10. kesäkuuta 2015

Hoidon tarpeessa

Viime syksynä lapsettomuus valtasi koko mun elämän. Oltiin lähestymässä vuoden rajapyykkiä ja se ahdisti. Oli synkkä syksy ja talvi tulossa ja mun päähän ei mahtunut muuta kuin se seikka, että olemme lapsettomia. Oltiin kesällä kuultu, että miehellä ei ole juuri ollenkaan siittiöitä. Ja että mulla on PCOS. Kaikki tuntui kaatuvan niskaan. Kuljin kuin sumussa. Yritin kovasti tsempata aina tavatessani muita, mutta muuten olin aika masentunut.

Silloin hakeuduin hoitoon. Parin ystävän ja miehen kannustamana. Varasin ajan psykologiselle sairaanhoitajalle. Jutteluseura on ilmaista ja käyntikertoja on 10. Mulla on vielä kaksi kertaa jäljellä. Nyt olo on toinen. Vaikka edelleen pyörittelen lapsettomuutta mielessäni, niin koitan suunnata ajatuksiani välillä jonnekin toisaallekin. Olen yrittänyt nauttia elämästä, siskoni raskaudesta ja kummipojastani.

Kuva

Tämän vajaan vuoden aikana olen käsitellyt erinäisiä asioita niin yksin, miehen, siskoni kuin äitinikin kanssa. Olen alkanut ymmärtää enemmän tapaa jolla reagoin erilaisiin asioihin ja olen oppinut suhtautumaan niihin oikein. Varmasti kokoajan oppii lisää ja tulee takapakkiakin, mutta pääasia, että nyt tuntuu siltä, että on ihan ok olla minä. Ei haittaa vaikkei parisuhde ole kuin elokuvasta, ei haittaa vaikka jään kohta työttömäksi, ei haittaa että siskoni saa lapsen ennen minua.

Hetken ennen tämän tekstin julkaisemista harkitsin vanhojen juttujeni lukemista, mutten kuitenkaan vielä uskaltanut. Ehkä myöhemmin. Ei nyt. Nyt on niin hyvä olla, etten halua pilata sitä oloa lukemalla omia itsesäälikieriskelyjuttuja. :D

Ja hei! Ihanaa kesää! Nyt se on täällä! Kesä! :)

6 kommenttia:

  1. Ihanaa kesää Nellie! :) Hyvä, että puhuminen on auttanut ja vähän lieventänyt tuskaa. On nämä semmoisia. Mullakin sisko on ehtinyt ensin, mutta tuo lapsi on m i t ä suloisin ja rakkain...<3 Sisko on ollut myös cool tästä (ja ehkä myötäsurullinen puolestamme), mutta käsittämätöntä olivat eräiden muiden ihmisten silmäniskut mulle raskausaikanaan: "Eikö sua haittaa, että pikkusisko ehti ensin? :D".
    Jätetään nuo omaan pienuuteensa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Se on välillä erikoista, että ihmiset kyselevät, että joko olisi teille aika haikaran kyläillä. Lapsien hankinta on aika henkilökohtaista kuitenkin... :) Tsemppiä!

      Poista
  2. Tämä oli tavallaan ihana lukea - siis että vaikka joku valtaisi joskus kaikki ajatukset, alkaa elämässä vähitellen tulla tilaa muullekin. Hyvä asenne sulla! Ihanaa kesää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä sen olon kohentumisen huomaaminen toi itesellekin vielä paremman olon. Juuri sopivasti kesäksi! ^^

      Poista
  3. Moikka! Hei, saanko kysyä että mistä varasit ajat psykologiselle sairaanhoitajalle? Itselläni on pienoinen kriisitilanne oman siskoni kanssa ja olemme harkinneet keskusteluapua. Seurakunnan järjestämälle perheterapeutille oli melkoinen jono, konsultaatio-ajan sai vasta elokuulle... Yksityiselle en tohtisi mennä. Ja hei, nauti vapaasta kesästä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Varasin ajan ihan terveyskeskuksen kautta. Meidän kaupungin verkkosivuilta näkyi mielenterveyspalveluiden alla psykologisen sairaanhoitajan vastaanotto. Rohkeasti vaan yhteyttä! Myös erilaiset yhdistykset ainakin täällä meidän kaupungissa järjestää kriisiapua/jutteluapua ihan ilmaiseksi! :) Kiitos kiitos ja mukavaa kesää sinne teillekin! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)