolestaan, vaikka tsempata voivatkin. :(

    En halua paasata - anteeksi - mutta ajattelen tilannettasi ja tunnen suurta surua ja isosiskoutta. Sinulla on todellakin oikeus tuntea vihaa (keitä me muut ollaan, täydellisiä -Ei olla.). Ja onhan se shokki kun huomaa, että on juuri siinä tilanteessa, mihin ei olisi ikimaailmassa halunnut. Maailmanloppu. Ja uuden alku.. hänelle ja teille.. vai ensin sinulle ja sitten ehkä hänellekin?

    Halauksia Nellie. <3

    VastaaPoista
  14. Hei! Onko tilanne muuttunut mitenkään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka ja kiitos huolenpodostasi! :)

      Meillä on tällä hetkellä suvantovaihe meneillään. Mies juo edelleen, muttei ihan joka viikonloppu. Pelit ovat läsnä myös, ne tulevat olemaan osa arkeamme luultavasti aina. Sekin tosin on vähentynyt. Hän voi jättää joitakin raideja välistä ja ns. haistatella pitkät pelikavereilleen, jotka ruikuttavat häntä pelaamaan. :D Seuraava pelin lisäri häntä ei kovasti kiinnosta ja vilautteli jo sellaistakin vaihtoehtoa, ettei ostaisi siihen peliaikaa ollenkaan. Eteenpäin mennään niinkuin mummo lumessa!

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)