Kävin lääkärille valittamassa, että endokivut on pahoja ja panacodista tulee oksettava olo. Pitkän pohtimisen ja haastattelun jälkeen lääkäri määräsi mulle Tramadolia (50mg).
Lääkeseloste kuulosti hurjalta. Onko jollain kokemuksia tästä lääkkeestä? Kuulisin mielelläni.
Epäilen, ettei tämäkään lääke nimittäin sovi minulle, koska sen haittavaikutusten listan kärjessä on huimaus ja pahoinvointi. :( En tiedä mitä myrkkyjä sitten joudun kroppaani tunkemaan, jos tämäkään ei ole hyvä...
Mutta niitä kokemuksia?
12. joulukuuta 2014
11. joulukuuta 2014
Vuosi takana
Tajusin juuri, että olemme yrittäneet vauvaa vuoden. Salakavalasti sekin etappi hiipi kohdalle...
Olemme vuoden olleet ilman ehkäisyä ja tässä sitä edelleen kaksistaan ollaan. Mun mielialat tän asian tiimoilta vaihtelee kovasti. On päiviä jolloin on hyvä olla. Silloin ajattelen, että meidänkin aikamme vielä koittaa. Tavalla tai toisella. Ja että nyt on hyvä keskittyä kummipojan kasvun seuraamiseen ja laihdutusprojektiin. Ja sitten on päivä, jolloin tuntuu siltä, että elämä täyttä paskaa. On epäonnistunut olo niin naisena olemisessa, puolisona ja tyttärenä. Silloin on sellainen olo, etten kelpaa tällaisena äidilleni enkä puolisolleni. Ja kaiken lisäksi en osaa edes hillitä makeanhimoa ja kaikenlaista ruoan ylisyöntiä.
Oloani niissä pohjamudissa ei varmastikaan helpota se, että esimieheni on raskaana. Tai se, että firmassamme on tällä hetkellä laskettava kahden käden sormilla äippälomalaiset. Ja sitten on vielä pimeää ulkona. Ja olen lihava. Ja siskoni yrittää myös lasta. Ja koen, etten saisi valittaa mistään, koska emme ole yrittäneet kuin vasta vuoden. Ja... Ja... Ja...
Nyt on varmaankin menossa se pimeä kausi. Kärsin kaamosmasennuksesta ja takerrun mielessäni jos jonkinlaiseen sanaan ja sanomisiin. Niin äitini kuin siskoni kuin miehenikin. Kaikki tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta. Kukaan ei tunnu ymmärtävän oloani. Enkä oikein osaa sitä selittääkkään. Tuntuu vain pahalta olla. Ja päivät vierivät vain eteenpäin.
Edelleen käyn psykologisella sairaanhoitajalla. Ensi kerralla käsittelemme epäonnistumisen tunnetta. Se kun on mun elämässä ollut läsnä lähes aina. Milloin missäkin asiassa...
Luin Suunnittelemattomuuksissaankin -blogista "Ihmeet tapahtuvat muille" kirjasta ja ajattelin lainata sen kirjastosta lukemiseksi. Ehkä saan siitä lohtua ja voimaa jaksaa jatkaa.
Olemme vuoden olleet ilman ehkäisyä ja tässä sitä edelleen kaksistaan ollaan. Mun mielialat tän asian tiimoilta vaihtelee kovasti. On päiviä jolloin on hyvä olla. Silloin ajattelen, että meidänkin aikamme vielä koittaa. Tavalla tai toisella. Ja että nyt on hyvä keskittyä kummipojan kasvun seuraamiseen ja laihdutusprojektiin. Ja sitten on päivä, jolloin tuntuu siltä, että elämä täyttä paskaa. On epäonnistunut olo niin naisena olemisessa, puolisona ja tyttärenä. Silloin on sellainen olo, etten kelpaa tällaisena äidilleni enkä puolisolleni. Ja kaiken lisäksi en osaa edes hillitä makeanhimoa ja kaikenlaista ruoan ylisyöntiä.
 |
| Kuva |
Oloani niissä pohjamudissa ei varmastikaan helpota se, että esimieheni on raskaana. Tai se, että firmassamme on tällä hetkellä laskettava kahden käden sormilla äippälomalaiset. Ja sitten on vielä pimeää ulkona. Ja olen lihava. Ja siskoni yrittää myös lasta. Ja koen, etten saisi valittaa mistään, koska emme ole yrittäneet kuin vasta vuoden. Ja... Ja... Ja...
Nyt on varmaankin menossa se pimeä kausi. Kärsin kaamosmasennuksesta ja takerrun mielessäni jos jonkinlaiseen sanaan ja sanomisiin. Niin äitini kuin siskoni kuin miehenikin. Kaikki tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta. Kukaan ei tunnu ymmärtävän oloani. Enkä oikein osaa sitä selittääkkään. Tuntuu vain pahalta olla. Ja päivät vierivät vain eteenpäin.
 |
| Kuva |
Edelleen käyn psykologisella sairaanhoitajalla. Ensi kerralla käsittelemme epäonnistumisen tunnetta. Se kun on mun elämässä ollut läsnä lähes aina. Milloin missäkin asiassa...
Luin Suunnittelemattomuuksissaankin -blogista "Ihmeet tapahtuvat muille" kirjasta ja ajattelin lainata sen kirjastosta lukemiseksi. Ehkä saan siitä lohtua ja voimaa jaksaa jatkaa.
10. joulukuuta 2014
Uutta tutkimusta Endometrioosista
Mielenkiintoisen uuden tutkimuksen tiedote on julkaistu Varsinais-Suomen Sairaanhoitopiirin verkkosivuilla 1.12.2014. Ihan loistavaa, että niin kansainvälisesti, kuin ihan täällä Suomessakin tutkitaan endometrioosia. Se kun on tavanomainen meidän hedelmällisessä iässä olevien keskuudessa, mutta hyvin harva lääkäri tietää sairaudesta yhtään mitään. Valitettavasti suuri osa lääkäreistä ei tunnusta koko sairauden olemassaoloa. Tästä syystä liian harva jää vaille kunnollista hoitoa.
Jos yhtään kiinnostaa tuo endometrioosin yhteys testosteroniin tai ihan muista syistä tämä sairaus kiinnostaa, kehoitan teitä lukemaan edes tämän tiedotteen.
– Tuoreessa tutkimuksessa havaittu aivan uusi hämmästyttävä löydös on miessukuhormoni testosteronin korkea taso endometrioosikudoksessa --, selvittää dosentti Antti Perheentupa.
Jos yhtään kiinnostaa tuo endometrioosin yhteys testosteroniin tai ihan muista syistä tämä sairaus kiinnostaa, kehoitan teitä lukemaan edes tämän tiedotteen.
6. joulukuuta 2014
2. joulukuuta 2014
Joulu saapuu...
...kipujen kera.
Taas on alkanut ne inhottavat kipukohtaukset. Alavatsaa polttelee samaan tapaan kuin menkkojen aikaan, mutta mitään ei tule ulos. Vuoto ei ala itsekseen. Kipu saapuu luokseni aina yllättäen. Millon iltaisin, milloin aamuisin, joskus päivisin. Satunnaisesti. En ole enää pitkiin aikoihin pysynyt mukana kiertopäivissä.
Minun pitäisi suunnitella koska suon menkkojen alkavan seuraavan kerran. Ennen joulua pitäisi varmaan yhdet menkat tuottaa. Terot kyllä toimivat joka kerta. Kurjaa miten oma kroppa ei toimi oikein... Yritän elätellä toivoa, että kun paino tarpeeksi putoaa, niin estrogeenitaso nousee ja menkatkin alkaisivat itsekseen. Sen mahdollisuus vaan taitaa olla aika pieni.
Joulu saapuu...
...kiireiden kera.
Viikot ennen joulua ovat bookattuna. Vapaata aikaa ei kovin paljoa ole, kun moneen paikkaan pitäisi ehtiä kylään ja paketit paketoida ja piparit leipoa.
Tuntuu siltä, että ei ole sopivaa neljän päivän taukoa missän kohtaa, että voisi ne menkat ja kivut ottaa vastaan ennen aattoa. On vain huonoja vaihtoehtoja.
Tästä kaikesta huolimatta odotan joulua. Rakastan aattoa, sen rauhallisuutta, perheen yhteistä aikaa, joulumusiikkia, hyvää ruokaa, joulukoristeita.... Olen jouluihminen. Henkeen ja vereen.
Taas on alkanut ne inhottavat kipukohtaukset. Alavatsaa polttelee samaan tapaan kuin menkkojen aikaan, mutta mitään ei tule ulos. Vuoto ei ala itsekseen. Kipu saapuu luokseni aina yllättäen. Millon iltaisin, milloin aamuisin, joskus päivisin. Satunnaisesti. En ole enää pitkiin aikoihin pysynyt mukana kiertopäivissä.
Minun pitäisi suunnitella koska suon menkkojen alkavan seuraavan kerran. Ennen joulua pitäisi varmaan yhdet menkat tuottaa. Terot kyllä toimivat joka kerta. Kurjaa miten oma kroppa ei toimi oikein... Yritän elätellä toivoa, että kun paino tarpeeksi putoaa, niin estrogeenitaso nousee ja menkatkin alkaisivat itsekseen. Sen mahdollisuus vaan taitaa olla aika pieni.
Joulu saapuu...
...kiireiden kera.
Viikot ennen joulua ovat bookattuna. Vapaata aikaa ei kovin paljoa ole, kun moneen paikkaan pitäisi ehtiä kylään ja paketit paketoida ja piparit leipoa.
Tuntuu siltä, että ei ole sopivaa neljän päivän taukoa missän kohtaa, että voisi ne menkat ja kivut ottaa vastaan ennen aattoa. On vain huonoja vaihtoehtoja.
Tästä kaikesta huolimatta odotan joulua. Rakastan aattoa, sen rauhallisuutta, perheen yhteistä aikaa, joulumusiikkia, hyvää ruokaa, joulukoristeita.... Olen jouluihminen. Henkeen ja vereen.
 |
| Kuva |
28. marraskuuta 2014
1. etappi saavutettu!
Se päivä sitten koitti keskiviikkona. En olisi uskonut, että pääsen tähän. :D Vaikka aika pienestä asiasta onkin kyse. Joidenkin mielestä varmasti naurettavaa. Minulle tuli hyvä mieli.
Sen ansiosta kävin shoppailemassa ja ostin Lindexiltä uudet housut ja uuden paidan. Lisäksi shoppailin Seppälästä kahdet alefarkut. Ja tiedättekö mitä! Housut ovat kaikki kokoa pienemmät kuin ennen! ^^
Nyt jäi vesijumppa joulutauolle. Tammikuussa uudet kujeet. Sillä aikaa voisin tutustua kuntopyöräilyyn ja ihan tavalliseen uintiin. ;)
Pudotin ensimmäiset 5 kiloa!
Sen ansiosta kävin shoppailemassa ja ostin Lindexiltä uudet housut ja uuden paidan. Lisäksi shoppailin Seppälästä kahdet alefarkut. Ja tiedättekö mitä! Housut ovat kaikki kokoa pienemmät kuin ennen! ^^
Nyt jäi vesijumppa joulutauolle. Tammikuussa uudet kujeet. Sillä aikaa voisin tutustua kuntopyöräilyyn ja ihan tavalliseen uintiin. ;)
20. marraskuuta 2014
Seesteisyys
Olen terapian avustuksella päässyt sellaiseen jonkinasteiseen seesteisyyden tilaan.
Kävin toissapäivänä vaa'alla enkä pettynyt vaikka paino ei ollutkaan muutunut sitten edelliskerran. Shoppailin ristiäislahjaa kummipojalleni ilman ahdistusta siitä, ettei minun vatsassani kasva pienokainen. Kuuntelen sujuvasti pikkusiskoni vauvahaaveista ja pienten vaatteiden säilytysongelmista. Ihastelen kauppareissulla vilpittömästi pikkutytön vaaleanpunaisia saappaita ja liilaa, numeron liian isoa talvitakkia. Sydämeni on pakahtua onnesta työkaverini puolesta, jonka laskettu aika on helmikuussa. Nauran vedet silmissä, kun hän kertoo isoveljien toilailuista.
Paljon on tapahtunut sitten viime postauksen. Olen käynyt vesijumpassa siskoni kanssa kerran tai kaksi viikossa. Se on minulle iso saavutus ja olen siitä ylpeä sanokoot muut mitä tahansa! Kerran tai kaksi liikuntakertaa viikossa on minulle paljon, jollekin toiselle se on minimi. Minusta tuntuu hyvältä liikkua näin. Ja se on paljon sanottu se!
Kävin toissapäivänä vaa'alla enkä pettynyt vaikka paino ei ollutkaan muutunut sitten edelliskerran. Shoppailin ristiäislahjaa kummipojalleni ilman ahdistusta siitä, ettei minun vatsassani kasva pienokainen. Kuuntelen sujuvasti pikkusiskoni vauvahaaveista ja pienten vaatteiden säilytysongelmista. Ihastelen kauppareissulla vilpittömästi pikkutytön vaaleanpunaisia saappaita ja liilaa, numeron liian isoa talvitakkia. Sydämeni on pakahtua onnesta työkaverini puolesta, jonka laskettu aika on helmikuussa. Nauran vedet silmissä, kun hän kertoo isoveljien toilailuista.
Paljon on tapahtunut sitten viime postauksen. Olen käynyt vesijumpassa siskoni kanssa kerran tai kaksi viikossa. Se on minulle iso saavutus ja olen siitä ylpeä sanokoot muut mitä tahansa! Kerran tai kaksi liikuntakertaa viikossa on minulle paljon, jollekin toiselle se on minimi. Minusta tuntuu hyvältä liikkua näin. Ja se on paljon sanottu se!
3. marraskuuta 2014
Sano miltä susta tuntuu
Puhumisesta on tullut minulle pakottava tarve. Jos joku sattuu kysymään jotakin omasta olostani tai tämän hetkisestä tilanteesta, puhun. Puhun niin pitkään ja toistellen samoja asioita, että kuuntelija alkaa katua kysymystään. :D
Eilen juttelin siskoni kanssa. He tulivat meille rääppijäisiin ja siinä samalla sitten otin hyvin röyhkeästikin kenties puheeksi lapset. Kysyin suoraan heidän lapsiaikeistaan ja sain suoria vastauksia. Tuntui siskonikin miettineen näitä asioita ja oli kenties hyvä, että niistä asioista vihdoin puhuttiin ääneen.
Hän tuntui olevan vähän epävarma siitä, että onko se soveliasta, jos hän saisi lapsen ennen minua. Yritin parhaani mukaan vakuuttaa, että ei siinä ole mitään väärää. Äitiämme hän tuntui pelkäävän eniten. Siskoani harmitti äitimme reaktio hänen kilautumiseensa. Äiti ei ollut asiasta ollenkaan niin iloinen kuin silloin kun minä menin kihloihin. Väärin. Niin väärin. Siispä siskoni pelkää, että mitä äiti sanoo jos hän saa ennen minua lapsen.
Minusta se on erittäin surullista, että pitää ajatella tällaista asiaa. Eikös kaikki kuitenkin elä omaa elämää ja saa tehdä omia päätöksiä? Olen vihainen äidillemme. Miksei hän voisi pitää suunsa supussa edes joskus? Eikö hän voisi ajatella, että miltä toisesta tuntuu kun oma äiti tuomitsee kihlautumisen ja kenties lapsen? Varsinkin kun siskollani on mitä mahtavin mies. Heistä tulisi mahtavat vanhemmat.
Toivon todella, että juttelumme helpotti siskoni oloa ja että hänen ei tarvitsisi miettiä mitä muut ovat mieltä. Minä ainakin olisin iloinen. Vaikka kenties se pikkuisen kirpaisisikin, etten se ole minä joka on raskaana.
Eilen juttelin siskoni kanssa. He tulivat meille rääppijäisiin ja siinä samalla sitten otin hyvin röyhkeästikin kenties puheeksi lapset. Kysyin suoraan heidän lapsiaikeistaan ja sain suoria vastauksia. Tuntui siskonikin miettineen näitä asioita ja oli kenties hyvä, että niistä asioista vihdoin puhuttiin ääneen.
 |
| Kuva: cecilya sxc.hu |
Minusta se on erittäin surullista, että pitää ajatella tällaista asiaa. Eikös kaikki kuitenkin elä omaa elämää ja saa tehdä omia päätöksiä? Olen vihainen äidillemme. Miksei hän voisi pitää suunsa supussa edes joskus? Eikö hän voisi ajatella, että miltä toisesta tuntuu kun oma äiti tuomitsee kihlautumisen ja kenties lapsen? Varsinkin kun siskollani on mitä mahtavin mies. Heistä tulisi mahtavat vanhemmat.
Toivon todella, että juttelumme helpotti siskoni oloa ja että hänen ei tarvitsisi miettiä mitä muut ovat mieltä. Minä ainakin olisin iloinen. Vaikka kenties se pikkuisen kirpaisisikin, etten se ole minä joka on raskaana.
30. lokakuuta 2014
Lapsettomuutemme on muiden onnen tiellä
Hirveää. Kerrassaan kammottava ajatus. En osannut mitenkään kuvitella, että muiden lasten hankkimisen tiellä olisi meidän lapsettomuutemme.
Nyt on mitä ilmeisimmin kuitenkin niin käynyt. Siskollani on ollut vauvakuume jo jonkin aikaa. Hän vielä keväällä minulle puhui ajatuksistaan ja toiveistaan. Nyt kun kerroimme, että olemme lapsettomia, hän on lakannut puhumasta. Kuin varoen, ettei vaan lipsauta mitään vahingossa.
Minusta tuntuu pahalta, että siskoni on kenties haudannut kokonaan lapsitoiveensa tai ainakin salaa ne varsin tehokkaasti sen vuoksi, ettemme me voi tällä hetkellä saada lapsia. Ei sen pitäisi olla missään nimessä syy siihen, ettei toiset voisi lasta yrittää ja saada. Myönnän, että se on herkkä aihe, mutta sen vuoksi käyn terapiassa, että pystyisin käsittelemään tällaiset asiat.
En tiedä ollenkaan, että miten ihmeessä otan asian puheeksi siskoni kanssa. Kyllähän se nyt pitää selvittää, etteivät he lykkää ihan turhaan lasten hankintaa. Vinkkejä? :/
Nyt on mitä ilmeisimmin kuitenkin niin käynyt. Siskollani on ollut vauvakuume jo jonkin aikaa. Hän vielä keväällä minulle puhui ajatuksistaan ja toiveistaan. Nyt kun kerroimme, että olemme lapsettomia, hän on lakannut puhumasta. Kuin varoen, ettei vaan lipsauta mitään vahingossa.
Minusta tuntuu pahalta, että siskoni on kenties haudannut kokonaan lapsitoiveensa tai ainakin salaa ne varsin tehokkaasti sen vuoksi, ettemme me voi tällä hetkellä saada lapsia. Ei sen pitäisi olla missään nimessä syy siihen, ettei toiset voisi lasta yrittää ja saada. Myönnän, että se on herkkä aihe, mutta sen vuoksi käyn terapiassa, että pystyisin käsittelemään tällaiset asiat.
En tiedä ollenkaan, että miten ihmeessä otan asian puheeksi siskoni kanssa. Kyllähän se nyt pitää selvittää, etteivät he lykkää ihan turhaan lasten hankintaa. Vinkkejä? :/
23. lokakuuta 2014
Esimieheni huolestui
Kerroin esimiehelleni, että minulle tulee mitä todennäköisimmin olemaan hieman enemmän poissaoloja loppuvuodesta. Syyksi kerroin, että menneisyyden haamut kolkuttelee ja että sain tietää kesällä sairastavani sellaista sairautta, joka saattaa aiheuttaa lapsettomuutta. Että näiden vuoksi olen hakeutunut psykiatrisen sairaanhoitajan puheille ja alan käydä siellä säännöllisesti.
Esimieheni oli erittäin huolissaan jaksamisestani sekä kotona, että työpaikalla. Muutaman sekunnin ajan mietin, että teinkö virheen. Sitten hän sanoi, että turhaan sä mitään todistelet osaamistas, kyllä täällä kaikki sen tietää että sä olet loistava työntekijä. Hän myös sanoi, että saan pitää vaikka etäpäiviä aina kun tarvitsee. Oli kuulemma huomannut, että olen väsyneempi kuin yleensä olen ollut.
Tästä meni muutama päivä eteenpäin kun esimieheni pyysi minut luokseen juttelemaan. Hän kertoi olleensa yhteydessä työpaikkalääkäriimme ja jutelleensa minun jaksamisestani hänen kanssaan. Lääkäri oli ollut sitä mieltä, että minun tulee käydä hänen vastaanotollaan, jotta voitaisiin varata minulle aika työpsykologille.
Tänään sitten kävin juttelemassa. Kerroin hyvin seikkaperäisesti kaikesta joka mieltä painaa. Ja itkukin siinä pääsi. Lääkäri toisteli, että jos haluan, voin päästä laihdutusleikkaukseen ja olen vielä niin nuori, ettei mitään kiirettä vielä! o_O Pisti niin vihaksi! Onko se leikkaus ensimmäinen keino, jota tarjotaan?! Ja toisena tuli lääkkeet... Minulle tarjottiin mielialalääkkeitä. Joskin lääkäri ei niitä määrännyt, vaan kehoitti psykologista sairaanhoitajaa selvittämään minulle sopivat lääkkeet. Ja sain ajan työpsykologille. Sieltä ilmeisesti minun pitäisi saada työkaluja töissä jaksamiseen.
Saapi nyt nähdä mitä tästä tulee. Kyllä ainakin terapeuttista hoitoa on tarjolla...
Esimieheni oli erittäin huolissaan jaksamisestani sekä kotona, että työpaikalla. Muutaman sekunnin ajan mietin, että teinkö virheen. Sitten hän sanoi, että turhaan sä mitään todistelet osaamistas, kyllä täällä kaikki sen tietää että sä olet loistava työntekijä. Hän myös sanoi, että saan pitää vaikka etäpäiviä aina kun tarvitsee. Oli kuulemma huomannut, että olen väsyneempi kuin yleensä olen ollut.
 |
| Kuva |
Tästä meni muutama päivä eteenpäin kun esimieheni pyysi minut luokseen juttelemaan. Hän kertoi olleensa yhteydessä työpaikkalääkäriimme ja jutelleensa minun jaksamisestani hänen kanssaan. Lääkäri oli ollut sitä mieltä, että minun tulee käydä hänen vastaanotollaan, jotta voitaisiin varata minulle aika työpsykologille.
Tänään sitten kävin juttelemassa. Kerroin hyvin seikkaperäisesti kaikesta joka mieltä painaa. Ja itkukin siinä pääsi. Lääkäri toisteli, että jos haluan, voin päästä laihdutusleikkaukseen ja olen vielä niin nuori, ettei mitään kiirettä vielä! o_O Pisti niin vihaksi! Onko se leikkaus ensimmäinen keino, jota tarjotaan?! Ja toisena tuli lääkkeet... Minulle tarjottiin mielialalääkkeitä. Joskin lääkäri ei niitä määrännyt, vaan kehoitti psykologista sairaanhoitajaa selvittämään minulle sopivat lääkkeet. Ja sain ajan työpsykologille. Sieltä ilmeisesti minun pitäisi saada työkaluja töissä jaksamiseen.
Saapi nyt nähdä mitä tästä tulee. Kyllä ainakin terapeuttista hoitoa on tarjolla...
21. lokakuuta 2014
Repsahdus
Viime torstaina miehelle nousi 38 asteen kuume. Perjantaina aamulla puoli seitsemältä se oli edelleen 38. Kuume nousi koko päivän ja kun minä tulin töistä neljän aikoihin, niin kuumetta oli jo 39,6 astetta. Ja kun muita oireita ei ollut, lähdimme käymään päivystyksessä.
Sieltä mies sai mukaansa antibiootit, kun tulehdusarvot olivat korkeat. Kaksi pilleriä sai mukaan ja apteekista piti sitten hakea loput lauantaina. Mies otti ne kaksi pilleriä ohjeiden mukaan, mutta kuume ei laskenut alle 38 ja perjantain ja lauantain välisenä yönä alkoivat kovat vatsakrampit. Lauantaina puolen päivän aikoihin tilanne oli niin paha, että päätimme miehen äidin kanssa kiikuttaa hänet uudestaan päivystykseen.
Siellä menikin sitten koko päivä. Odotettiin ja odotettiin. Ja miehen vatsa on kovin kovin kipeä, kun kaksinkerroin joutuu tuolissakin istumaan. Hän ei pysty syömään, juo vain vettä. Lopulta tulehdusarvot olivat edelleen nousussa ja selvisi, että mies on allerginen sille antibiootille, joka hänelle oli perjantaina määrätty. Allergia luki miehen tiedoissa kyllä, mutta lääkäri ei ollut katsonut eikä kysynyt onko allergioita. Huoli oli silloin niin kova, etten itsekkään ymmärtänyt ettei mies saa niitä syödä. Pahimmat vatsakrampit varmasti johtuivat sitten sen lääkkeen syömisestä. Niinpä mies jäi lauantaina sairaalaan tiputukseen.
Ja minä jäin kotiin yksin. Ja huoli oli kova. Että se oli kamalaa kun yölläkin heräsi katsomaan puhelinta, että onko mies viestitellyt. Entä jos se olisikin umppari? Siinä tapauksessa mies pitäisi kiidättää toiseen kaupunkiin. Tai entä jos se on jotakin vakavampaa? Tällaiset ajatukset pyöri mun mielessä koko yön.
Sunnuntai aamulla mies laittoi viestiä, että on kunnossa, kuume ja tulehdusarvot ovat laskeneet ja hän pääsee todennäköisesti kotiin. Sisätautilääkäri oli hänelle määrännyt toisenlaista antibioottia vatsaa rauhoittamaan ja edelleen laskemaan tulehdusarvoja, kun olivat vielä kohollaan. Iltapäivällä mies sitten kotiutui kolmen päivän sairaslomalappu kädessä. Hänen kuntonsa on kohentumaan päin ja kaikki on nyt hyvin.
Mutta. Tämä suuri huoli miehen voinnista aiheutti minulle stressireaktion ja repsahduksen. Lauantaina yksin illalla kotona ollessani söin. Söin niin paljon, että tuli pahaolo. Söin leffaeväämme. Sipsejä ja suklaata. Ja leivoin muffineita, joiden ainekset olivat olleet keittiön pöydällä jo pitkään. Ja söin niitäkin pari. Enkä sitten osannutkaan lopettaa, vaan söin vielä sunnuntainakin. Eilinen oli jo helpompi.
Stressatessani lakkaan nukkumasta ja syön. Mahdankohan saada tähän apukeinoja sieltä psykologiselta sairaanhoitajalta? Jospa menneisyyden haamut väistyisivät ja pystyisin aloittamaan uuden elämän. Uuden elämän, johon kuuluu uusia roolea. Uudenlaista ruokaa. Uusia harrastuksia. Uudenlainen elämäntapa.
Sieltä mies sai mukaansa antibiootit, kun tulehdusarvot olivat korkeat. Kaksi pilleriä sai mukaan ja apteekista piti sitten hakea loput lauantaina. Mies otti ne kaksi pilleriä ohjeiden mukaan, mutta kuume ei laskenut alle 38 ja perjantain ja lauantain välisenä yönä alkoivat kovat vatsakrampit. Lauantaina puolen päivän aikoihin tilanne oli niin paha, että päätimme miehen äidin kanssa kiikuttaa hänet uudestaan päivystykseen.
Siellä menikin sitten koko päivä. Odotettiin ja odotettiin. Ja miehen vatsa on kovin kovin kipeä, kun kaksinkerroin joutuu tuolissakin istumaan. Hän ei pysty syömään, juo vain vettä. Lopulta tulehdusarvot olivat edelleen nousussa ja selvisi, että mies on allerginen sille antibiootille, joka hänelle oli perjantaina määrätty. Allergia luki miehen tiedoissa kyllä, mutta lääkäri ei ollut katsonut eikä kysynyt onko allergioita. Huoli oli silloin niin kova, etten itsekkään ymmärtänyt ettei mies saa niitä syödä. Pahimmat vatsakrampit varmasti johtuivat sitten sen lääkkeen syömisestä. Niinpä mies jäi lauantaina sairaalaan tiputukseen.
 |
| sxc.hu: Rotorhead |
Ja minä jäin kotiin yksin. Ja huoli oli kova. Että se oli kamalaa kun yölläkin heräsi katsomaan puhelinta, että onko mies viestitellyt. Entä jos se olisikin umppari? Siinä tapauksessa mies pitäisi kiidättää toiseen kaupunkiin. Tai entä jos se on jotakin vakavampaa? Tällaiset ajatukset pyöri mun mielessä koko yön.
Sunnuntai aamulla mies laittoi viestiä, että on kunnossa, kuume ja tulehdusarvot ovat laskeneet ja hän pääsee todennäköisesti kotiin. Sisätautilääkäri oli hänelle määrännyt toisenlaista antibioottia vatsaa rauhoittamaan ja edelleen laskemaan tulehdusarvoja, kun olivat vielä kohollaan. Iltapäivällä mies sitten kotiutui kolmen päivän sairaslomalappu kädessä. Hänen kuntonsa on kohentumaan päin ja kaikki on nyt hyvin.
 |
| sxc.hu: ana labate |
Mutta. Tämä suuri huoli miehen voinnista aiheutti minulle stressireaktion ja repsahduksen. Lauantaina yksin illalla kotona ollessani söin. Söin niin paljon, että tuli pahaolo. Söin leffaeväämme. Sipsejä ja suklaata. Ja leivoin muffineita, joiden ainekset olivat olleet keittiön pöydällä jo pitkään. Ja söin niitäkin pari. Enkä sitten osannutkaan lopettaa, vaan söin vielä sunnuntainakin. Eilinen oli jo helpompi.
Stressatessani lakkaan nukkumasta ja syön. Mahdankohan saada tähän apukeinoja sieltä psykologiselta sairaanhoitajalta? Jospa menneisyyden haamut väistyisivät ja pystyisin aloittamaan uuden elämän. Uuden elämän, johon kuuluu uusia roolea. Uudenlaista ruokaa. Uusia harrastuksia. Uudenlainen elämäntapa.
15. lokakuuta 2014
Väsymystä ilmassa
Eilen oli ensimmäinen käyntini psykiatrisella sairaanhoitajalla. Jännitin ja pelkäsin sinne menemistä. Enhän ollut sairas. Oma äitinikin oli ilmaissut, että tarviiko sellasta nyt sentään. Siispä menin sinne sellaisella asenteella, että käyn nyt kerran, kunnei mitään maksa ja on sitten nähty sekin.
Puolitoista tuntia tuli naishoitajan kanssa puhuttua. Oikein mukava hän oli. Otti minut tosissaan. Aloin itkeä ennen kun sain ensimmäistä sanaakaan ulos suustani. Hän tarjosi minulle nenäliinoja. Ja sitten aloin kertoa.
Kerroin lapsen yrittämisestä, endometrioosista, pco:sta, miehen vähäisistä siittiöistä, ajauduin kertomaan siitä, miten minua ala-asteella kiusattiin, miten oma äitini toitotti, että minun tulee laihduttaa "vain pari kiloa niin on hyvä", kuinka lapsuuden aikaiset ystäväni jättivät minut yksin yläasteella, miten ensirakkauteni hylkäsi minut perinjuurin tylysti vieraaseen kaupunkiin, miten minulla ei ollut siellä uudessa kaupungissa yhtään ystävää, jonka kanssa olla iltaisin tekemisissä, miten jouduin opettajan kiusaamaksi, kuinka löysin itseni ajattelemasta, että mitä jos kainaloita höylätessä se terä vahingossa lipsahtaa, miten hukkasin itseni, niin etten muista puolen vuoden ajalta yhtään mitään, miten taas uudessa koulussa ja kaupungissa huomaan tulleeni narsistin uhriksi ja miten väsynyt nyt olen.
Ja itkin.
Ja itkin lisää.
Kerroin itsestäni ja elämästäni enemmän asioita kuin kenellekään ulkopuoliselle ikinä.
Ja se tuntui hyvältä. Tiesin, ettei se nainen, joka istui vastapäätäni, voinut kertoa asioitani kenellekään. Tiesin, että voin turvallisesti purkaa ajatuksiani.
Istunnon lopuksi sovittiin uudesta tapaamisesta tämän kuun loppuun. Uusi aika on 31.10. Hoitaja ehdotti myös, että voisimme pohtia yhdessä olisiko kenties mielialalääkkeistä apua. Saisinko kenties niiden avulla voimia jatkaa painon pudotusta. Hänen kanssaan purkaisimme kaikkea tätä henkistä taakkaa, joka vuosien varrella on tullut dumpatuksi takaraivollani keikkuvaan järeällä lukolla varustettuun arkkuun.
Puolitoista tuntia tuli naishoitajan kanssa puhuttua. Oikein mukava hän oli. Otti minut tosissaan. Aloin itkeä ennen kun sain ensimmäistä sanaakaan ulos suustani. Hän tarjosi minulle nenäliinoja. Ja sitten aloin kertoa.
 |
| Kuva |
Ja itkin.
Ja itkin lisää.
Kerroin itsestäni ja elämästäni enemmän asioita kuin kenellekään ulkopuoliselle ikinä.
Ja se tuntui hyvältä. Tiesin, ettei se nainen, joka istui vastapäätäni, voinut kertoa asioitani kenellekään. Tiesin, että voin turvallisesti purkaa ajatuksiani.
Istunnon lopuksi sovittiin uudesta tapaamisesta tämän kuun loppuun. Uusi aika on 31.10. Hoitaja ehdotti myös, että voisimme pohtia yhdessä olisiko kenties mielialalääkkeistä apua. Saisinko kenties niiden avulla voimia jatkaa painon pudotusta. Hänen kanssaan purkaisimme kaikkea tätä henkistä taakkaa, joka vuosien varrella on tullut dumpatuksi takaraivollani keikkuvaan järeällä lukolla varustettuun arkkuun.
13. lokakuuta 2014
The Pain Is Back
Lauantaina alkoi Yk5. Ja hyvin pian tuli selväksi, että kivut ovat palanneet...
Lähes vuosi meni siinä, että menkoista tuli "normaaleja". Mulle normaaleja. Tarkoittaen sitä, että vääntelehdin puoli-istuvassa asennossa kivusta huokaillen. Ja ettei pysty ajattelemaan juuri muuta kuin kipua. :/ Sitä se endo teettää....
Muutossa meni hukkaan mun kauratyyny. Se on yleensä helpottanut kipuja, kun lääkkeet eivät ole enää tepsineet. Onneksi iskä lähti 10km päästä mulle tuomaan lainaksi äidin kuumavesipulloa. Mun pitää saada sellanen itsellekin! Se on loistava! Pysyy niin paljon pidempään kuumana. Joskin kaurapussi mukautuu paremmin vatsan muotoihin. Mutta se lämpö. Ah. Nyt alkaa jo hiukan helpottaa ja parin tunnin päästä voin taas ottaa uuden lääkeannoksen. Näillä pärjää yön yli. :)
Onko teillä jotakin kikkakolmosta menkkakipujen lievittämiseksi?
Lähes vuosi meni siinä, että menkoista tuli "normaaleja". Mulle normaaleja. Tarkoittaen sitä, että vääntelehdin puoli-istuvassa asennossa kivusta huokaillen. Ja ettei pysty ajattelemaan juuri muuta kuin kipua. :/ Sitä se endo teettää....
Muutossa meni hukkaan mun kauratyyny. Se on yleensä helpottanut kipuja, kun lääkkeet eivät ole enää tepsineet. Onneksi iskä lähti 10km päästä mulle tuomaan lainaksi äidin kuumavesipulloa. Mun pitää saada sellanen itsellekin! Se on loistava! Pysyy niin paljon pidempään kuumana. Joskin kaurapussi mukautuu paremmin vatsan muotoihin. Mutta se lämpö. Ah. Nyt alkaa jo hiukan helpottaa ja parin tunnin päästä voin taas ottaa uuden lääkeannoksen. Näillä pärjää yön yli. :)
 |
| Kuva |
Onko teillä jotakin kikkakolmosta menkkakipujen lievittämiseksi?
8. lokakuuta 2014
Reaktioita
Nyt se on tehty. Perheemme tietävät.
Miehen vanhemmat reagoivat lapsettomuusuutisiin melko neutraalisti. Että ei se tilanne nyt niin vakavalta kuulosta, että emme saisi lapsia ikinä.
Miehen veljen tyttöystävä sen sijaan pelästyi kovasti ja kysyy joka välissä vointiani. Hän antoi minulle "syyslahjan": itse kudotut villasukat ja neljä kynsilakkaa! <3
Miehen sisko kihlattuineen ei vielä tiedä. Heille toivottavasti pian saamme kerrottua.
Minun vanhempani olivat järkyttyneitä, mutta kannustavia. Hullua. Pelkäsin eniten heille kertomista.
Minun siskoni kihlattuineen otti haasteen vastaan meidän liikuttamisestamme. Siskoni teki uimahalliaikataulun. Huomenna on ensimmäinen uimispäivä.
Minä olen itse huojentunut. Nyt minun ei tarvitse salailla mitään. Ei tarvitse valehdella. Olen siinä muutenkin niin huono...
Olen myös pudottanut pari kiloa. Kuin huomaamatta lähteneet. Enää on 13 kiloa minun ja IVF-jonon välissä. Jonoon pääsyn jälkeenkin pitää vielä viitisen kiloa suunnilleen saada pois, mutta suunta on oikea.
Miehen vanhemmat reagoivat lapsettomuusuutisiin melko neutraalisti. Että ei se tilanne nyt niin vakavalta kuulosta, että emme saisi lapsia ikinä.
Miehen veljen tyttöystävä sen sijaan pelästyi kovasti ja kysyy joka välissä vointiani. Hän antoi minulle "syyslahjan": itse kudotut villasukat ja neljä kynsilakkaa! <3
Miehen sisko kihlattuineen ei vielä tiedä. Heille toivottavasti pian saamme kerrottua.
Minun vanhempani olivat järkyttyneitä, mutta kannustavia. Hullua. Pelkäsin eniten heille kertomista.
Minun siskoni kihlattuineen otti haasteen vastaan meidän liikuttamisestamme. Siskoni teki uimahalliaikataulun. Huomenna on ensimmäinen uimispäivä.
Minä olen itse huojentunut. Nyt minun ei tarvitse salailla mitään. Ei tarvitse valehdella. Olen siinä muutenkin niin huono...
Olen myös pudottanut pari kiloa. Kuin huomaamatta lähteneet. Enää on 13 kiloa minun ja IVF-jonon välissä. Jonoon pääsyn jälkeenkin pitää vielä viitisen kiloa suunnilleen saada pois, mutta suunta on oikea.
29. syyskuuta 2014
Takki auki
En ole eläissäni ollut näin haavoittuvainen kuin nyt.
Viikonloppuna tapahtui monta asiaa. Niistä tärkeimmät ovat kummipoikani syntymä ja se, että miehen perhe melkein kokonaisuudessaan tietää, että yritämme lasta.
Mies kertoi isälleen ja minä olin jo aikaisemmin kertonut miehen veljen tyttöystävälle, hyvälle ystävälleni. Nyt he kaikki tietävät. Vielä pitää kertoa miehen pikkusiskolle ja hänen kihlatulleen. Ja minun perheelleni. Menemme tänään juttelemaan yhdessä miehen vanhemmille tästä koko sotkusta. Siitä tulee rankkaa.
Seuraavista viikoista tulee rankkaa, kun mun pitää selittää äidilleni, että hänen lapsensa on lapseton. Ainakin nyt. Tällä hetkellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ICSI. Ja sekään ei ole ihan lähellä, koska olen ylipainoinen. Ja taustani tietäen, kun olen masentunut, syön.
Tämän aamun ensimmäinen ajatukseni oli, että miten ihmeessä minä kerron, että en voi saada lapsia.
Kaiken tämän murheen keskelle syntyi pieni poika. Parhaan ystäväni poika. Minun kummipoikani. Terve poika. Suloinen kuin mikä. Ainakin kuvista päätellen. En malttaisi odottaa, että saan hänet syliini tuhisemaan.
Samaan aikaan pelkään reaktiotani. Minkälainen tunnemyrsky ylitseni kulkee, kun saan syliini vastasyntyneen? Olen iloinen ystäväni puolesta, koska heilläkään ei ollut helppo taival raskauteen. Samalla olen kamalan surullinen, etten voi tarjota miehelleni sitä iloa.
Aion tänään varata ajan psykiatriselle sairaanhoitajalle. Käynti on ilmainen. Toivottavasti siitä on jotain apua...
Pian alkaa myös Kiloklubin nettivalmennus. Kumpa saisin päähäni iskostettua uudenlaisen ruokarytmin ja helkkukiellon. Kumpa voisin olla ajattelematta ruokaa. Kumpa se olisi vain välttämätön paha.
ps. Tänään alkoi taas keltarauhashormoni -kuuri. 10 päivää, niin alkaa uusi kierto. Ainakin pitäisi...
Viikonloppuna tapahtui monta asiaa. Niistä tärkeimmät ovat kummipoikani syntymä ja se, että miehen perhe melkein kokonaisuudessaan tietää, että yritämme lasta.
"Moi, olen lapseton."
Mies kertoi isälleen ja minä olin jo aikaisemmin kertonut miehen veljen tyttöystävälle, hyvälle ystävälleni. Nyt he kaikki tietävät. Vielä pitää kertoa miehen pikkusiskolle ja hänen kihlatulleen. Ja minun perheelleni. Menemme tänään juttelemaan yhdessä miehen vanhemmille tästä koko sotkusta. Siitä tulee rankkaa.
Seuraavista viikoista tulee rankkaa, kun mun pitää selittää äidilleni, että hänen lapsensa on lapseton. Ainakin nyt. Tällä hetkellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ICSI. Ja sekään ei ole ihan lähellä, koska olen ylipainoinen. Ja taustani tietäen, kun olen masentunut, syön.
Tämän aamun ensimmäinen ajatukseni oli, että miten ihmeessä minä kerron, että en voi saada lapsia.
 |
| Kuva |
Elämän ihme
Kaiken tämän murheen keskelle syntyi pieni poika. Parhaan ystäväni poika. Minun kummipoikani. Terve poika. Suloinen kuin mikä. Ainakin kuvista päätellen. En malttaisi odottaa, että saan hänet syliini tuhisemaan.
Samaan aikaan pelkään reaktiotani. Minkälainen tunnemyrsky ylitseni kulkee, kun saan syliini vastasyntyneen? Olen iloinen ystäväni puolesta, koska heilläkään ei ollut helppo taival raskauteen. Samalla olen kamalan surullinen, etten voi tarjota miehelleni sitä iloa.
 |
| Kuva |
Apua
Aion tänään varata ajan psykiatriselle sairaanhoitajalle. Käynti on ilmainen. Toivottavasti siitä on jotain apua...
Pian alkaa myös Kiloklubin nettivalmennus. Kumpa saisin päähäni iskostettua uudenlaisen ruokarytmin ja helkkukiellon. Kumpa voisin olla ajattelematta ruokaa. Kumpa se olisi vain välttämätön paha.
ps. Tänään alkoi taas keltarauhashormoni -kuuri. 10 päivää, niin alkaa uusi kierto. Ainakin pitäisi...
23. syyskuuta 2014
Onko oikeaa aikaa olemassa?
Meidän piti kertoa yrittämisestä ja lapsettomuudesta ja painon pudottamisesta molempien perheille kesällä.
Toisin kävi.
Ei kerrottu. Asia jäi ja jäi ja jäi, kun oikeaa aikaa ei tuntunut tulevan vastaan koskaan.
Miehen isoveljen parisuhteessa on kriisiaika meneillään, hänen pikkusiskonsa meni kihloihin ja minun pappani vointi menee kokoajan huonommaksi.
Miten sitä sitten yhtäkkiä pamauttaisi päin naamaa, että me ollaan muuten lapsettomia! o_O
Kutsuakko molempien perheet kylään, keittää kahvia ja laskea kaikki suojamuurit ja valheiden verhot? Vaikka meidän parisuhteella onkin kivijalka, niin sekin tuntuu saaneen railoja. Kestääkö se, jos me rakennetaan vielä vallihautakin? Vai pitäisikö sitä vaan antautua tälle kaikelle ja avata portit perheillemme tähän kurjuuteen? Onko se oikein rasittaa heitäkin tällä asialla? Tieto lisää tuskaa?
Toisin kävi.
Ei kerrottu. Asia jäi ja jäi ja jäi, kun oikeaa aikaa ei tuntunut tulevan vastaan koskaan.
Miehen isoveljen parisuhteessa on kriisiaika meneillään, hänen pikkusiskonsa meni kihloihin ja minun pappani vointi menee kokoajan huonommaksi.
Miten sitä sitten yhtäkkiä pamauttaisi päin naamaa, että me ollaan muuten lapsettomia! o_O
Kutsuakko molempien perheet kylään, keittää kahvia ja laskea kaikki suojamuurit ja valheiden verhot? Vaikka meidän parisuhteella onkin kivijalka, niin sekin tuntuu saaneen railoja. Kestääkö se, jos me rakennetaan vielä vallihautakin? Vai pitäisikö sitä vaan antautua tälle kaikelle ja avata portit perheillemme tähän kurjuuteen? Onko se oikein rasittaa heitäkin tällä asialla? Tieto lisää tuskaa?
12. syyskuuta 2014
Meillä junnataan paikallaan
Aika on pysähtynyt, mutta vilistää ohi vauhdilla.
Käsitättekö mitä tarkoitan?
Mun ja miehen päähän mahtuu vaan ajatukset siitä, että painon pitäisi pudota ja, että mun pitäis päästä purkamaan ajatuksiani. Kaikki muu lipuu ohitse. Kenellekään ei voi kertoa. Kukaan ei tiedä. Pahoitan mieleni jos jonkinlaisesta syystä, mutten voi kertoa oikeaa syytä. Valehtelen joka toiselle, joka kysyy vointiani.
Kaikki ympärilläni ovat raskaana, saaneet juuri vauvan tai yrittämässä. Ja me junnataan paikallaan. Töissäkin on 5 henkilöä, jotka tiedän, raskaana. Ja pari on äippälomalla. Paras ystäväni odottaa. Siskoni kai yrittää raskautua. Ja kaiken lisäksi äitini puhuu lapsista. Ostelee jos jonkinlaista tavaraa vauvoille ja lapsille varastoon tulevaisuutta varten. Ja me junnataan paikallaan.
Musta on tulossa katkera. Meillä on takana jo miltein 9 kk yritystä. Lapsettomuutta niin minun kuin miehen puolelta. Sairauksia ja tietämättömyyttä. Menkattomuutta. Mihin sitä voi luottaa jos ei omaan kroppaansa?
Käsitättekö mitä tarkoitan?
Mun ja miehen päähän mahtuu vaan ajatukset siitä, että painon pitäisi pudota ja, että mun pitäis päästä purkamaan ajatuksiani. Kaikki muu lipuu ohitse. Kenellekään ei voi kertoa. Kukaan ei tiedä. Pahoitan mieleni jos jonkinlaisesta syystä, mutten voi kertoa oikeaa syytä. Valehtelen joka toiselle, joka kysyy vointiani.
Kaikki ympärilläni ovat raskaana, saaneet juuri vauvan tai yrittämässä. Ja me junnataan paikallaan. Töissäkin on 5 henkilöä, jotka tiedän, raskaana. Ja pari on äippälomalla. Paras ystäväni odottaa. Siskoni kai yrittää raskautua. Ja kaiken lisäksi äitini puhuu lapsista. Ostelee jos jonkinlaista tavaraa vauvoille ja lapsille varastoon tulevaisuutta varten. Ja me junnataan paikallaan.
Musta on tulossa katkera. Meillä on takana jo miltein 9 kk yritystä. Lapsettomuutta niin minun kuin miehen puolelta. Sairauksia ja tietämättömyyttä. Menkattomuutta. Mihin sitä voi luottaa jos ei omaan kroppaansa?
1. syyskuuta 2014
Psykologille mars!
Lääkärini laittoi lähetteen psykologille naapurikaupunkiin, koska muutamme sinne ensi viikolla. Meillä ei ole omaa autoa, joten tänne kulkeminen psykologin (tai ravitsemusterapeutin) tapaamiseen ei onnistu.
Tänään sain postia, että he eivät ota minua vastaan, koska minulla ei ole mitään sairautta. Ehdottavat sen sijaan varaamaan itse ajan psykologiselta sairaanhoitajalta. Se siis olisi täysin erillään tästä hoidosta, eikä hänellä olisi mitään tietoa tilanteestamme. Ensimmäiset kerrat maksaisin vain siitä, että kerron historiamme.
En tiedä mitä ajatella. En tiedä jaksanko hakeutua sinne itse. Olisiko siitä kuitenkaan hyötyä. Ja lisäksi molempien perheet ja ystävät asuvat tulevassa uudessa kotikaupungissamme, joten olemme suurennuslasin alla 24/7. Emme ole vielä kertoneet perheillemme tästä tilanteesta. Jotenkin sen keskutelun avaaminen onkin yllättävän vaikeaa.
Tässä on niin monta rautaa tulessa nytetten tiedä mihin keskittyä. On muuttoa ja miehestä tuli tänään työtön. Sitten on painonpudotus, joka ei etene mihinkään. Ja samaan aikaan pitää käsitellä parhaan ystäväni raskautta ja sitä tosiasiaa, että pikkusiskoni voi saada lapsia ennen minua. Minunkaan työkuviot eivät ole kiveen kirjoitetut, joten siinä vielä yksi taakka kannettavana.
Tänään sain postia, että he eivät ota minua vastaan, koska minulla ei ole mitään sairautta. Ehdottavat sen sijaan varaamaan itse ajan psykologiselta sairaanhoitajalta. Se siis olisi täysin erillään tästä hoidosta, eikä hänellä olisi mitään tietoa tilanteestamme. Ensimmäiset kerrat maksaisin vain siitä, että kerron historiamme.
En tiedä mitä ajatella. En tiedä jaksanko hakeutua sinne itse. Olisiko siitä kuitenkaan hyötyä. Ja lisäksi molempien perheet ja ystävät asuvat tulevassa uudessa kotikaupungissamme, joten olemme suurennuslasin alla 24/7. Emme ole vielä kertoneet perheillemme tästä tilanteesta. Jotenkin sen keskutelun avaaminen onkin yllättävän vaikeaa.
Tässä on niin monta rautaa tulessa nytetten tiedä mihin keskittyä. On muuttoa ja miehestä tuli tänään työtön. Sitten on painonpudotus, joka ei etene mihinkään. Ja samaan aikaan pitää käsitellä parhaan ystäväni raskautta ja sitä tosiasiaa, että pikkusiskoni voi saada lapsia ennen minua. Minunkaan työkuviot eivät ole kiveen kirjoitetut, joten siinä vielä yksi taakka kannettavana.
27. elokuuta 2014
Pää hajoaa pirstaleiksi
Perustin blogin, jotta miehen ei tarvitse olla roskasäkkinä kaikelle.
Sitten kävikin niin, etten osannutkaan kirjoittaa tänne kaikkea. En pystynytkään jakamaan ajatuksiani sensuroimatta. Ja mies on saanut osansa. Minä olen saanut pääni niin monelle sykkyrälle, etten osaa laskea niin pitkälle.
Menneisyydessä on paljon selvittämättömiä ja loppuun käsittelemättömiä asioita. Viime vuonna sain kuulla sairastavani endometrioosia ja tänä vuonna pco:ta. Lisäksi mies ei ole kunnossa, kun testosteronitaso ei ole normaali. Ja vielä pitäisi pystyä käsittelemään syitä lihavuuteen ja saada aikaan elämäntapamuutos.
Joo. Pikkuisen liikaa mun päälle. Ravitsemusterapeutti suositteli psykologia. Lapsettomuuspolilta kerrottiin laitettavan lähete psykoterapeutille. Vaikka kuinka olen kannustanut muutamaa ystävääni hakeutumaan psykologin juttusille ja olen itsekin pari kertaa ollut ryhmäistunnossa on jotenkin epäonnistunut olo. En osaa käsitellä itse omia asioitani. En selviä ilman apua mistään. Olenko sairas?
Sitten kävikin niin, etten osannutkaan kirjoittaa tänne kaikkea. En pystynytkään jakamaan ajatuksiani sensuroimatta. Ja mies on saanut osansa. Minä olen saanut pääni niin monelle sykkyrälle, etten osaa laskea niin pitkälle.
Menneisyydessä on paljon selvittämättömiä ja loppuun käsittelemättömiä asioita. Viime vuonna sain kuulla sairastavani endometrioosia ja tänä vuonna pco:ta. Lisäksi mies ei ole kunnossa, kun testosteronitaso ei ole normaali. Ja vielä pitäisi pystyä käsittelemään syitä lihavuuteen ja saada aikaan elämäntapamuutos.
Joo. Pikkuisen liikaa mun päälle. Ravitsemusterapeutti suositteli psykologia. Lapsettomuuspolilta kerrottiin laitettavan lähete psykoterapeutille. Vaikka kuinka olen kannustanut muutamaa ystävääni hakeutumaan psykologin juttusille ja olen itsekin pari kertaa ollut ryhmäistunnossa on jotenkin epäonnistunut olo. En osaa käsitellä itse omia asioitani. En selviä ilman apua mistään. Olenko sairas?
14. elokuuta 2014
FatSecret
Minulla on läskinen salaisuus. FatSecret.
Se on apsi, jonka latasin puhelimeeni. Se laskee kalorit puolestani. Mun tarvii vaan syöttää siihen ruoat, jotka olen syönyt. Ja liikuntaakin voi sen kanssa mitata ja liikunnalla poltetut kalorit. Ja se huomioi ystävällisesti myös nukkumisen. :D
FatSecret näyttää myös kuinka paljon päivän kaloreista on vielä syömättä ja montako prosenttia on jo syöty. Ja tietysti kiva graafinen elementtikin sen näyttää.
Lisäksi sovellus näyttää paljonko painoa on nyt ja paljonko on pudotettavaa jäljellä. Tai jos tavoitteena on pitää tietty paino niin sellainenkin asetus sovelluksesta löytyy.
Ruokia voi hakea hakutoiminnolla, tai listamuotoisesta hausta. Sinne voi myös skannata viivakoodin kautta tiedot ruoasta. Ravintolat ja ketjut -haun kautta löytää vaikka ja mitä.
Painonseuranta -välilehti tekee grafiikkaa painon kehittymisestä, päiväkirjojen avulla voi seurata syömisiään ja liikkumisiaan.
Katsotaan nyt miten tämän sovelluksen käyttö tästä lähtee käyntiin. Aika monipuoliselta se ainakin vaikuttaa.
Se on apsi, jonka latasin puhelimeeni. Se laskee kalorit puolestani. Mun tarvii vaan syöttää siihen ruoat, jotka olen syönyt. Ja liikuntaakin voi sen kanssa mitata ja liikunnalla poltetut kalorit. Ja se huomioi ystävällisesti myös nukkumisen. :D
 |
| Kuva |
FatSecret näyttää myös kuinka paljon päivän kaloreista on vielä syömättä ja montako prosenttia on jo syöty. Ja tietysti kiva graafinen elementtikin sen näyttää.
Lisäksi sovellus näyttää paljonko painoa on nyt ja paljonko on pudotettavaa jäljellä. Tai jos tavoitteena on pitää tietty paino niin sellainenkin asetus sovelluksesta löytyy.
Ruokia voi hakea hakutoiminnolla, tai listamuotoisesta hausta. Sinne voi myös skannata viivakoodin kautta tiedot ruoasta. Ravintolat ja ketjut -haun kautta löytää vaikka ja mitä.
 |
| Kuva |
Painonseuranta -välilehti tekee grafiikkaa painon kehittymisestä, päiväkirjojen avulla voi seurata syömisiään ja liikkumisiaan.
Katsotaan nyt miten tämän sovelluksen käyttö tästä lähtee käyntiin. Aika monipuoliselta se ainakin vaikuttaa.
7. elokuuta 2014
Postia
Postipoika toi lausunnon miehen kromosomitutkimuksesta ja uudesta sperma-analyysista.
Kirjeessä ei oikeastaan ollut mitään muuta erikoista, kuin, että kromosomit kaikki ok, sperma-analyysi uusitaan kun mies pudottanut painoaan 6-8 kg ja että raskautuminen luomusti ei todennäköisesti tule onnistumaan, vaan avuksi tarvitaan IVF-hoitoja.
Joten. Mitä tehdä?
Ajatus pyörii mun mielessäni päivittäin enemmän tai vähemmän. Mieskin pohtii tätä ja on ollut vähän alakuloinenkin. Onhan tällaiset uutiset aika rankkoja. Minä olen kokoajan syyttänyt vain itseäni lapsettomuudestamme. Nyt kun selvisi, että molemmissa on vikaa, kokee mies ajoittain aika pahaa oloa kun ei voi tarjota edes teorian tasolla minulle mahdollisuutta lapseen. Tilanne on aika outo.
Yrittääkö sitä vain jaksaa ja keksiä aina valheita miksi pitää mennä lääkäriin tai tehdä jotakin muuta tähän asiaan liittyvää. Vai kertoakko molempien perheille tästä tilanteesta ja toivoa, että asioiden hoitaminen helpottuisi.
En tosiaan tiedä.
Postipoika toi kirjeen, jota odotin, mutta jota pelkäsin, koska nyt pitää tehdä päätös jatkosta. Ja jatko pelottaa.
Kirjeessä ei oikeastaan ollut mitään muuta erikoista, kuin, että kromosomit kaikki ok, sperma-analyysi uusitaan kun mies pudottanut painoaan 6-8 kg ja että raskautuminen luomusti ei todennäköisesti tule onnistumaan, vaan avuksi tarvitaan IVF-hoitoja.
Joten. Mitä tehdä?
Ajatus pyörii mun mielessäni päivittäin enemmän tai vähemmän. Mieskin pohtii tätä ja on ollut vähän alakuloinenkin. Onhan tällaiset uutiset aika rankkoja. Minä olen kokoajan syyttänyt vain itseäni lapsettomuudestamme. Nyt kun selvisi, että molemmissa on vikaa, kokee mies ajoittain aika pahaa oloa kun ei voi tarjota edes teorian tasolla minulle mahdollisuutta lapseen. Tilanne on aika outo.
Yrittääkö sitä vain jaksaa ja keksiä aina valheita miksi pitää mennä lääkäriin tai tehdä jotakin muuta tähän asiaan liittyvää. Vai kertoakko molempien perheille tästä tilanteesta ja toivoa, että asioiden hoitaminen helpottuisi.
En tosiaan tiedä.
Postipoika toi kirjeen, jota odotin, mutta jota pelkäsin, koska nyt pitää tehdä päätös jatkosta. Ja jatko pelottaa.
28. heinäkuuta 2014
The Puhelu
Mies sai viime perjantaina kolmelta puhelun lääkäriltämme.
Siittiötuotanto on lisääntynyt, nyt pystyttiin laskemaan jo eteenpäin liikkuvia. Silti ollaan reilusti alle normaalin määrän. 15milj. olisi normaali määrä, mutta miehellä on 3milj. Suunta on parempi, mutta vielä on toivomisen varaa.
Lääkäri oli sitä mieltä, että testosteronin tuotannossa on puutteita. Tämä saattaa johtua esimerkiksi alkoholin kulutuksesta tai ylipainosta. Mun pitää pikkuisen tutkia tätä testosteroniasiaa, kunnen mitään siitä tiedä. Samalla tässä kun painonpudotusta aletaan yhdessä nyt harrastaa, niin syötän miehelle purkillisen sinkkiä. Sekin kuulemma voi auttaa.
Mies menee vielä rasva, maksa ja sokerikokeisiin eli ihan verikokeelle. Sitten tammikuussa otetaan uudelleen sperma-analyysi ja katsotaan, että mikä tilanne tuolloin.
Mulla taasen on tiedossa 20.8. toinen kerta ravintoterapeutilla. Jouduin siirtämään tätä aikaa myöhemmälle työjuttujen takia.
Me ollaan kovasti nyt mietitty, että kerrottaisiinko tästä kaikesta molempien perheille. Tämä asia painaa mun mieltäni kovasti ja helpottaisi, jos voisi puhua tästäkin ihan rauhassa. Ja ainakin sitten välttyisi ikäviltä urkinnoilta tai muuten vaan mielen pahoittamiselta.
Tässä asiassa otin jo ensiaskeleen ja kerroin yhdelle ystävälleni asioiden laidan. Hän otti uutiset vastaan hyvin eikä mun tarvinnut katua, että kerroin. Heti helpotti oloa, kun sai osan tästä taakasta pois harteilta. Niin, eikä enää tarvitse varoa mitä sanoo ja mistä asioista kertoo.
Toivon vaan, että jos me päätetään kertoa, niin kukaan ei ajattele, että me haluttaisiin jotenkin huomiota...
Siittiötuotanto on lisääntynyt, nyt pystyttiin laskemaan jo eteenpäin liikkuvia. Silti ollaan reilusti alle normaalin määrän. 15milj. olisi normaali määrä, mutta miehellä on 3milj. Suunta on parempi, mutta vielä on toivomisen varaa.
Lääkäri oli sitä mieltä, että testosteronin tuotannossa on puutteita. Tämä saattaa johtua esimerkiksi alkoholin kulutuksesta tai ylipainosta. Mun pitää pikkuisen tutkia tätä testosteroniasiaa, kunnen mitään siitä tiedä. Samalla tässä kun painonpudotusta aletaan yhdessä nyt harrastaa, niin syötän miehelle purkillisen sinkkiä. Sekin kuulemma voi auttaa.
Mies menee vielä rasva, maksa ja sokerikokeisiin eli ihan verikokeelle. Sitten tammikuussa otetaan uudelleen sperma-analyysi ja katsotaan, että mikä tilanne tuolloin.
Mulla taasen on tiedossa 20.8. toinen kerta ravintoterapeutilla. Jouduin siirtämään tätä aikaa myöhemmälle työjuttujen takia.
Me ollaan kovasti nyt mietitty, että kerrottaisiinko tästä kaikesta molempien perheille. Tämä asia painaa mun mieltäni kovasti ja helpottaisi, jos voisi puhua tästäkin ihan rauhassa. Ja ainakin sitten välttyisi ikäviltä urkinnoilta tai muuten vaan mielen pahoittamiselta.
Tässä asiassa otin jo ensiaskeleen ja kerroin yhdelle ystävälleni asioiden laidan. Hän otti uutiset vastaan hyvin eikä mun tarvinnut katua, että kerroin. Heti helpotti oloa, kun sai osan tästä taakasta pois harteilta. Niin, eikä enää tarvitse varoa mitä sanoo ja mistä asioista kertoo.
Toivon vaan, että jos me päätetään kertoa, niin kukaan ei ajattele, että me haluttaisiin jotenkin huomiota...
24. heinäkuuta 2014
Kateudesta vihreänä
Pikkusiskoni kertoi viime viikonloppuna kesäretkellämme, että he aikovat miehensä kanssa aloittaa lapsen yrittäminen parin viikon päästä kun pillerit loppuvat.
En tiennyt miten reagoida. Toki olen tästä tiennyt jo kauemminkin, mutta nyt kun tuo hetki koittaa, olen jollain tavalla katkera siitä, että heillä kenties onnistaa aikaisemmin. Heillä kenties on lapsi jo ensi vuonna.
Ja minä taas masennuksissani tungen kurkusta kaikki suklaat, sipsit ja kakkupalat mitä käsiini saan. Eli en todellakaan edesauta meidän lapsen saamista ollenkaan. Olen koittanut pitää mielessä sen ravintoterapeutin ohjeet, mutta niiden noudattaminen tuntuu aivan ylitsepääsemättömältä. Olen itse kuin pieni kakara, joka parkuu ettei saa tikkaria. Ja tämän tajutessani suutun itselleni vielä enemmän ja vaivun vain suurempaan epätoivoon. Olen jopa ajatellut, etten tule koskaan laihtumaan tarpeeksi, että pääsisimme lapsettomuushoitoihin. En tule koskaan olemaan terve äiti.
ps. Miehen toisen sperma-analyysin ja kromosomitutkimuksen tulokset tulevat huomenna! :S
En tiennyt miten reagoida. Toki olen tästä tiennyt jo kauemminkin, mutta nyt kun tuo hetki koittaa, olen jollain tavalla katkera siitä, että heillä kenties onnistaa aikaisemmin. Heillä kenties on lapsi jo ensi vuonna.
Ja minä taas masennuksissani tungen kurkusta kaikki suklaat, sipsit ja kakkupalat mitä käsiini saan. Eli en todellakaan edesauta meidän lapsen saamista ollenkaan. Olen koittanut pitää mielessä sen ravintoterapeutin ohjeet, mutta niiden noudattaminen tuntuu aivan ylitsepääsemättömältä. Olen itse kuin pieni kakara, joka parkuu ettei saa tikkaria. Ja tämän tajutessani suutun itselleni vielä enemmän ja vaivun vain suurempaan epätoivoon. Olen jopa ajatellut, etten tule koskaan laihtumaan tarpeeksi, että pääsisimme lapsettomuushoitoihin. En tule koskaan olemaan terve äiti.
ps. Miehen toisen sperma-analyysin ja kromosomitutkimuksen tulokset tulevat huomenna! :S
29. kesäkuuta 2014
Avance
Ostin viikko sitten uuden pyörän. Rakastan sitä! Se on niin mukava ja suloinen. ^^ Eilen ja tänään tuli käytyä vähän fillaroimassa ja kilometrejä tuli yhteenä 8. Se on minulle saavutus. Jospa tänä kesänä tulisi pyöräiltyä vähän enemmän kuin normaalisti, kun on ihan super cool uusi pyörä. :)
 |
| Kuva |
27. kesäkuuta 2014
Ravitsemusterapeutilla
Tänään oli se kauhun päivä, jona oltiin ravitsemusterapeutilla.
Arvelimme jo etukäteen, ettemme saisi sieltä mitään uutta ja mullistavaa. Olimme kyllä oikeassa. Sitä samaa se jauhoi mitä kaikki muutkin.
Tiesin että
Sain ohjeeksi syödä töissä kahden kahvilla välipalaksi jotakin proteiinipitoista kuten rahkaa. Ja viikossa pitää olla kaksi päivää ilman herkuttelua. Päiviä lisätään sitten kun tuo tuntuu luonnistuvan helposti. Lisäksi kerran viikossa pitää harrastaa jotakin liikuntaa. Ajattelimme, että pyöräily voisi olla helppoa näin kesäaikaan.
Meillä on kontrollikäynti elokuun alussa. Katsotaan mitä sitten pitää muuttaa.
| Kuva |
Arvelimme jo etukäteen, ettemme saisi sieltä mitään uutta ja mullistavaa. Olimme kyllä oikeassa. Sitä samaa se jauhoi mitä kaikki muutkin.
Tiesin että
- suklaan syöminen päivittäin on pahasta
- sipsien syöminen viikoittain on pahasta
- limsojen litkiminen on pahasta
- hedelmiä ja/tai marjoja tulisi syödä joka aterialla
- liikuntaa tulisi lisätä
- syödä tulisi kolmen tunnin välein.
Sain ohjeeksi syödä töissä kahden kahvilla välipalaksi jotakin proteiinipitoista kuten rahkaa. Ja viikossa pitää olla kaksi päivää ilman herkuttelua. Päiviä lisätään sitten kun tuo tuntuu luonnistuvan helposti. Lisäksi kerran viikossa pitää harrastaa jotakin liikuntaa. Ajattelimme, että pyöräily voisi olla helppoa näin kesäaikaan.
Meillä on kontrollikäynti elokuun alussa. Katsotaan mitä sitten pitää muuttaa.
24. kesäkuuta 2014
16. kesäkuuta 2014
Terot
Nyt olis 10 päivän terokuuri syöty. Polilla sanottiin, että tiistaina, eli siis huomenna pitää soittaa polille, jos menkat eivät ole alkaneet. No eivät ole. Paitsi, että alavatsaa polttelee kyllä lupaavasti. Eli soittaakko vai ei?
Ehkä jätän soittamatta, koska niin kovasti kramppailee ja polttelee, että uskon niiden alkavan juuri sopivasti juhannukseksi. Eipä sitten tarvii mennä paljuilemaan... :/ Eikä voi juoda paria siideriä, kun pitää syödä taas kauhee määrä kipulääkkeitä. Se ei ole kivaa, mutta päästään ainakin uuteen kiertoon, ja voidaan jatkaa yrittämistä luomusti.
Saatiin polilta epikriisikin. Siinä luki, että pitää soitella sinne, kun painan 100kg niin pääsemme jo ivf-jonoon. Ja sitten siinä luki siitä mun pco:sta. Ei mennyt siis mitään erikoista multa ohi.
27.6. me mennään yhdessä ravitsemusterapeutille. Jännittää...
Ehkä jätän soittamatta, koska niin kovasti kramppailee ja polttelee, että uskon niiden alkavan juuri sopivasti juhannukseksi. Eipä sitten tarvii mennä paljuilemaan... :/ Eikä voi juoda paria siideriä, kun pitää syödä taas kauhee määrä kipulääkkeitä. Se ei ole kivaa, mutta päästään ainakin uuteen kiertoon, ja voidaan jatkaa yrittämistä luomusti.
Saatiin polilta epikriisikin. Siinä luki, että pitää soitella sinne, kun painan 100kg niin pääsemme jo ivf-jonoon. Ja sitten siinä luki siitä mun pco:sta. Ei mennyt siis mitään erikoista multa ohi.
27.6. me mennään yhdessä ravitsemusterapeutille. Jännittää...
12. kesäkuuta 2014
IVF ja ICSI
IVF on kenties suurillekin massoille tutumpi.
Ensin munarakkuloita stimuloidaan kasvamaan ihon alle laitettavien pistosten avulla. Samalla kertaa pyritään kasvattamaan useampi munarakkula. Munasolut kerätään naiselta punktiolla, jossa ultraääniohjauksella neula työnnetään munasarjoihin, ja sieltä imetään munasolut talteen. Tässä operaatiossa nainen saa hyvät (ainakin toivon niin) lääkitykset kivun sietämiseksi.
Munasolut hedelmöitetään laboratoriossa pestyillä siittiöillä, jotka on kerätty mieheltä. Siittiöt kerätään joko perinteisin tavoin tai punktiolla kiveksistä. Hedelmöittyneistä munasoluista kehittyneitä alkioita säilytetään laboratoriossa siirtopäivään asti, joka tehdään yleensä kaksi tai kolme päivää munasolujen keräämisestä.
Yksi tai kaksi alkiota siirretään kohtuun joustavan pipetin avulla. Loput alkiot pakastetaan. Naiselle aloitetaan siirron jälkeen keltarauhashormonilääkitys, jotta alkio(t) kiinnittyisi kohdun seinämään.
 |
| Kuva |
ICSI hoito on suurimmalta osin samanlainen kuin IVF hoito.
Erona IVF hoitoihin ICSI tarkoittaa mikroinjektiota. Munasolut ja siittiöt kerätään samalla tavalla, mutta hedelmöittämisessä on ero.
Munasolut hedelmöitetään viemällä yksi siittiö ohuella lasineulalla suoraan munasolun sisälle.
Tätä menetelmää käytetään erityisesti silloin, kun siittiöiden määrä on pieni tai niiden laatu on huono.
 |
| Kuva |
Kummassakin menetelmässä on mahdollista käyttää luovutettuja sukusoluja.
Väestöliiton Lapsettomuusklinikan sivut kertovat hoitojen onnistumisesta seuraavasti:
Koeputkihedelmöityshoidoissa eli IVF- ja ICSI-hoidoissa raskauden todennäköisyys alle 40-vuotiailla on 30–35 % yhtä alkionsiirtoa kohden. Noin joka viides alkanut raskaus menee kesken jo alkuvaiheessa.
Väestöliiton sivuilla todetaan myös, että alle puolet pareista selviää koeputkihedelmöityksistä yhdellä punktiolla.
 |
| Kuva |
Hoitojen hinnat määräytyvät pitkälti lääkkeiden hinnan perusteella kunnallisella puolella. Lääkkeet saattavat maksaa yhteen hoitoon hieman alle 1000€, joten hintakatto tulee vastaan jo yhdestä hoidosta. Tämän jälkeen lääkkeistä ei tarvitse maksaa samana vuonna, jos ensimmäisellä alkion siirrolla ei saada haluttua tulosta.
Yksityisellä puolella IVF hoidon hinta kipuaa jo lähemmäs 2000€ ja ICSI hoidon hinta jopa 2500€. Lisäksi tulee maksaa kypsien siittiöiden valinnasta, pakastuksesta, ultraäänistä jne. Luovutetuiden sukusolujen käyttäminen maksaa 5000€ ylöspäin.
 |
| Kuva |
Tällaisten asioiden kanssa sitä sitten ollaan painimassa. Huimaa.
9. kesäkuuta 2014
On okei olla vähän pullea
Pulleita ja lihavia on aina katsottu vähän vinosti. Vai olenko itse kokenut asian vain olevan niin? Minua hävettää ottaa sitä yhtä suklaakarkkia työpaikan kahvihuoneessa, kun jollain on synttärit, tai ostaa kaupasta limua ja sipsipussi leffailtaa varten tai käydä kesäaikaan jätskikiskalla.
Olen kokenut olevani aina lihava. Silloin ala-asteellakin. Ja silloin en todellakaan ollut lihava. En ollut lihava ennen kuin muutin pois kotoa. Minulle vain aina äiti ja sisko toitottivat sitä "Pari kiloa kun saisit pois niin tuokin paita istuisi paremmin päällesi." Joten aloin uskoa siihen. Koin huonoa omaatuntoa ties missä tilanteissa. Liikuntatunnit olivat kamalimpia, kun ajattelin olevani juokseva lihapulla.
 |
| Kuva |
Silloinen poikaystävä kun jätti, tämä kaikki räjähti käsiin. Masennuin ja ilmeisesti ruokin itseäni hyvin epäterveellisesti. En jaksanut kiinnittää mihinkään huomiota. Tästä ajasta minulla on hyvin hatarat muistikuvat. Pahimpina aikoina muistan sokerinnälässäni tehneeni jopa sokerivesikuorrutetta ja syöneeni sen. Yök. Kamalaa tunnustaakkaan. Lisäksi ostin aina useamman keittokinkkupaketin ja saatoin syödä sellaisen paketillisen yhdeltä istumalta. Omituista. Miten tuli mieleenkään tehdä niin?
Jokatapauksessa painohistoriani ei ole kovin hääppöinen. Yhdessä vaiheessa yksin asuessani liityin hetken mielijohteesta Painonvartijoihin. Siellä olin puoli vuotta, ja pudotin yhteensä 6 kiloa. Nuo pudotetut kilot ovat tulleet korkojen kanssa takaisin. Jos olisin pysynyt tuossa koossa, olisi nyt pudotettavaa vain kilo. No, turha tietysti tällaisia on miettiä. Tilanne on nyt mikä on.
En ole ennen käynyt ravitsemusterapeutilla, joten jännitän tuotakin ihan kamalasti. Pelkään sen olevan syyttelyä koko juttu. Vaikka eihän se varmaan ole. Ei ollut viime vuoden Motivire -kampanja työpaikallakaan sellainen. Pääsimme kehonkoostumusmittaukseen tuolloin ja saimme kaikki myös askelmittarit. Silti pelkään, että pillahdan vain itkuun enkä osaa olla nätisti siellä. Inhoan keskustelua painostani. Olen niin väsynyt niihin inhoaviin katseisiin ja niihin kommentteihin lihavuudestani. Olin lähellä pillahtaa itkuun siellä polikäynnilläkin, kun puheeksi tuli mun paino.
En tosiaan osaa käsitellä tätä asiaa aikuismaisesti vaan käyttäydyn kuin pieni lapsi, jolta viedään tikkari...
 |
| Kuva |
7. kesäkuuta 2014
PCOS ja Endometrioosi
PCO tarkoittaa munasarjojen monirakkulatautia. PCOS tarkoittaa munasarjojen monirakkulasyndroomaa.
PCO:ssa on käsittääkseni vain monirakkulaiset munasarjat, kun PCOS:ssa on muitakin oireita.
Muistaakseni joskus vuosia sitten yksi gyne epäili, muttei kuitenkaan diagnosoinut, eikä tästä ole sitten enää puhuttu koskaan. Siksi tämä tuli hyvin suurena yllätyksenä.
Duodecim Terveyskirjasto kertoo näin PCOS:sta:
Hyvin karrikoidusti sanottuna minulla on selvät oireet. Kuukautishäiriö minulla on ollut aina ja jos nyt selvisi, että ne munasarjat ovat monirakkulaisia, niin.... Ja navan alapuolelle on mielestäni hiukan lisääntynyt karvan kasvu nyt pillereiden lopettamisen jälkeen.
Lisäksi kohtu aristaa takaseinämästä, eli sieltä missä sitä lievää endoa on.
Sitten palataan taas tähän laihtumiseen. Keskeisin hoito PCOS:ssa on ylipainosta eroon hankkiutuminen. Huoh...
Minulla tätä kaikkea hoidetaan nyt sillä painonhallinnalla sekä Teroluteilla. Syön kymmenen päivän kuurin Teroja ja sitten tauko. Kahden kuukauden välein tulee syödä kuuri, jos kierto ei normalisoidu. Näin pitäisi olla teoreettinen mahdollisuus raskauteen. Jos siis miehen siittiötuotanto olisi normaalia.
Monisairas. Pää on kyllä ihan pyörällä näistä kaikista ongelmista.
PCO:ssa on käsittääkseni vain monirakkulaiset munasarjat, kun PCOS:ssa on muitakin oireita.
Muistaakseni joskus vuosia sitten yksi gyne epäili, muttei kuitenkaan diagnosoinut, eikä tästä ole sitten enää puhuttu koskaan. Siksi tämä tuli hyvin suurena yllätyksenä.
Duodecim Terveyskirjasto kertoo näin PCOS:sta:
Diagnoosi voidaan asettaa, jos potilaalla on kaksi seuraavista oireista: kuukautishäiriö, hyperandrogenismi, monirakkulaiset munasarjat.
 |
| Kuva |
Lisäksi kohtu aristaa takaseinämästä, eli sieltä missä sitä lievää endoa on.
Sitten palataan taas tähän laihtumiseen. Keskeisin hoito PCOS:ssa on ylipainosta eroon hankkiutuminen. Huoh...
Minulla tätä kaikkea hoidetaan nyt sillä painonhallinnalla sekä Teroluteilla. Syön kymmenen päivän kuurin Teroja ja sitten tauko. Kahden kuukauden välein tulee syödä kuuri, jos kierto ei normalisoidu. Näin pitäisi olla teoreettinen mahdollisuus raskauteen. Jos siis miehen siittiötuotanto olisi normaalia.
Monisairas. Pää on kyllä ihan pyörällä näistä kaikista ongelmista.
6. kesäkuuta 2014
Naistentautien poliklinikka
Tultiin juuri polilta miehen kanssa. Vaikka tiesin, että painooni puututaan ja olen siihen yrittänyt jo vaikuttaakin, niin silti meinasi itku tulla.
Minun tulee laihtua n. 25 kg ennen kuin pääsemme hoitoihin. Jokainen voi sitten omassa päässään laskea kuinka kauan meillä menee, jos saan 1kg kuussa pois, kuten minua neuvottiin. Kiukuttaa, turhauttaa ja ties mitä muuta.
Miehestä otetaan lisää kaikenmaailman testejä. Verikokeita oli jonkin verran ja sperma-analyysi tehdään uudelleen. Tulokset me saamme heinäkuun lopulla, koska miehelle tehdään kromosomitutkimus. Tämä siis olemattomien siittiöiden vuoksi. Saamamme tulokset pitivät paikkansa. Miehen sperma-analyysin tulokset olivat seuraavanlaiset:
Minun tulee laihtua n. 25 kg ennen kuin pääsemme hoitoihin. Jokainen voi sitten omassa päässään laskea kuinka kauan meillä menee, jos saan 1kg kuussa pois, kuten minua neuvottiin. Kiukuttaa, turhauttaa ja ties mitä muuta.
 |
| Kuva |
Miehestä otetaan lisää kaikenmaailman testejä. Verikokeita oli jonkin verran ja sperma-analyysi tehdään uudelleen. Tulokset me saamme heinäkuun lopulla, koska miehelle tehdään kromosomitutkimus. Tämä siis olemattomien siittiöiden vuoksi. Saamamme tulokset pitivät paikkansa. Miehen sperma-analyysin tulokset olivat seuraavanlaiset:
- Tilavuus: 5ml
- pH: 7,5
- Siittiötiheys: <0.03 milj./ml
- Kokonaismäärä: <0.03 milj. kpl.
Odotellaan nyt sitten sinne heinäkuun lopulle ne uudet tulokset. Ja meidät ohjattiin myös ravintoterapeutille kuuntelemaan lisää saarnoja. Harmittaa sekin jo valmiiksi. Ja sitten kun mun painoni on 95kg, voimme ottaa uudelleen yhteyttä Naistentautien polille.
Jos miehen siittiömäärä ei ole kohentunut, niin lapsettomuutemme todennäköisesti johtuu miehestä. Mutta minun lievä endoni tietysti on mukana kuvioissa myös, ja kuulimpa tänään myös ensi kertaa, että minulla on vähän pco:n oireitakin. Kiva juttu. Eli meidän lapsettomuushoidot tulevat olemaan IVF ja/tai ICSI. Kerron näistä lisää myöhemmin. Nyt en jaksa.
Minulle määrättiin Terolutit, että saataisiin ne menkat sieltä alkamaan. Toivotaan parasta.
4. kesäkuuta 2014
Sperma-analyysin tulokset
Tulokset saapuivat tänään postissa. Olemme molemmat tulkinneet niitä googlea apuna käyttäen. Veikkaamme, että mies joutuu antamaan vielä ainakin kerran uuden näytteen.
En tiedä mitä ajatella.
Palataan perjantain polikäynnin jälkeen näihin.
En tiedä mitä ajatella.
Palataan perjantain polikäynnin jälkeen näihin.
1. kesäkuuta 2014
Kiitos G haasteesta. Tämä tosin ei minulta jatku kellekään juuri nyt.
1. Kasvatatko jotain syötävää kasvia? Mitä ja miksi?
En kasvata mitään, kun en ole mikään viherpeukalo.
2. Kevät vai kesä?
Kesä!
3. Lempi tv-ohjelmasi?
Tällä hetkellä en seuraa mitään sarjaa. Se Blacklist oli ihan jees. :) Muuten katselen lähinnä dokkareita tai leffoja.
4. Pidätkö viineistä? Mikä on suosikkisi?
Valkoviiniä juon silloin tällöin. Eli kerran kaks vuodessa. Silloin mukaan lähtee Black Tower.
5. Käytätkö sosiaalistamediaa? Mitä?
Roikun fb:ssa, Twitterissä, Instagrammissa ja täällä. Eli joo...
30. toukokuuta 2014
Tulokset
Minun testit olivat kaikki ok. Ei siis kilpirauhas-arvoissa mitään. Papa ok. Verikokeet ok. Enkä sairasta mitään sukupuolitauteja. :)
Miehen siemennesteanalyysin tuloksia ei vielä ollut tullut. Niitä edelleen siis odotellaan....
Saimme tänään postissa poliajan. Tuntui kamalalta kun papereissa lukee "Lapsettomuushoitoihin tulevan tiedot". Aika on varattu 6.6. Eli jo ensi viikolle! Tähän on oikeasti tultu. Me lähdetään lapsettomuushoitoihin.
Jännitys kasvaa ihan hirveesti. Mies ei omaa jännitystään yleensä näytä, mutta kyselee kuitenkin säännöllisesti, että missä meidän vauva on. Ja juttelee kovasti ystäviensä lapsista ja katselee mielellään fb:sta heidän kuviaan. Todella moni hänen ystävistään on saanut lapsen tässä parin vuoden sisällä, joten alkaa hänelläkin varmasti jo toiveet omasta kääröstä olla suuret.
Yritän ajatella itse, että en ole viallinen, vaikka lapsettomuus minusta johtuukin. Että minä nyt vain synnyin tällaiseksi. Mutta se on todella vaikeaa. Minä, joka olen aina pienestä pitäen sanonut kaikille, että minusta tulee isona äiti, en voikkaan saada lapsia normaalisti. Se on vaikea asia käsitellä. Yritän olla rohkea.
Mitä nuo lapsettomuushoidot sitten ovat? Kenties joudun leikkauspöydälle. Tai sitten ovulaatiota avitetaan tavalla tai toisella. Tai ties mitä muuta. En ole halunnut perehtyä tähän aiheeseen oikeastaan ollenkaan, koska sen ajatteleminen tuntuu pahalta. Tulee mitä on tullakseen.
Miehen siemennesteanalyysin tuloksia ei vielä ollut tullut. Niitä edelleen siis odotellaan....
 |
| Kuva |
Saimme tänään postissa poliajan. Tuntui kamalalta kun papereissa lukee "Lapsettomuushoitoihin tulevan tiedot". Aika on varattu 6.6. Eli jo ensi viikolle! Tähän on oikeasti tultu. Me lähdetään lapsettomuushoitoihin.
Jännitys kasvaa ihan hirveesti. Mies ei omaa jännitystään yleensä näytä, mutta kyselee kuitenkin säännöllisesti, että missä meidän vauva on. Ja juttelee kovasti ystäviensä lapsista ja katselee mielellään fb:sta heidän kuviaan. Todella moni hänen ystävistään on saanut lapsen tässä parin vuoden sisällä, joten alkaa hänelläkin varmasti jo toiveet omasta kääröstä olla suuret.
Yritän ajatella itse, että en ole viallinen, vaikka lapsettomuus minusta johtuukin. Että minä nyt vain synnyin tällaiseksi. Mutta se on todella vaikeaa. Minä, joka olen aina pienestä pitäen sanonut kaikille, että minusta tulee isona äiti, en voikkaan saada lapsia normaalisti. Se on vaikea asia käsitellä. Yritän olla rohkea.
 |
| Kuva |
29. toukokuuta 2014
Terve kuin pukki
Olin terveystarkastuksessa työpaikallani. Siellä otettiin pieni verenkuva ja haastateltiin suvun sairauksista ja omasta olosta ja elämäntavoista.
Alkoholin juomattomuudesta ja tupakoimattomuudesta sain kehuja. Kuuloa kehuttiin myös, molemmissa korvissa ykkösluokitus. Lisäksi sain kehuja siitä, että kehon fS-Trigly -arvo oli hyvä, 0,78.
Hemoglobiini oli 136, eli aivan normaali. Maksan rasva-arvo oli 28, sekin siis normaali, vaikka ylipainoa onkin runsaasti.
Minua jännitti tässä eniten insuliinin muodostuminen. Eli se, onko minulla vaara sairastua kakkostyypin diabetekseen lähivuosina vai ei. Tätä varten piti paastota 12h. Viitearvot ovat 4,2-6,0. Minun arvoni oli 4,3. Ei siis huolta! Vielä ei ole liian myöhäistä tehdä muutoksia elämäntapoihin. :) Suuri taakka lähti harteiltani.
Triglyseridien määrä oli toinen paaston aihe. Tämä arvo oli minulla 0,78, kun se saa maksimissaan olla 2. Ei ole minulla siis verisuonisairauksienkaan vaaraa!
Kokonaiskolesteroliarvo oli 5,6, kun sen pitäisi olla 5 tai alle. Tässä hiukan korjattavaa, mutta siitäkään ei oltu huolissaan. Leivällekin kuitenkin käytän kasvirasvaa.
Hyvä fiilis jäi näistä testeistä. Edelleen odotellaan niitä toisia tuloksia, mutta en usko niistä mitään erikoista löytyvän, kun nämäkin tulokset näin mallikelpoisia. :) Ainut, mikä meitä kiinnostaa nyt on ne miehen siemennestetutkimuksen tulokset. Soittelen niistä huomenna. :)
Minussa ei siis ole muuta vikaa kuin endo. Ainakaan ei tarvitse murehtia muusta kuin yhdestä sairaudesta!
Alkoholin juomattomuudesta ja tupakoimattomuudesta sain kehuja. Kuuloa kehuttiin myös, molemmissa korvissa ykkösluokitus. Lisäksi sain kehuja siitä, että kehon fS-Trigly -arvo oli hyvä, 0,78.
Hemoglobiini oli 136, eli aivan normaali. Maksan rasva-arvo oli 28, sekin siis normaali, vaikka ylipainoa onkin runsaasti.
Minua jännitti tässä eniten insuliinin muodostuminen. Eli se, onko minulla vaara sairastua kakkostyypin diabetekseen lähivuosina vai ei. Tätä varten piti paastota 12h. Viitearvot ovat 4,2-6,0. Minun arvoni oli 4,3. Ei siis huolta! Vielä ei ole liian myöhäistä tehdä muutoksia elämäntapoihin. :) Suuri taakka lähti harteiltani.
Triglyseridien määrä oli toinen paaston aihe. Tämä arvo oli minulla 0,78, kun se saa maksimissaan olla 2. Ei ole minulla siis verisuonisairauksienkaan vaaraa!
Kokonaiskolesteroliarvo oli 5,6, kun sen pitäisi olla 5 tai alle. Tässä hiukan korjattavaa, mutta siitäkään ei oltu huolissaan. Leivällekin kuitenkin käytän kasvirasvaa.
Hyvä fiilis jäi näistä testeistä. Edelleen odotellaan niitä toisia tuloksia, mutta en usko niistä mitään erikoista löytyvän, kun nämäkin tulokset näin mallikelpoisia. :) Ainut, mikä meitä kiinnostaa nyt on ne miehen siemennestetutkimuksen tulokset. Soittelen niistä huomenna. :)
Minussa ei siis ole muuta vikaa kuin endo. Ainakaan ei tarvitse murehtia muusta kuin yhdestä sairaudesta!
27. toukokuuta 2014
Seksi
Myyttinen seksi.
Mitä on seksi?
Onko se halimista sängyllä? Onko se suuseksi? Onko se yhdyntä? Onko se kaikkien näiden summa?
Miten usein sitä tulisi harrastaa? Kumman tehdä aloitteet?
Mies sanoi tänään jotakin kamalaa. Minulle tuli todella paha mieli. En tiedä onko hänellä ollut paha mieli, ainakaan äänestä ja kehonkieliestä päätellen hän oli vain vihainen. Minä en tee tarpeeksi aloitteita seksiin. Tai hänen sanojensa mukaan en koskaan.
Olen omasta mielestäni monen viikon ajan vikitellyt häntä milloin milläkin tavoin. Jopa suoraan kysymällä. Silti ei häntä tunnu kiinnostavan, joten olen antanut sitten olla. Tuntuu pahalta kun en ole mieheni mielestä niin haluttava, että hän olisi valmis hyppäämään petipuuhiin koska vain. Tietysti niitäkin hetkiä on kun ei vain jaksa. Mutta mielestäni liian usein olen kuullut häneltä, että on niin myöhä, olen niin väsynyt.
Lisäksi mieheni pelaa jotain tietokonepelejä. Töihin ja pelaamiseen kuluu häneltä suurin osa päivästä. En ymmärrä hänen peleistään mitään, joten jollain tavalla telepaattisesti pitäisi sitten osata aavistaa, koska uusi peli ei ole vielä menossa, että pääsisin siihen sitten tissejäni vilauttelemaan ja raahaamaan miekkosen petipuuhiin. Hän ei ymmärrä tätä. Hän ei näe tässä asiassa ongelmaa. On sitten hiukan verran hankalaa tehdä aloitteita kun en tiedä koska herralla olisi kenties hyvä aika tulla vikitellyksi.
Kiukuttaa niin paljon! Itse olen valmis aina kun hän ehdottaa. Minulla taitaa muutenkin olla suuremmat halut kuin hänellä. Olen myös ajatellut, että on pakko ottaa silloin kun mies tarjoaa. Sitä kun ei ole tarjolla liian usein...
Minusta tuntuu vieraalta ja inhottavalta pukea päälle jotain hepeneitä ja stripata. Tulee halpa olo. Myöskään suihinotto ei ole minusta mukavaa, siinä kun tulee sellainen olo että tukehtuu. Siitä on myös menneiltä ajoilta vähän kehnoja muistikuvia. Tuhmien puhuminen ei sovi suuhuni mitenkään. Se on ihan typerää. Aikuisviihteen katsominen yhdessä on liian kiusallista. Lähinnä haliminen, suukottelu ja silittely tuntuu kivalta. En vain tiedä miten tehdä se oikein, niin, että mieskin innostuu...
Seksistä voidaan puhua myöhemmin lisää. Nyt minua kiinnostaa:
Miten te ihanat naikkoset viettelette miehenne?
Mitä on seksi?
Onko se halimista sängyllä? Onko se suuseksi? Onko se yhdyntä? Onko se kaikkien näiden summa?
Miten usein sitä tulisi harrastaa? Kumman tehdä aloitteet?
Mies sanoi tänään jotakin kamalaa. Minulle tuli todella paha mieli. En tiedä onko hänellä ollut paha mieli, ainakaan äänestä ja kehonkieliestä päätellen hän oli vain vihainen. Minä en tee tarpeeksi aloitteita seksiin. Tai hänen sanojensa mukaan en koskaan.
 |
| Kuva |
Lisäksi mieheni pelaa jotain tietokonepelejä. Töihin ja pelaamiseen kuluu häneltä suurin osa päivästä. En ymmärrä hänen peleistään mitään, joten jollain tavalla telepaattisesti pitäisi sitten osata aavistaa, koska uusi peli ei ole vielä menossa, että pääsisin siihen sitten tissejäni vilauttelemaan ja raahaamaan miekkosen petipuuhiin. Hän ei ymmärrä tätä. Hän ei näe tässä asiassa ongelmaa. On sitten hiukan verran hankalaa tehdä aloitteita kun en tiedä koska herralla olisi kenties hyvä aika tulla vikitellyksi.
Kiukuttaa niin paljon! Itse olen valmis aina kun hän ehdottaa. Minulla taitaa muutenkin olla suuremmat halut kuin hänellä. Olen myös ajatellut, että on pakko ottaa silloin kun mies tarjoaa. Sitä kun ei ole tarjolla liian usein...
 |
| Kuva |
Seksistä voidaan puhua myöhemmin lisää. Nyt minua kiinnostaa:
Miten te ihanat naikkoset viettelette miehenne?
21. toukokuuta 2014
Vielä hetki
Tutkimusten tulosten tulis tulla ensi viikolla. Vielä hetki pitäisi malttaa. Kauheasti ei ne tulokset sinänsä jännitä, ainoastaan se mitä niiden jälkeen tapahtuu.
Pääsemmekö perusteellisiin tutkimuksiin? Onko mun endoni levinnyt? Mitä jos se on? Saadaanko me apua? Kuunteleeko kukaan? Saanko vain saarnoja mun painostani? Tarjoaako kukaan apua sen suhteen? Kestääkö mun pää?
Pääsemmekö perusteellisiin tutkimuksiin? Onko mun endoni levinnyt? Mitä jos se on? Saadaanko me apua? Kuunteleeko kukaan? Saanko vain saarnoja mun painostani? Tarjoaako kukaan apua sen suhteen? Kestääkö mun pää?
16. toukokuuta 2014
15. toukokuuta 2014
Pluskoon äitiysvaatteet
Olen mietiskellyt tovin jos toisenkin, että mitä telttoja minä ylleni pukisin, jos niin onnekkaasti kävisi, että raskautuisin.
Pluskokoa kun olen, niin tavallistenkin vaatteiden hankinta on hankalampaa. Nyt on kuitenkin Ellos vastannut osittain kysymykseeni, nimittäin heidän äitiysvaatemallistonsa on laajentunut pluskoon vaatteilla. Valikoima on surkean pieni, mutta silti se ilahdutti. Sillä miksi isokokoiset naiset eivät saisi oikeutta pukeutua kauniisti?
Kiitos siis Ellos! :)
Kuvat: ellos.fi
Pluskokoa kun olen, niin tavallistenkin vaatteiden hankinta on hankalampaa. Nyt on kuitenkin Ellos vastannut osittain kysymykseeni, nimittäin heidän äitiysvaatemallistonsa on laajentunut pluskoon vaatteilla. Valikoima on surkean pieni, mutta silti se ilahdutti. Sillä miksi isokokoiset naiset eivät saisi oikeutta pukeutua kauniisti?
Kiitos siis Ellos! :)
12. toukokuuta 2014
Kateutta ilmassa
Tuntuu kamalalta huomata olevansa katkera ja kateellinen. Ja vielä sellaisesta asiasta kuin kuukautiskierto. Mulla ei taida olla kiertoa ollenkaan.
Toki tajuan, että pitkään e-pillereitä käyttäneillä kiertojen tasaantuminen voi kestää jopa vuodenpäivät. Silti en ole valmis odottamaan ja katsomaan mitä tuleman pitää, koska kärsin lähes päivittäin alavatsan kipuilusta. Kipu on kuin lieviä menkkakouristuksia. Siellä se endo on.... :(
Jättäydyin keskustelupalstoilta pois, koska ahdistus kävi liian suureksi. Tiedostin yrityksen alussa, että tämä taival on kivinen ja raskas, mutta silti se pääsi yllättämään. Miten voinkaan olla näin viallinen ettei edes se luonnollisin onnistu?
Olen kompensoinut tätä murhettani miettimällä ystäväni raskautta ja tulevaa pienokaista, meidän kummilastamme. On helpompaa miettiä sitä, mikä on varmaa, kuin sitä mistä ei tiedä. Heilläkin oli kivinen tie raskauteen. Se tuo toisaalta lohtua minulle tähän raastavaan tilanteeseen.
Ainiin, kaikki testit on nyt otettu ja tulosten odottelu voi alkaa. Ainakin pari viikkoa niissäkin vielä menee...
Toki tajuan, että pitkään e-pillereitä käyttäneillä kiertojen tasaantuminen voi kestää jopa vuodenpäivät. Silti en ole valmis odottamaan ja katsomaan mitä tuleman pitää, koska kärsin lähes päivittäin alavatsan kipuilusta. Kipu on kuin lieviä menkkakouristuksia. Siellä se endo on.... :(
Jättäydyin keskustelupalstoilta pois, koska ahdistus kävi liian suureksi. Tiedostin yrityksen alussa, että tämä taival on kivinen ja raskas, mutta silti se pääsi yllättämään. Miten voinkaan olla näin viallinen ettei edes se luonnollisin onnistu?
Olen kompensoinut tätä murhettani miettimällä ystäväni raskautta ja tulevaa pienokaista, meidän kummilastamme. On helpompaa miettiä sitä, mikä on varmaa, kuin sitä mistä ei tiedä. Heilläkin oli kivinen tie raskauteen. Se tuo toisaalta lohtua minulle tähän raastavaan tilanteeseen.
Ainiin, kaikki testit on nyt otettu ja tulosten odottelu voi alkaa. Ainakin pari viikkoa niissäkin vielä menee...
2. toukokuuta 2014
Näytteitä näytteiden perään
Olin tänään siellä lääkärissä. Pääsin omalääkärilleni, joka on todella mukava ja oikeasti kuuntelee mitä on mielenpäällä.
Aluksi keskustelimme allergialääkkeistäni. Minulle tuli yllätyksenä, ettei ne välttämättä sovi yhteen raskauden kanssa. Ei ole tarpeeksi tutkimustuloksia. Ne siis vaihdettiin uusiin.
Seuraavaksi otin puheeksi yrittämisen historian aina siitä endosta lähtien. Lääkäri ei pitänyt kovin huolestuttavana sitä, että kierrot ovat olleet pitkät ja että nyt on pitkä tauko meneillään. Tämä siksi, että ennen pillereitäkin ne olivat epäsäännölliset.
Lääkäri oli kuitenkin samoilla linjoilla kanssani lisätutkimusten suhteen. Lieneekö syy endossa, en tiedä. Nyt olen menossa ensi maanantaina kaikenlaisiin tutkimuksiin: everikoe, virtsakoe ja papa. Ainakin kilpirauhashormoni, klamydia, raskaus ja prolaktiini testit katsotaan. Mies odottaa lääkärin soittoa, että saataisiin hänellekin lähete spermatutkimuksiin. Tulosten tultua (lääkärin mukaan kolmen viikon kuluttua) hän laittaa lähetteen sitten gynelle, jos mitään ihmeempää ei löydy. Nämä siis ilmeisesti kaikki tutkimuksia, jotka vaaditaan, että voi päästä lapsettomuushoitoihin.
Mitään teroja tms. en saanut nyt, koska lääkärin mukaan saattaa olla sekin mahdollista, että olenkin raskautunut tässä kahden viikon aikana, jona en ole testannut raskautta ja tästä syystä menkat siis edelleen poissa. En kyllä usko tähän itse ollenkaan... Mutta odotellaan nyt rauhassa ja katsotaan niiden testien tulokset.
Sitten onkin mielenkiintoista, jos sinne gynelle asti päästään, että joko sitten saisin terot ja kenties muita hoitoja aloitellaan. Nyt kuitenkin ihan hyvä fiilis, koska ainakin nyt tutkitaan ja katsotaan löytyykö jotain muuta ilmiselvää syytä lapsettomuuteen kuin vain se endo. Joka sekään ei kyllä välttämättä ole se syy. Voihan syynä olla vaikka mun ylipaino.
Aluksi keskustelimme allergialääkkeistäni. Minulle tuli yllätyksenä, ettei ne välttämättä sovi yhteen raskauden kanssa. Ei ole tarpeeksi tutkimustuloksia. Ne siis vaihdettiin uusiin.
Seuraavaksi otin puheeksi yrittämisen historian aina siitä endosta lähtien. Lääkäri ei pitänyt kovin huolestuttavana sitä, että kierrot ovat olleet pitkät ja että nyt on pitkä tauko meneillään. Tämä siksi, että ennen pillereitäkin ne olivat epäsäännölliset.
 |
| Kuva: terveystalo.com |
Mitään teroja tms. en saanut nyt, koska lääkärin mukaan saattaa olla sekin mahdollista, että olenkin raskautunut tässä kahden viikon aikana, jona en ole testannut raskautta ja tästä syystä menkat siis edelleen poissa. En kyllä usko tähän itse ollenkaan... Mutta odotellaan nyt rauhassa ja katsotaan niiden testien tulokset.
Sitten onkin mielenkiintoista, jos sinne gynelle asti päästään, että joko sitten saisin terot ja kenties muita hoitoja aloitellaan. Nyt kuitenkin ihan hyvä fiilis, koska ainakin nyt tutkitaan ja katsotaan löytyykö jotain muuta ilmiselvää syytä lapsettomuuteen kuin vain se endo. Joka sekään ei kyllä välttämättä ole se syy. Voihan syynä olla vaikka mun ylipaino.
28. huhtikuuta 2014
Perjantai
Se on se päivä kun marssin lääkärin puheille. Jospa ainakin terot, että saataisiin menkat taas alkamaan. Ja mielelläni myös ultraus tai ainakin lähete sellaiseen. Toisaalta palan halusta tietää kohtuni ja munasarjojeni tilanteen, toisaalta pelkään sitä. Lienee ihan normaalia.... Hmh....
17. huhtikuuta 2014
Lomailufiiliksiä
Kaikki testit näyttää negaa eli ei masuasukkia mukana edelleenkään. Vappuviikolla sitten tehdään toimintasuunnitelma jatkolle.
Nyt yritän unohtaa viikoksi tämän hankkeen ja siihen liittyvät murheet ja nauttia viikon lomasta. Tai ainakin koitan teljetä päällimmäiset murheet pieneen vaaleanpunaiseen laatikkoon mieleni perimmäiseen nurkkaan ja kasata sen päälle pinon työasioita odottamaan vappuviikkoa.
Mukavaa ja aurinkoista pääsiäistä!
Nyt yritän unohtaa viikoksi tämän hankkeen ja siihen liittyvät murheet ja nauttia viikon lomasta. Tai ainakin koitan teljetä päällimmäiset murheet pieneen vaaleanpunaiseen laatikkoon mieleni perimmäiseen nurkkaan ja kasata sen päälle pinon työasioita odottamaan vappuviikkoa.
Mukavaa ja aurinkoista pääsiäistä!
 |
| Kuva |
15. huhtikuuta 2014
Lekurille mars!
Soitin tänään aamulla lääkärille, josko olisin saanu ajan, mutta ens viikolle oli vasta seuraava aika ja minähän en ole maisemissa. Eli siis vappuviikolla yritän uudelleen, jos ne menkat ei nyt vaan itsekseen ala.
Ne laittoi kuitenkin lähetteen raskaustestiin labraan, niin kävin nyt kuitenkin siellä. Tuloksia en vielä tänään saanut kun eivät vastanneet kun yritin soittaa. Huomenna uusi yritys. Tiedän kuitenkin sen olevan negatiivinen, eli ei mitään jännitystä pelissä mukana. Oon varmaan neljä kotitestiä tehny ja kaikki näyttäny negaa.
Aattelin terolutia kysellä sitten sillon lääkärissä, kun sinne pääsen. Ja ajattelin myös, että kun sitten ollaan jo ihan lähellä sitä puolta vuotta yrittämistä, niin voisin kysellä jatkostakin sitten jo. Onko esim clomit vai jotain muuta. Mä niin tiesin, ettei meillä tärppää tänä puolen vuoden aikana. Eikä oo ollu kauheesti mahiksiakaan, kun vaan kahdet menkatkin tullut tässä ajassa.... Mitenhän paljon joudun taistelemaan hoidon puolesta.... ärsyttää jo valmiiksi.
Ne laittoi kuitenkin lähetteen raskaustestiin labraan, niin kävin nyt kuitenkin siellä. Tuloksia en vielä tänään saanut kun eivät vastanneet kun yritin soittaa. Huomenna uusi yritys. Tiedän kuitenkin sen olevan negatiivinen, eli ei mitään jännitystä pelissä mukana. Oon varmaan neljä kotitestiä tehny ja kaikki näyttäny negaa.
 |
| Kuva |
4. huhtikuuta 2014
Ajatusten sekametelisoppa
Tänään pitäs olla jo kp5. Mut ei näy ei kuulu. Tiistaina oli tikku negaa. En oo sen jälkeen testannut.
Toisaalta on sellainen olo, että en ole raskaana, että stressi vaan siirtää menkkoja. Mulla on nyt AMK:n oppari tekeillä ja sen pitää olla tän kuun lopussa valmis. Ja käyn parilla kurssilla ja töissä samaan aikaan. Se vois olla ihan looginen selitys.
Mutta toisaalta toivon, että kuulun siihen joukkoon, jonka hcg-arvot nousevat hitaasti ja siksi testit olisivat vielä negaa.
Kirsikkana kakussa tietysti, että jokin on pielessä. Joko mun kierto on paljastanut kyntensä ja oikuttelee samalla tavalla kuin aikana ennen pillereitä. Olivat silloin hyvin epäsäännölliset. Tai olen raskaana, mutta kaikki ei ole kohdillaan. Voisiko tässä tapauksessa olla kyse kemiallisesta tai kohdun ulkoisesta? Vai jostain muusta?
Miksei ne menkat vaan vois tulla ajallaan, jos ei ole raskaana ja jäädä pois vasta kun on normaalisti raskaana? Ei mitään välimuotoja. Hmph.
Toisaalta on sellainen olo, että en ole raskaana, että stressi vaan siirtää menkkoja. Mulla on nyt AMK:n oppari tekeillä ja sen pitää olla tän kuun lopussa valmis. Ja käyn parilla kurssilla ja töissä samaan aikaan. Se vois olla ihan looginen selitys.
Mutta toisaalta toivon, että kuulun siihen joukkoon, jonka hcg-arvot nousevat hitaasti ja siksi testit olisivat vielä negaa.
Kirsikkana kakussa tietysti, että jokin on pielessä. Joko mun kierto on paljastanut kyntensä ja oikuttelee samalla tavalla kuin aikana ennen pillereitä. Olivat silloin hyvin epäsäännölliset. Tai olen raskaana, mutta kaikki ei ole kohdillaan. Voisiko tässä tapauksessa olla kyse kemiallisesta tai kohdun ulkoisesta? Vai jostain muusta?
Miksei ne menkat vaan vois tulla ajallaan, jos ei ole raskaana ja jäädä pois vasta kun on normaalisti raskaana? Ei mitään välimuotoja. Hmph.
1. huhtikuuta 2014
Päivitys
Nyt kp 40/39.
Ei kipuja. Ei vuotoa. Ei mitään.
Sunnuntaina illalla r-testi oli nega.
En kestä, jos kierto venyy. Alkais mieluumin uus. Muutenki niin pitkät...
Puuh...
Ei kipuja. Ei vuotoa. Ei mitään.
Sunnuntaina illalla r-testi oli nega.
En kestä, jos kierto venyy. Alkais mieluumin uus. Muutenki niin pitkät...
Puuh...
Toisen kanssa
Nyt alkoi uusi suomalainen draamasarja yle2:lla. Sen nimi on Toisen kanssa.
Sarja kertoo lapsettomasta parista, jotka jo luovuttavat lapsen saannin suhteen, kunnes naispäähenkilö Saara kohtaa sukujuhlissa Matin. Sarjasta on tullut nyt yksi jakso, joka on nähtävillä Areenassa.
Suosittelen seuraamaan. Tätä tulee joka keskiviikko Yle2 klo 21.
http://yle.fi/yleisradio/ajankohtaista/draamakomedia-toisen-kanssa-alkaa-yle-tv2lla-263
30. maaliskuuta 2014
Ei näytettävää
Piinaillessa olen kiinnittänyt kahteen asiaan huomiota: finnit ja runsas valkovuoto. Molemmat vois ehkä yhdistää raskauteen ja ehkä sitä jo vähän toivoinkin.
Tänään kp 38 ja sitä luokkaa nää edelliset kierrot ovat olleet. Uskaltauduin tekemään r-testin, mutta se oli jälleen tyylipuhdas nega.
Ei siis ole mitään näytettävää.
 |
| Kuva |
Ei siis ole mitään näytettävää.
24. maaliskuuta 2014
70-luvun ohjeita raskausajan pukeutumiseen
Viime vuoden vauva-lehdessä oli vinkki raskausajan pukeutumisesta. Ihan varteen otettava vinkki vai mitä! ;)
"Äitiyspuvun ovat korvanneet nykyaikaisen muodikkaat ja helppohoitoiset mekot sekä juuri nyt suositut housupuvut. Jälkimmäisten salaisuutena on joustava vyötärönauha. Odottava äiti voi raskautensa viimeisinäkin viikkoina osallistua mitä erilaisimpiin tilaisuuksiin, vaikkapa suureen gaalajuhlaan."
"Äitiyspuvun ovat korvanneet nykyaikaisen muodikkaat ja helppohoitoiset mekot sekä juuri nyt suositut housupuvut. Jälkimmäisten salaisuutena on joustava vyötärönauha. Odottava äiti voi raskautensa viimeisinäkin viikkoina osallistua mitä erilaisimpiin tilaisuuksiin, vaikkapa suureen gaalajuhlaan."
21. maaliskuuta 2014
Nipistelyä
Mitenkäs se kiinnittyminen sitten menee? En ole tästä niin kovasti ikinä ollut kiinnostunut. Miksiköhän...?
Ovisplus tuli tiistaina. Koska se kiinnittyminen tapahtuu jos on tapahtuakseen? Nyt meinaan alavatsassa nipistelee ja on pientä särkyä ilmassa. Edeltääkö vaan menkkoja vai onko jotain muuta? Kun mun endoon kuuluu yhtenä oireena tuo about viikkoo ennen menkkojen alkua pientä kipuilua. Tää voi siis ihan hyvin olla vaan sitäkin. Inhottavaa.
En yhtään ihmettele miks tätä jaksoa kutsutaan piinaviikoiksi.......
Ovisplus tuli tiistaina. Koska se kiinnittyminen tapahtuu jos on tapahtuakseen? Nyt meinaan alavatsassa nipistelee ja on pientä särkyä ilmassa. Edeltääkö vaan menkkoja vai onko jotain muuta? Kun mun endoon kuuluu yhtenä oireena tuo about viikkoo ennen menkkojen alkua pientä kipuilua. Tää voi siis ihan hyvin olla vaan sitäkin. Inhottavaa.
En yhtään ihmettele miks tätä jaksoa kutsutaan piinaviikoiksi.......
19. maaliskuuta 2014
Ovisko?
Oon nyt viikonpäivät dippaillu ovistikkuja ensin aamuisin ja viikonlopusta myös iltaisin. Eilen illalla tikkuun piirtyi kaksi viivaa. Tosin ne eivät olleet täysin tasavahvat, mutta punaiset kuitenkin. Tänään ei enää mitään. Eli se ovis oli eilen? Vai vasta tänään? No, talleteltu ollaan ahkerasti. Eli nyt piinaillaan...!
 |
| Kuva |
11. maaliskuuta 2014
Ovista metsästämässä
Eilen testasin ekan kerran ovistestillä. On muuten jännää! Tekis mieli jatkuvasti olla katsomassa josko viiva olis vahvistunut. :D
Ja joo, siihen tikkuun tuli haamu. Jee! Nyt siis tosiaan odotellaan sen vahvistuvan. :) Tänään oli aamulla pientä repäisykivuntapaista oikean munasarjan kohdilla. Elikkäs kyllä se ovis sieltä vaan tulla puksuttaa! :) Nyt jos tästä tärppäis, niin ehtisi pienokainen meille vielä ennen joulua. :)
Ja joo, siihen tikkuun tuli haamu. Jee! Nyt siis tosiaan odotellaan sen vahvistuvan. :) Tänään oli aamulla pientä repäisykivuntapaista oikean munasarjan kohdilla. Elikkäs kyllä se ovis sieltä vaan tulla puksuttaa! :) Nyt jos tästä tärppäis, niin ehtisi pienokainen meille vielä ennen joulua. :)
8. maaliskuuta 2014
24. helmikuuta 2014
Lääkäri
Olin tänään lääkärissä. Ihan muista syistä kyllä kuin tämä vauvaprojekti, mutta kysäisin samalla vähän siitäkin. Osui hyvä lääkäri kohdalle. Nuori naislääkäri, jolle oli helppo jutella vauvajuttuja.
Mulle sanottiin viime vuonna, kun lievän endon diagnoosin sain, että puolen vuoden yrittämisen jälkeen sitten jatkotutkimuksiin. Silloin en ymmärtänyt kysyä, että soitanko suoraan polille vai minne. Tänään lääkäri sanoi, että pitää varata aika ensin heille, ihan tavan lääkärille, joka kirjoittaa lähetteen polille. Lääkäri tiesi mikä endo on ja kysäisi menkkojen tulosta ja kierron pituudesta myös. Kaikki siis on ok.
Ensi kesänä pitää sitten varata aika sinne lääkäriin ja hakea lähete sinne polille. Veikkaisin, että mulla on edessä laparoskopia, sitä kun ei vielä oo tehty. Tietysti siellä paljon muutakin sitten tehdään, mutta tuo laparoskopian mahdollisuus jännittää ja pelottaa eniten mua.
Mulle sanottiin viime vuonna, kun lievän endon diagnoosin sain, että puolen vuoden yrittämisen jälkeen sitten jatkotutkimuksiin. Silloin en ymmärtänyt kysyä, että soitanko suoraan polille vai minne. Tänään lääkäri sanoi, että pitää varata aika ensin heille, ihan tavan lääkärille, joka kirjoittaa lähetteen polille. Lääkäri tiesi mikä endo on ja kysäisi menkkojen tulosta ja kierron pituudesta myös. Kaikki siis on ok.
Ensi kesänä pitää sitten varata aika sinne lääkäriin ja hakea lähete sinne polille. Veikkaisin, että mulla on edessä laparoskopia, sitä kun ei vielä oo tehty. Tietysti siellä paljon muutakin sitten tehdään, mutta tuo laparoskopian mahdollisuus jännittää ja pelottaa eniten mua.
21. helmikuuta 2014
Yk3
Tänään hypättiin seuraavaan kiertoon. Eli nyt kp1 ja yk3. Nyt näyttää siltä, että kipuja on enemmän kuin viimeksi. Ei kuitenkaan läheskään niin paljon kuin mihin olen tottunut. Kyllä ne kivut sieltä vaan takaisin tulevat ku jätti pillerit pois. :( Pöh.
Tässä kierrossa ajattelin kokeilla tikuttamista. Saas nyt nähdä mitä siitäkin tulee. Mies alkaa olla jo vähän turhautunut kun on niin pitkät kierrot eikä tärppää. Hänellä kun oli toivo niin korkealla. :) No, kyllä mekin se oma nyytti vielä saadaan. ^^
Tässä kierrossa ajattelin kokeilla tikuttamista. Saas nyt nähdä mitä siitäkin tulee. Mies alkaa olla jo vähän turhautunut kun on niin pitkät kierrot eikä tärppää. Hänellä kun oli toivo niin korkealla. :) No, kyllä mekin se oma nyytti vielä saadaan. ^^
16. helmikuuta 2014
Toinen r-testi
Teinpä tuon toisen r-testin. Ihan odotetusti se näytti negaa. Nyt siis odotellaan menkkoja, joiden piti alkaa tänään. Ei ole vielä alkaneet. Katsotaan ens viikon alku vielä, sitten uutta testiä kehiin.
 |
| Kuva |
10. helmikuuta 2014
Malttamaton
En malttaisi millään odottaa ensi viikonloppuun. Lauantaina olis testipäivä, mutten malttais millään odottaa. Jotenkin tiedän, että nega sieltä tulee, mutta silti en malttais odottaa, sitten ainakin vois venailla vaan ne menkat ja aloittaa uuden kierron.
Plaah....
Plaah....
 |
| Kuva |
5. helmikuuta 2014
Kaksosdilemma
Tutkin viikonloppuna miehen vanhempien luona aamiaispöydässä lehdessä ilmoitettujen syntymien määrää ja sukupuolijakaumaa. Siellä oli joukossa myös yhdet kaksoset. Siinä sitten ääneen pohdin, että se olisi varmaan aika rankkaa opetella vauva-arkeen, jos tulisikin heti kaksoset. Tähän miehen äiti kommentoi, että nii-in, ja hymyili vähän hassusti.
Se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta! Miehen äiti on kaksonen! Hän sitten siinä alkoi pohtia ääneen, että heidän suvussaan on paljon kaksosia. Ja sanoi jopa ääneen, että kun hän itse ei kaksosia saanut, niin se voi olla, että se hyppää vain yhden sukupolven yli. Ja hymyili kokoajan, kuin sanoen, varo vaan! :D
Ja tosiaan, eikös se niin ole, että jos suvussa kaksosia on, niin on suurempi todennäköisyys saada kaksoset? Tässä tapauksessa siis miehen puolelta. Omassa suvussani on vain yhdet kaksoset. Kääk! Se tarkoittaa sitten riskialttiimpaa raskautta ja synnytyskin nousee ihan eri svääreihin! Olin jo ehtinyt miettiä, ettei mulle isoa vauvamahaa kasva, kun on kokoa jo muutenkin, mutta jos tuleekin kaksoset, niin mahakin on sitten täysin eri kokoluokkaa...
Tässä riittää sulateltavaa taas hetkeksi... :D 15.2. olis taas testipäivä...
Se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta! Miehen äiti on kaksonen! Hän sitten siinä alkoi pohtia ääneen, että heidän suvussaan on paljon kaksosia. Ja sanoi jopa ääneen, että kun hän itse ei kaksosia saanut, niin se voi olla, että se hyppää vain yhden sukupolven yli. Ja hymyili kokoajan, kuin sanoen, varo vaan! :D
 |
| Kuva |
Tässä riittää sulateltavaa taas hetkeksi... :D 15.2. olis taas testipäivä...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)